texlive[61512] Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia:
commits+karl at tug.org
commits+karl at tug.org
Thu Jan 6 22:07:34 CET 2022
Revision: 61512
http://tug.org/svn/texlive?view=revision&revision=61512
Author: karl
Date: 2022-01-06 22:07:34 +0100 (Thu, 06 Jan 2022)
Log Message:
-----------
kaytannollista-latexia (6jan22)
Modified Paths:
--------------
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/README.md
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/README.md
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/README.md 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/README.md 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -20,35 +20,39 @@
dokumentin sivu-, fontti- ja kieliasetusten tekemiseen. Se sisältää
teknisiä ohjeita ja typografisia vinkkejä tavallisimpiin
tekstidokumentin kirjoittamisen tarpeisiin. Oppaan avulla pitäisi
-pärjätä niin hyvin, että makropakettien ohjeita tarvitsee lukea vain
+pärjätä niin hyvin, että laajennuspakettien ohjeita tarvitsee lukea vain
harvoin.
Edellisessä kappaleessa mainostettu nykyaikaisuus tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että tässä oppaassa keskitytään Open Type -fontteihin,
Unicode-merkistöön ja PDF-tiedostoihin. Latexin vanha fonttitekniikka
-sivuutetaan, eikä merkistörajoitusten kanssa enää kamppailla. Oppaan
-ohjeet siis sopivat nykyaikaiselle tietokoneen käyttäjälle.
+sivuutetaan, eikä kummallisten fonttitiedostojen ja merkistörajoitusten
+kanssa kamppailla. Oppaan ohjeet siis sopivat nykyaikaiselle tietokoneen
+käyttäjälle.
Saatavuus
---------
-Oppaasta on saatavilla valmiiksi ladottu PDF-tiedosto Githubissa
-[julkaisusivulla](https://github.com/tlikonen/latex-opas/releases). Myös
-Latex-lähdetiedostot ovat saatavilla Githubissa osoitteessa
-<<https://github.com/tlikonen/latex-opas>>.
+Oppaan PDF-tiedosto ja lähdetiedostot ovat saatavilla
+[CTAN][CTAN]-arkistossa. PDF-tiedosto on myös Githubissa
+[julkaisusivulla](https://github.com/tlikonen/latex-opas/releases), ja
+lähdetiedostot ovat versionhallintajärjestelmässä [Githubissa][Github].
+[CTAN]: https://ctan.org/pkg/kaytannollista-latexia
+[Github]: https://github.com/tlikonen/latex-opas
+
Versionumerointi
----------------
-Oppaan versionumerot tulevat julkaisuajan vuosiluvusta sekä
-mahdollisesti kuukaudesta ja päivästä. Vuoden ensimmäinen tai ainoa
-julkaisu saa versionumeronsa pelkästä vuosiluvusta, esimerkiksi versio
-”2022”. Jos samana vuonna julkaistaan oppaasta uusi versio, lisätään
-versionumeroon kyseisen kuukauden numero, esimerkiksi versio ”2022.4”
-(huhtikuu 2022). Saman kuun aikana toinen julkaisu saa versionumeroonsa
-vielä päivänkin numeron, esimerkiksi ”2022.4.15” (15. huhtikuuta 2022).
+Versionumerot tulevat julkaisuajan vuosiluvusta sekä mahdollisesti
+kuukaudesta ja päivästä. Vuoden ensimmäinen tai ainoa julkaisu saa
+versionumeronsa pelkästä vuosiluvusta, esimerkiksi versio ”2022”. Jos
+samana vuonna julkaistaan oppaasta uusi versio, lisätään versionumeroon
+kyseisen kuukauden numero, esimerkiksi versio ”2022.4” (huhtikuu 2022).
+Saman kuun aikana toinen julkaisu saa versionumeroonsa vielä päivänkin
+numeron, esimerkiksi ”2022.4.15” (15. huhtikuuta 2022).
Tekijänoikeus ja lisenssi
@@ -80,41 +84,30 @@
Kääntäminen ja asentaminen
--------------------------
-Oppaan Latex-lähdetiedostojen kääntäminen eli latominen PDF-dokumentiksi
-vaatii useita Latexin makropaketteja ja pari fonttia. Latexin
-jakelukokonaisuus [Texlive](https://tug.org/texlive/) sisältää kaiken
-tarvittavan. Esimerkiksi [Debian](https://www.debian.org) Linux
--käyttöjärjestelmässä asennuspaketti `texlive-full` asentaa koko
-Texliven.
+Latex-lähdetiedostojen kääntäminen eli latominen PDF-dokumentiksi vaatii
+useita Latexin makropaketteja ja pari fonttia. Latexin jakelukokonaisuus
+[Texlive](https://tug.org/texlive/) sisältää kaiken tarvittavan.
+Esimerkiksi [Debian](https://www.debian.org) Linux -käyttöjärjestelmässä
+asennuspaketti `texlive-full` asentaa koko Texliven.
-Oppaan voi latoa julkaisupaketin ja asennettujen tiedostojen avulla tai
-versionhallinnan tiedostojen pohjalta.
+[CTAN][CTAN]-arkistossa julkaistut lähdetiedostot käännetään
+PDF-tiedostoksi komennoilla `lualatex` ja `biber` seuraavasti:
-
-### Julkaisupaketti
-
-Oppaan julkaisupaketin lähdetiedostot voi latoa PDF-tiedostoksi
-komennoilla `lualatex` ja `biber`. Komennot täytyy suorittaa seuraavassa
-järjestyksessä:
-
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
biber kaytannollista-latexia
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
+[Git][Github]-versionhallintajärjestelmässä säilytettävä opas sisältää
+tiedoston `Makefile`, joka puolestaan sisältää kääntämisohjeet
+`make`-komennolle. PDF-tiedoston saa ladottua yhdellä komennolla:
-### Versionhallinta (Git)
-
-Git-versionhallintajärjestelmässä säilytettävä opas sisältää tiedoston
-`Makefile`, joka puolestaan sisältää kääntämisohjeet `make`-komennolle.
-PDF-tiedoston saa ladottua yhdellä komennolla:
-
make
Kääntämisessä syntyneen PDF-tiedoston voi siirtää haluamaansa paikkaan
käyttöä varten. Oppaan voi myös asentaa Texin standardiin
-hakemistorakenteeseen, josta muut ohjelmat voivat sen löytää. Se tehdään
-seuraavalla komennolla:
+hakemistorakenteeseen, josta muut ohjelmat voivat sen löytää. Sen voi
+tehdä seuraavalla komennolla:
make install
@@ -122,10 +115,10 @@
kääntämisvaihettakin, koska ennen asentamista se varmistaa, että
tarvittavat tiedostot on käännetty. Asennuskohde on käyttäjän
kotihakemistossa eli polussa `$HOME/texmf`. Kohteeseen asentuu paitsi
-oppaan PDF-tiedosto myös Latexin lähdetiedostot ja tämä käsillä oleva
+oppaan PDF-tiedosto myös lähdetiedostot ja tämä käsillä oleva
`README.md`. Asentamisen jälkeen esimerkiksi Texliveen sisältyvä komento
`texdoc` osaa löytää ja avata oppaan, kun komennolle antaa argumentiksi
-joitakin oppaan nimen kirjaimia, esimerkiksi `texdoc kaytannoll`.
+joitakin oppaan nimen kirjaimia, esimerkiksi `texdoc kaytann`.
Asennus poistetaan komennolla `make uninstall`. Komento tosin säilyttää
polun `$HOME/texmf`, koska siellä voi edelleen sijaita muita Texiin ja
@@ -143,11 +136,12 @@
Puutteita ja suunnitelmia
-------------------------
+ - Lisätään biblatex-lukuun päiväysten muuttaminen (mm. urldate).
- Lisätään Muuta tekniikkaa -luku, jonka sisällöksi esimerkiksi:
päiväykset ja kellonajat (datetime2), textpos-paketti, omien
makropakettien ja dokumenttiluokkien tekeminen.
- Marginaalihuomautusluvussa voisi mainita `\marginpar`-komennon
puutteet ja vaihtoehdon `marginnote`.
- - Mahdollisesti käsitellään wrapfig-paketti.
+ - Mahdollisesti käsitellään wrapfig-paketti (myös wrapfig2).
- Uusi `fi-x-school`-tavutuskaava.
- Mittojen käsittelyn yhteydessä voisi käsitellä calc-paketin.
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
===================================================================
(Binary files differ)
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -23,15 +23,14 @@
\usepackage{multirow}
\usepackage[normalem]{ulem}
\usepackage[makeindex, splitindex]{indextools}
-% \usepackage{ifthen}
\usepackage{chngcntr}
\usepackage{realscripts}
\usepackage{csquotes}
-\usepackage[style=authoryear, dashed=false, maxbibnames=99]{biblatex}
+\usepackage[style=authoryear, dashed=false, maxbibnames=99,
+datezeros=false]{biblatex}
\usepackage{tikz}
\usepackage{totcount}
\usepackage{nowidow} \setnowidow \setnoclub
-%\usepackage{showhyphens}
\usepackage{hanging}
\usepackage{lettrine}
\usepackage{multicol}
@@ -71,7 +70,6 @@
\setdefaultlanguage{finnish}
\setotherlanguage{english}
-\newcommand{\englishfont}{}
\newcommand{\englanti}[1]{\textenglish{#1}}
\newcommand{\englantik}[1]{\textenglish{\emph{#1}}}
@@ -78,8 +76,6 @@
\defaultfontfeatures[\ttfamily]{Ligatures={TeXReset, NoCommon}}
\usepackage[oldstyle,semibold,ScaleSF=MatchLowercase,StretchTT=.8]
{libertinus-otf}
-\newcommand{\erikoisfontti}{\rmfamily}
-\newcommand{\viivastofontti}{\rmfamily}
\renewcommand{\scriptsize}{\fontsize{7bp}{7bp}\selectfont}
\renewcommand{\footnotesize}{\fontsize{8bp}{9bp}\selectfont}
@@ -123,6 +119,9 @@
\DeclareNameAlias{sortname}{family-given}
\DeclareNameAlias{default}{family-given}
\DefineBibliographyStrings{finnish}{andothers = {ym.}}
+\DefineBibliographyExtras{finnish}{
+ \renewcommand{\mkbibdateshort}[3]{%
+ \thefield{#3}.\thefield{#2}.\thefield{#1}}}
\DeclareNewFloatType{esimerkki}{name=Esimerkki, within=chapter}
@@ -155,7 +154,7 @@
\small\seurausnuoli
\end{textblock*}
\begin{minipage}{\linewidth}
- \linespread{1}\erikoisfontti\small
+ \linespread{1}\small
}{%
\end{minipage}
\par\addvspace{\baselineskip}
@@ -164,7 +163,7 @@
\newenvironment{tulossis}{%
\begin{list}{}{
\setlength{\leftmargin}{\sisennys}
- \erikoisfontti\small
+ \small
}\item[\seurausnuoli]}{%
\end{list}}
@@ -235,6 +234,7 @@
\newcommand{\koodimargin}[1]{}
\newcommand{\koodim}[1]{\koodi{#1}\koodimargin{#1}}
\newcommand{\koodil}[1]{\enquote{\texttt{#1}}}
+\newcommand{\yipilkku}{\textsuperscript*{,}}
\newcommand{\luokkax}[1]{\textcolor{luokka}{\textsf{#1}}}
\newcommand{\luokkai}[1]{\index[dokumenttiluokat]{#1@\luokkax{#1}}}
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -66,13 +66,13 @@
}
@article{tuhoajana,
- author = {Korpela, Jukka K.},
- title = {Tietokone typografian tuhoajana},
- journaltitle = {Skrolli},
- journalsubtitle ={Tietokonekulttuurin erikoislehti},
- date = 2015,
- volume = 2015,
- number = 3,
- pages = {10-14},
- url = {https://www.skrolli.fi/numerot/2015-3/}
+ author = {Korpela, Jukka K.},
+ title = {Tietokone typografian tuhoajana},
+ journaltitle = {Skrolli},
+ journalsubtitle = {Tietokonekulttuurin erikoislehti},
+ date = 2015,
+ volume = 2015,
+ number = 3,
+ pages = {10-14},
+ url = {https://www.skrolli.fi/numerot/2015-3/}
}
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -43,18 +43,18 @@
tavallisimpia dokumenttiluokkia ja niiden asetuksia.
% Dokumenttiluokkia voi tehdä itsekin, ja sitä aihetta käsitellään
-% luvussa X.Y.
+% luvussa \ref{luku/xxxx}.
\subsection{Perusdokumenttiluokat}
\label{luku/perusdokumenttiluokat}
Muutama dokumenttiluokka kuuluu Latexin perusvalikoimaan, eli ne ovat
-aina saatavilla ja asennettuna, kun itse Latexkin on. Niitä kutsutaan
-välillä standardeiksi dokumenttiluokiksi, ja ne ovat ikään kuin
-muuttumattomia perusluokkia, joiden varaan on turvallista rakentaa omia
-dokumentteja tai muita dokumenttiluokkia. Muita dokumenttiluokkia
-kehitetään Latexin perusosien ulkopuolella, ja niiden ominaisuudet
-voivat muuttua ja kehittyä nopeammin ajan myötä.
+aina saatavilla ja asennettuna. Niitä kutsutaan välillä standardeiksi
+dokumenttiluokiksi, ja ne ovat ikään kuin muuttumattomia perusluokkia,
+joiden varaan on turvallista rakentaa omia dokumentteja tai muita
+dokumenttiluokkia. Muita dokumenttiluokkia kehitetään Latexin perusosien
+ulkopuolella, ja niiden ominaisuudet voivat muuttua ja kehittyä
+nopeammin ajan myötä.
Normaalit paperisivuihin perustuvat dokumentit tehdään luokkien
\luokkam{article}, \luokkam{report} tai \luokkam{book} avulla. Ne ovat
@@ -67,7 +67,7 @@
Suurin edellä mainittujen perusluokkien ero on otsikoinnissa ja
dokumentin jäsentämisessä: \luokka{report} ja \luokka{book} sisältävät
-suuret pääluvut (\komento{chapter}) eli otsikot, jotka alkavat tyhjältä
+suuret pääluvut (\komento{chapter}) eli otsikot, jotka alkavat uudelta
sivulta; \luokka{article} ei sisällä samanlaisia päälukuja vaan
ainoastaan tavalliset leipätekstin mukana kulkevat väliotsikot
(\komento{section}, \komento{subsection} jne.). Tekstin jäsentämistä
@@ -80,14 +80,14 @@
erityyppiset osat: esittely\-/, sisältö\-/{} ja liitesivut. Näitä
käsitellään luvussa \ref{luku/frontmainbackmatter}. Lisäksi
\luokka{report}\-/ luokka sisältää ympäristön \ymparisto{abstract}, joka
-on tarkoitettu tekstin tiivistelmäosan tekemiseen; \luokka{book}\-/
-luokassa sitä ei ole.
+on tarkoitettu tutkimusraportin tai vastaavan dokumentin tiivistelmäosan
+tekemiseen; \luokka{book}\-/ luokassa sitä ei ole.
Muut erot koskevat lähinnä oletusasetuksia, mutta asetukset ovat
tietenkin muutettavissa, eivätkä ne siten ole määräävä tekijä
valittaessa luokkien \luokka{article}, \luokka{report} ja \luokka{book}
-välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään seuraavassa
-alaluvussa.
+välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään luvussa
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}.
Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokkam{letter} ja \luokka{slides}.
Nimensä mukaisesti \luokka{letter} on kirjeiden kirjoittamista varten.
@@ -112,9 +112,9 @@
\label{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}
Taulukkoon \ref{tlk/luokkavalitsimet} on koottu perusdokumenttiluokkien
-valitsimet. Sivun koko asetetaan valitsimilla \koodi{a4\-paper} (210 ×
-297 mm), \koodimargin{*paper} \koodi{a5\-paper} (148 × 210 mm),
-\koodi{b5\-paper} (176 × 250 mm), \koodi{execu\-tive\-paper} (7,25 ×
+asetusten valitsimet. Sivun koko asetetaan valitsimilla
+\koodi{a4\-paper} (210 × 297\,mm), \koodi{a5\-paper} (148 × 210\,mm),
+\koodi{b5\-paper} (176 × 250\,mm), \koodi{execu\-tive\-paper} (7,25 ×
10,5 tuumaa), \koodi{legal\-paper} (8,5 × 14 tuumaa) tai
\koodi{letter\-paper} (8,5 × 11 tuumaa). Latexin oletuksena on
\koodi{letterpaper}, mutta oletusta voi olla muutettu Latexin
@@ -224,7 +224,7 @@
saa ladottua sivun vasempaan reunaan. Matematiikkatilaa käsitellään
luvussa \ref{luku/matematiikka}.
-Kansisivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
+Nimiösivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
valitsimilla \koodim{title\-page} ja \koodim{no\-title\-page}. Latexissa
on yksinkertaiset komennot dokumentin perustietojen eli pääotsikon,
tekijöiden nimien ja päiväyksen latomiseen (luku
@@ -335,12 +335,12 @@
\noindent
Valmiiksi määriteltyjä standardipaperikokoja on useita.
\textsc{iso}\-/standardin mukaiset koot \textsc{a0}--\textsc{a6}
-valitaan valitsimilla kuten \koodimargin{*paper} \koodi{a3paper},
-\koodi{a4paper} tai \koodi{a5paper}. Samoin käytetään myös kokoja
-\textsc{b0}--\textsc{b6} ja \textsc{c0}--\textsc{c6}, esimerkiksi
-\koodi{b2paper} tai \koodi{c6paper}. Lisäksi on valittavissa useita
-japanilaisia ja yhdysvaltalaisia standardeja käyttämällä valitsimia
-kuten \koodi{b0j}--\koodi{b6j}, \koodi{ansi\-a\-paper} tai
+valitaan valitsimilla kuten \koodi{a3paper}, \koodi{a4paper} tai
+\koodi{a5paper}. Samoin käytetään myös kokoja \textsc{b0}--\textsc{b6}
+ja \textsc{c0}--\textsc{c6}, esimerkiksi \koodi{b2paper} tai
+\koodi{c6paper}. Lisäksi on valittavissa useita japanilaisia ja
+yhdysvaltalaisia standardeja käyttämällä valitsimia kuten
+\koodi{b0j}--\koodi{b6j}, \koodi{ansi\-a\-paper} tai
\koodi{letter\-paper}.
Mikäli standardit koot eivät riitä, voi sivun mitat määrittää vapaasti
@@ -355,10 +355,20 @@
\noindent
Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodim{portrait}), mutta sen voi
asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodim{landscape}. Tämä asetus on
-voimassa koko dokumentin ajan. Jos haluaa asettaa vain yksittäisiä
-sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää \pakettictan{pdflscape}\-/
-pakettia ja sen tarjoamaa ympäristöä.
+voimassa koko dokumentin ajan. Jos sen sijaan haluaa asettaa vain
+yksittäisiä sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää
+\pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja sen tarjoamaa
+\ymparisto{landscape}\-/ ympäristöä. Ympäristön sisältö ladotaan
+vaakasuuntaisille sivuille.
+\ymparistoi{landscape}
+\begin{koodilohkosis}
+\begin{landscape}
+ ...
+\end{landscape}
+\end{koodilohkosis}
+
+\noindent
Sivun asetusten suunnittelussa voi olla avuksi valitsin
\koodim{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
merkitsee myös ylä- ja alatunnisteiden sekä marginaalihuomautusten
@@ -367,16 +377,14 @@
Taulukkoon \ref{tlk/sivun-marginaalit} on koottu tärkeimpiä valitsimia
marginaalien mittojen asettamiseksi. Valitsimille annetaan arvoksi Texin
mittayksikkö, jotka ovat taulukossa \ref{tlk/mittayksiköt}
-(s.~\pageref{tlk/mittayksiköt}). Kaksipuolisessa
-\koodimargin{twoside=\katk true} \koodimargin{twoside=\katk false}
-asettelussa (\koodi{twoside=\katk true}) sivut muodostavat aukeaman eli
-on erikseen vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen sivu. Tällöin vasen ja
-oikea marginaali vuorottelevat, ja niitä on havainnollisempaa kutsua
-sisä- ja ulkomarginaaliksi. Marginaalien määrittelyssä voi käyttää
-valitsimen \koodi{left} sijasta valitsinta \koodi{inner}, ja vastaavasti
+(s.~\pageref{tlk/mittayksiköt}). Kaksipuolisessa asettelussa
+(\koodi{twoside=\katk true}) sivut muodostavat aukeaman eli on erikseen
+vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen sivu. Tällöin vasen ja oikea
+marginaali vuorottelevat, ja niitä on havainnollisempaa kutsua sisä- ja
+ulkomarginaaliksi. Marginaalien määrittelyssä voi käyttää valitsimen
+\koodi{left} sijasta valitsinta \koodi{inner}, ja vastaavasti
\koodi{right}\-/ valitsin voidaan korvata \koodi{outer}\-/ valitsimella.
-Teknisesti näillä ei ole mitään eroa, mutta nimet ovat ihmisille
-havainnollisempia.
+Teknisesti näillä ei ole mitään eroa.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -431,9 +439,9 @@
Klassisessa kirjatypografiassa, jossa teksti ladotaan yhdelle palstalle,
marginaalien suuruusjärjestys on suurimmasta pienimpään seuraavanlainen:
-ala-, ulko-, ylä- ja sisämarginaali. Suhdeluvut samassa järjestyksessä:
-32, 28, 20, 17. \paketti{geometry}\-/paketin valitsimilla tämä
-ilmaistaan seuraavasti:
+ala-, ulko-, ylä- ja sisämarginaali. Marginaalien suhdeluvut ovat
+samassa järjestyksessä: 32, 28, 20, 17. \paketti{geometry}\-/paketin
+valitsimilla tämä ilmaistaan seuraavasti:
\komentoi{geometry}
\begin{koodilohkosis}
@@ -463,7 +471,7 @@
Perus Latex osaa latoa tekstin yhdelle tai kahdelle palstalle, ja
\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodim{onecolumn} tai
\koodim{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
-Useampikin palsta on mahdollista paketin avulla. Valitsimen
+Useampikin palsta on mahdollista laajennuspaketin avulla. Valitsimen
\koodim{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
Käytännössä tämä valitsin on asettaa mitan \mitta{columnsep}, jota voi
muokata myös komennolla \komento{setlength}, kuten muitakin mittoja
@@ -492,13 +500,13 @@
\label{tlk/sivun-mittoja}
}
-Sivun kokoasetusten määrittämisen jälkeenkin voi olla tarpeen viitata
-joihinkin sivun mittoihin. Usein esimerkiksi halutaan piirtää sivun
-tekstialueen levyinen tai siihen suhteutettu taulukko tai kuva. Silloin
-on kätevää käyttää mittaa, jonka arvona on juuri tekstialueen leveys.
-Tärkeimmät sivun mitat on koottu taulukkoon \ref{tlk/sivun-mittoja},
-mutta perusteellisemmin niitä käsitellään \pakettictan{geometry}\-/
-paketin ohjekirjassa.
+Sivun kokoasetusten määrittämisen jälkeenkin voi dokumentissa olla
+tarpeen hyödyntää joitakin sivun mittoja. Usein esimerkiksi halutaan
+piirtää taulukko tai kuva, joka on sivun tekstialueen levyinen tai
+siihen suhteutettu. Silloin on kätevää käyttää mittaa, jonka arvona on
+juuri tekstialueen leveys. Tärkeimmät sivun mitat on koottu taulukkoon
+\ref{tlk/sivun-mittoja}, mutta perusteellisemmin niitä käsitellään
+\pakettictan{geometry}\-/ paketin ohjekirjassa.
Taulukossa \ref{tlk/sivun-mittoja} mainittu mitta \mitta{linewidth}
eroaa tekstialueen (\mitta{textwidth}) tai palstan (\mitta{columnwidth})
@@ -530,9 +538,9 @@
Jos dokumenttiin tarvitaan sivun ulkopuoliset leikkuuvarat, määritellään
dokumentin ulommaiset mitat edelleen samalla tavalla kuin
tavallisestikin eli esimerkiksi valitsimella \koodi{paper\-size} (luku
-\ref{luku/sivun-mitat}). \koodimargin{layout} \koodimargin{layout\-size}
-Sen sijaan sivun sisäiset mitat täytyy määritellä toisella tavalla,
-käyttämällä valitsinta \koodi{lay\-out} tai \koodi{layout\-size}.
+\ref{luku/sivun-mitat}). Sen sijaan sivun sisäiset mitat täytyy
+määritellä toisella tavalla, käyttämällä valitsinta \koodi{lay\-out} tai
+\koodi{layout\-size}.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{geometry}
@@ -550,9 +558,9 @@
\end{esimerkki*}
Esimerkissä \ref{esim/leikkuuvarat} käytetään sisäisesti \textsc{a4}\-/
-kokoista (210 × 297~mm) sivua, mutta sivulle on määritetty joka puolelle
-5\,mm:n leikkuuvarat. Niinpä ulkoisesti sivu on 10\,mm leveämpi ja
-korkeampi, eli ulkoiset mitat ovat 220 × 307~mm. Valitsimella
+kokoista (210 × 297\,mm) sivua, mutta sivulle on määritetty joka
+puolelle 5\,mm:n leikkuuvarat. Niinpä ulkoisesti sivu on 10\,mm leveämpi
+ja korkeampi, eli ulkoiset mitat ovat 220 × 307\,mm. Valitsimella
\koodi{layout\-offset} asetetaan sisäisen sivun etäisyys ulkoisen sivun
vasemmasta ylänurkasta. Esimerkissä on mukana myös valitsin
\koodi{show\-crop}, joka merkitsee sisäisen ja ulkoisen sivun rajakohdan
@@ -611,8 +619,8 @@
sivunumeron. Se on yleensä oletustyyli. Sivunumero on peräisin
laskurista \laskuri{page} ja sen arvon tulostavasta komennosta
\komento{thepage} (luku \ref{luku/laskurit}). Toinen hyödyllinen tyyli
-on \koodim{empty}, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa tyhjää, eli ylä-
-eikä alatunnisteeseen ei ladota mitään.
+on \koodim{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
+alatunnisteeseen ei ladota mitään.
Yksittäiselle sivulle voi asettaa muusta dokumentista poikkeavan
sivutyylin komennolla \komentom{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
@@ -917,9 +925,8 @@
\noindent
Esimerkissä käytetty valitsin \koodi{unicode} aiheuttaa sen, että pdf\-/
tiedoston sisäisissä merkkijonoissa käytetään Unicode\-/ merkistöä ja
-sen \textsc{utf\=/8}\-/ koodausta. Ilman tätä valitsinta Lualatex\-/
-kääntäjän kanssa pdf\-/ tiedoston sisäinen sisällysluettelon merkistö ei
-näy välttämättä oikein.
+sen \textsc{utf\=/8}\-/ koodausta. Ilman tätä valitsinta pdf\-/
+tiedoston sisäisen sisällysluettelon merkistö ei välttämättä näy oikein.
\paketti{hyperref}\-/ paketin asetuksia voi määritellä valitsimien
avulla \komento{usepackage}\-/ komennon yhteydessä mutta myös
@@ -928,6 +935,8 @@
ja niiden arvoja.
\begin{esimerkki*}
+ \komentoi{hypersetup}
+
\begin{koodilohko}
\hypersetup{
hidelinks, bookmarksopen, bookmarksnumbered,
@@ -944,18 +953,19 @@
\label{esim/hypersetup}
\end{esimerkki*}
-Esimerkissä \ref{esim/hypersetup} valitsin \koodi{hidelinks} saa aikaan
-sen, että pdf:ssä olevia linkkejä ja ristiviitteitä ei merkitä millään
-tavalla. Oletuksena linkit kehystetään eri väreillä riippuen linkin
-tyypistä. Valitsin \koodi{bookmarksopen} näyttää pdf:n sisällysluettelon
-kokonaan avattuna. Oletuksena alaluvut on piilotettuna, ja ne joutuu
-avaamaan napsauttamalla hiirellä ylemmäntasoisen otsikon
-avauspainiketta. Valitsin \koodi{bookmarksnumbered} näyttää pdf:n
-sisällysluettelossa lukujen numeroinnin (kuten 1.1, 1.2, 2.1 tms.).
-Valitsimella \koodi{pdfinfo} määritellään pdf:n metatietoja kuten
-otsikko, aihe ja tekijä mutta omiakin metatietoja voi lisätä. Paljon
-muitakin asetuksia on olemassa, ja niistä voi lukea lisää
-\paketti{hyperref}\-/ paketin ohjekirjasta.
+Esimerkki \ref{esim/hypersetup} havainnollistaa \komento{hypersetup}\-/
+komennon käyttöä. Komennon argumentissa valitsin \koodi{hidelinks} saa
+aikaan sen, että pdf:ssä olevia linkkejä ja ristiviitteitä ei merkitä
+millään tavalla. Oletuksena linkit kehystetään eri väreillä riippuen
+linkin tyypistä. Valitsin \koodi{bookmarksopen} näyttää pdf:n
+sisällysluettelon kokonaan avattuna. Oletuksena alaluvut on
+piilotettuna, ja ne joutuu avaamaan napsauttamalla hiirellä
+ylemmäntasoisen otsikon avauspainiketta. Valitsin
+\koodi{bookmarksnumbered} näyttää pdf:n sisällysluettelossa lukujen
+numeroinnin (kuten 1.1, 1.2, 2.1 tms.). Valitsimella \koodi{pdfinfo}
+määritellään pdf:n metatietoja kuten otsikko, aihe ja tekijä mutta
+omiakin metatietoja voi lisätä. Paljon muitakin asetuksia on olemassa,
+ja niistä voi lukea lisää \paketti{hyperref}\-/ paketin ohjekirjasta.
Pdf\-/ tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon tulevat automaattisesti
mukaan samat otsikot (luku \ref{luku/otsikot}) kuin ladottavaan
@@ -1094,9 +1104,9 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Valmiita paketteja on kuitenkin vain harvoille fonteille, ja
-käytännössä lähes aina \englanti{True Type}- ja \englanti{Open Type}
-\=/muodossa olevat fontit otetaan käyttöön \paketti{fontspec}\-/paketin
+Valmiita paketteja on kuitenkin vain harvoille fonteille, ja käytännössä
+lähes aina \englanti{True Type}- ja \englanti{Open Type} \=/muodossa
+olevat fontit otetaan käyttöön \pakettictan{fontspec}\-/ paketin
komennoilla seuraavan esimerkin mukaisesti:
\komentoi{setmainfont}
@@ -1120,11 +1130,11 @@
\koodi{Scale}\-/ valitsinta, jolla fontin voi skaalata haluttuun kokoon.
Peruskirjainperheen (\komentom{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
-\koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko valitsimen voisi
-jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla kirjainperheellä
-(\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont}) käytetään
-kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin siten, että
-gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
+esimerkissä \koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko
+valitsimen voisi jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla
+kirjainperheellä (\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont})
+käytetään kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin
+siten, että gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
peruskirjainperheessä. Mikäli skaalausasetus \koodi{MatchLowercase} ei
tuota ihan toivottua tulosta, voi kirjainperheen skaalausta hienosäätää
vielä \koodi{Scale\-Again}\-/ valitsimella seuraavalla tavalla:
@@ -1149,7 +1159,7 @@
Esimerkki \ref{esim/fontit-leik-omin} selventää, kuinka kirjainperheen
eri leikkausten nimet tai fonttitiedostot määritellään. Kullekin
leikkaukselle voi määrittää myös omat asetuksensa \koodi{Fea\-tures}\-/
-loppuisella valitsimella. Samaa asiaa havainnollistetaan myös
+sanaan päättyvällä valitsimella. Samaa asiaa havainnollistetaan myös
konkreettisemmin esimerkissä \ref{esim/fontit-leik-omin-käyt}.
Leikkauksen nimessä voi käyttää tähteä (\koodi{*}), joka korvautuu
kirjainperheen nimellä (\englanti{Macklin Text}).
@@ -1224,13 +1234,13 @@
Myös Latexissa fonttien koot voi määritellä pistemittojen avulla. Niitä
ja muitakin Latexin mittayksiköitä käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/mitat}. Fonteissa oletusmittayksikkönä on vanha
-pica\-/järjestelmän piste, jonka pituus on noin 0,3515 millimetriä. Sen
-lyhenne Latexissa on~\emph{pt}. Tämän oppaan esimerkeissä käytetään
-kuitenkin Post Script \=/standardin mukaista, julkaisuohjelmiin
-vakiintunutta uudempaa pica\-/pistettä, joka on hieman edellistä
-pidempi: noin 0,3528 millimetriä. Latexissa sen lyhenne on~\emph{bp}.
-Ero näiden kahden pistemitan välillä on hyvin pieni, tavallisilla
+\ref{luku/mitat}. Fonteissa oletusmittayksikkönä on vanha pica\-/
+järjestelmän piste, jonka pituus on noin 0,3515 millimetriä. Sen lyhenne
+Latexissa on~pt. Tämän oppaan esimerkeissä käytetään kuitenkin
+\englanti{Post Script} \=/standardin mukaista, julkaisuohjelmiin
+vakiintunutta uudempaa pica\-/ pistettä, joka on hieman edellistä
+pidempi: noin 0,3528 millimetriä. Latexissa sen lyhenne on~bp. Ero
+näiden kahden pistemitan välillä on hyvin pieni, tavallisilla
fonttiko'oilla käytännössä merkityksetön.
Kirjainleikkauksen koko mitataan merkistön ylimmän ja alimman kohdan
@@ -1246,8 +1256,8 @@
(oletus), \koodi{11pt} ja \koodi{12pt}. Dokumenttiluokan kokoasetus
vaikuttaa myös sivun marginaaleihin, koska Latex pyrkii pitämään rivin
merkkimäärän lukijalle sopivana: yhdelle riville ei kannata latoa ihan
-mahdottomasti merkkejä, koska rivin seuraaminen vaatii enemmän
-keskittymistä.
+mahdottomasti merkkejä, koska kovin pitkän rivin seuraaminen rasittaa
+lukijaa ja vaatii enemmän keskittymistä.
Fontin koon määrittäminen dokumenttiluokan valitsimella ehkä kuuluu jo
vähän menneisyyteen, mutta voi sitä edelleen käyttää, jos se riittää ja
@@ -1687,11 +1697,10 @@
Fonttikokojen määrittelyn lopuksi rivillä 22 suoritetaan komento
\komento{normalsize}, jotta se tulee heti voimaan. Dokumentin
-esittelyosassa voidaan käyttää fonttikokoon viittaavia mittayksiköitä
-\emph{em} ja \emph{ex}, ja ne viittaavat nyt tähän kokoon.
-\komento{normalsize}\-/ komento suoritetaan kyllä myöhemmin
-automaattisesti dokumentin tekstiosan eli \ymparistox{document}\-/
-ympäristön alussa.
+esittelyosassa voidaan käyttää fonttikokoon viittaavia mittayksiköitä em
+ja ex, ja ne viittaavat nyt tähän kokoon. \komento{normalsize}\-/
+komento suoritetaan kyllä myöhemmin automaattisesti dokumentin
+tekstiosan eli \ymparistox{document}\-/ ympäristön alussa.
Edellä kuvatun absoluuttisen koonmääritystavan etuna on se, että
kirjoittaja hallitsee fonttien kokoa ja rivikorkeuksia tarkasti ja että
@@ -1750,6 +1759,10 @@
ligatuurit pois päältä asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk No\-Common}.
Tasalevyisen fontin ajatukseen nimenomaan kuuluu, että merkit ovat
samanlevyisiä eikä yhden merkin tilaan sovi sulloa useampaa kirjainta.
+Kaikki tasalevyiset kirjainperheet eivät edes sisällä ligatuurimerkkejä,
+joten ominaisuus näyttää olevan automaattisesti pois päältä. Varmuuden
+vuoksi on kuitenkin hyvä lisätä asetus \koodi{Liga\-tures=\katk
+ No\-Common} tasalevyiselle perheelle.
Oletuksena tavutus on kytketty pois päältä tasalevyiseltä
kirjainperheeltä, koska sitä käytetään tavallisesti tietokoneisiin
@@ -1796,8 +1809,7 @@
Typografiset ligatuurit ovat fontissa olevia yhdistelmämerkkejä, joissa
on typografisista syistä yhdistetty kaksi tai useampia kirjaimia yhteen
-merkkiin.%
-\footnote{Typografisten ligatuurien lisäksi on olemassa myös
+merkkiin.\footnote{Typografisten ligatuurien lisäksi on olemassa myös
luonnollisten kielten ligatuureja, jotka muodostavat kieleen kuuluvan
kirjaimen, kuten æ norjan kielessä. Niillä on jokin luonnolliseen
kieleen liittyvä merkitys, eikä eri merkkejä ei ole yhdistetty
@@ -1817,7 +1829,7 @@
\ref{kuva/ligatuurit} on koottu esimerkkejä.
\leijukuva{
- \erikoisfontti
+ \rmfamily
\addfontfeatures{Scale=3.4, Ligatures={Common, Historic,
Discretionary}}
fi ff ffi fl ffl fj ffj Th st ct
@@ -1869,12 +1881,15 @@
ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan erityisestä
syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin tekstikappaleessa
olevat {%
- \newcommand{\hlig}[1]{{\erikoisfontti
- \addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
+ \newcommand{\hlig}[1]{{\addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
\hlig{st}- ja \hlig{ct}\-/ligatuurit%
} on saatu fontin asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk His\-toric}.
Joissakin fonteissa sama tehdään asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk
- Discretionary}. Useitakin ligatuurityyppejä voi kytkeä päälle
+ Discretionary}. Nämä ligatuurit sopivat niin sanotun humanistisen
+antiikvaperheen (mm. \englanti{Adobe Jenson}) ja renessanssityylisen
+sisällön kanssa käytettäväksi.
+
+Teknisesti on mahdollista kytkeä päälle useitakin ligatuurityyppejä
samanaikaisesti:
\begin{koodilohkosis}
@@ -2183,26 +2198,25 @@
Myös muita asetuksia tai komentoja saattaa tulla kieliasetusten mukana,
mutta ne vaihtelevat eri kielissä.
-Kielipaketteja on kaksi -- \pakettictan{babel} ja
-\pakettictan{polyglossia} \==, ja kirjoittajan täytyy valita niistä
-jompikumpi. Pakettien historia ja kehitys on suunnilleen
-seuraavanlainen: \paketti{babel} on paljon vanhempi, ja monet vanhat
-oppaat ja esimerkit käsittelevät pelkästään sitä. Kun Latex siirtyi
-Unicode\-/aikaan Xelatex\-/kääntäjän ja \paketti{fontspec}\-/paketin
-myötä, \paketti{babel} ei pysynyt kehityksessä mukana. Syntyi
-\paketti{polyglossia}, joka hallitsee Unicoden sekä muitakin kuin
-latinalaiseen kirjaimistoon perustuvia kieliä ja kirjoitusjärjestelmiä.
-\paketti{babel}\-/paketin kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt, ja nykyään
-myös se toimii Unicode\-/merkistön kanssa ainakin latinalaiseen
-kirjaimistoon perustuvien kielten osalta.
+Kielipaketteja on kaksi -- \paketti{babel} ja \paketti{polyglossia} \==,
+ja kirjoittajan täytyy valita niistä jompikumpi. Pakettien historia ja
+kehitys on suunnilleen seuraavanlainen: \paketti{babel} on paljon
+vanhempi, ja monet vanhat oppaat ja esimerkit käsittelevät pelkästään
+sitä. Kun Latex siirtyi Unicode\-/aikaan Xelatex\-/kääntäjän ja
+\paketti{fontspec}\-/paketin myötä, \paketti{babel} ei pysynyt
+kehityksessä mukana. Syntyi \paketti{polyglossia}, joka hallitsi
+Unicoden sekä muitakin kuin latinalaiseen kirjaimistoon perustuvia
+kieliä ja kirjoitusjärjestelmiä. \paketti{babel}\-/paketin kehitys ei
+kuitenkaan pysähtynyt, ja sittemmin myös se on kehittynyt Unicode\-/
+aikakaudelle.
-Suomen kielen kannalta on aika lailla sama, kumpaa kielipakettia
-käyttää. Meidän näkökulmastamme ''erikoisemmat'' kielet ja
-kirjoitusjärjestelmät voivat vaatia \paketti{polyglossia}\-/paketin sekä
-Lualatex\-/{} tai Xelatex\-/kääntäjän käyttöä. \paketti{babel} sisältää
-enemmän ominaisuuksia, esimerkiksi omien komentojen ja muiden viritysten
-tekemiseen; \paketti{polyglossia} on yksinkertaisempi paketti, jonka
-kehitys tuntuisi keskittyvän vain ydintehtävään.
+Suomen kielen kannalta ei ole merkitystä, kumpaa kielipakettia käyttää,
+mutta meidän näkökulmastamme ''erikoisemmat'' kielet ja
+kirjoitusjärjestelmät voivat vaatia selvittämistä, kumpi kielipaketti
+soveltuu paremmin. \paketti{babel} sisältää enemmän ominaisuuksia,
+esimerkiksi omien komentojen ja muiden viritysten tekemiseen;
+\paketti{polyglossia} on yksinkertaisempi paketti, jonka kehitys
+tuntuisi keskittyvän vain ydintehtävään.
Seuraavissa alaluvuissa käsitellään kummankin kielipaketin tärkeimmät
toiminnot eli kielen valintaan liittyvät asiat. Yleinen ajatus on se,
@@ -2213,12 +2227,12 @@
Latexille, mistä kielestä on kyse.
\subsection{Polyglossia}
+\label{luku/polyglossia}
-Kielipaketti \paketti{polyglossia} on tyypillinen valinta, jos halutaan
-varmistaa, että Unicode\-/merkistöä (\textsc{utf\=/8}\-/merkistökoodaus)
-voi käyttää vapaasti. Samalla se tarkoittaa, että kääntäjän on oltava
-Lualatex tai Xelatex. Kielipaketin käyttöönotto dokumentin
-esittelyosassa näyttää seuraavanlaiselta:
+Kielipaketti \pakettictan{polyglossia} vaatii toimiakseen Lualatex\-/\
+tai Xelatex\-/ kääntäjän. Se ei siis toimi perinteisillä Latexin
+kääntäjillä. Kielipaketin käyttöönotto dokumentin esittelyosassa näyttää
+esimerkiksi seuraavanlaiselta:
\komentoi{usepackage}
\komentoi{setdefaultlanguage}
@@ -2272,96 +2286,59 @@
kielissä eri asetuksia, ja joissakin kielissä voi olla myös pieniä
typografisia yksityiskohtia eri tavalla.
-Kirjoittaja voi määritellä eri kielille eri fontin. Oletuksena käytetään
-peruskirjainperhettä, mikä samalla tarkoittaa, että kielen vaihtuessa
-pois oletuskielestä suoritetaan \komento{rmfamily}\-/komento (taulukko
-\ref{tlk/fonttimallikomennot}, s.~\pageref{tlk/fonttimallikomennot}).
-Tätä havainnollistaa seuraava esimerkki, jossa \komento{textenglish}\-/
-komennon vaikutuksen ajaksi tulee käyttöön perusfontti
-\komento{rmfamily} eikä ympärillä oleva pääteviivaton
-\komento{sffamily}.
+Oletuksena kaikilla kielillä käytetään samoja fontteja, mutta
+kirjoittaja voi määritellä fontin myös kielikohtaisesti. Tietyn kielen
+fontti pitää määrittää komentoon, jonka nimessä on ensin kielen nimi ja
+lopuksi sana \koodi{font} (peruskirjainperhe), \koodi{fontsf}
+(pääteviivaton) tai \koodi{fonttt} (tasalevyinen). Esimerkiksi
+fonttikomennot englannin kielelle ja kolmelle eri kirjainperheelle ovat
+\komento{englishfont}, \komento{englishfontsf} ja
+\komento{englishfonttt}.
-\komentoi{sffamily}
-\komentoi{textenglish}
-\begin{koodilohkosis}
-\sffamily
-pääteviivaton \textenglish{main font} pääteviivaton
-\end{koodilohkosis}
+Näiden fonttikomentojen ja kirjainperheiden määrittämiseen kannattaa
+käyttää \paketti{fontspec}\-/ paketin komentoa \komento{newfontfamily}
+(luku \ref{luku/fontin-valinta}). Seuraavassa esimerkissä asetetaan
+kaikki kolme kirjainperhettä kreikan kielelle:
-\begin{tulossis}
- \sffamily pääteviivaton {\rmfamily main font} pääteviivaton
-\end{tulossis}
-
-\noindent
-Erikielisten tekstikatkelmien fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä
-komennon, jonka nimessä on ensin kielen nimi ja lopuksi sana
-\koodi{font}, esimerkiksi \komento{englishfont} tai \komento{greekfont}.
-Komennon määritelmään kirjoitetaan yleensä kirjainperheeseen tai
-\=/leikkaukseen vaikuttavia komentoja.
-
-Seuraavassa esimerkissä \komento{englishfont}\-/ komento määritellään
-tyhjäksi, mikä saa aikaan sen, että englanninkieliseksi merkitty teksti
-ei muuta fonttia millään tavalla vaan käytetään samaa kirjainperhettä
-kuin muutenkin siinä kohdassa dokumenttia.
-
+\komentoi{newfontfamily}
+\komentoi{greekfont}
+\komentoi{greekfontsf}
+\komentoi{greekfonttt}
\begin{koodilohkosis}
-\newcommand{\englishfont}{}
+\newfontfamily{\greekfont} {GFS Artemisia} [Scale=MatchLowercase]
+\newfontfamily{\greekfontsf}{GFS Neohellenic}[Scale=MatchLowercase]
+\newfontfamily{\greekfonttt}{TeX Gyre Cursor}[Scale=MatchLowercase]
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Mikäli haluaa jollekin kielelle kokonaan eri kirjainperheen, kannattaa
-käyttää \paketti{fontspec}\-/paketin komentoa \komento{newfontfamily}
-(luku \ref{luku/fontin-valinta}) ja määritellä kielen fonttikomennot
-sillä. Tällainen on tarpeen ainakin silloin, kun dokumentin
-peruskirjainperhe ei sisällä kyseisen kielen kirjaimia.
+Kirjoittajan ei tarvitse itse käyttää edellä mainittuja komentoja kuten
+\komento{englishfont}, \komento{greekfont} jne. Riittää, että
+kirjoittaja käyttää vain kielenvaihtokomentoja, ja fontti vaihtuu
+samalla itsestään, jos vain kohdekielelle ja \=/kirjainperheelle on
+määritelty sopiva fonttikomento.
-\komentoi{newfontfamily}
-\begin{koodilohkosis}
-\newfontfamily{\greekfont}{GFS Artemisia}[Scale=MatchLowercase]
-\end{koodilohkosis}
-
-% Seuraat eivät tunnu toimivan:
-
-% \newfontfamily{\greekfontsf}{GFS Neohellenic} [Scale=MatchLowercase]
-% \newfontfamily{\greekfonttt}{DejaVu Sans Mono}[Scale=MatchLowercase]
-%
-% Edellisen esimerkin \koodi{fontsf}\-/loppuinen komento tarkoittaa
-% pääteviivatonta kirjainperhettä ja \koodi{fonttt}\-/loppuinen
-% tasalevyistä perhettä.
-
-% \textenglish{englantia \textsf{englantia} englantia}
-
\subsection{Babel}
-Vanha kunnon \paketti{babel} toimii useiden eri Latex\-/kääntäjien
-kanssa. Dokumentit kirjoitettiin ennen kahdeksanbittisillä merkistöillä
-(kuten \textsc{iso-8859\=/1}), jotka sisältävät vain reilut kaksisataa
-merkkiä%
-\footnote{Teknisesti kahdeksanbittiset merkistöt sisältävät
- 2\textsuperscript8 eli 256 merkkipaikkaa, mutta osa merkeistä on
- teknisiä ohjauskoodeja, jotka eivät liity ihmiskieliin.} %
-ja soveltuvat rajallisen kielijoukon kirjoittamiseen. Nykyään
-\paketti{babel} toimii myös Unicode\-/merkistön ja \textsc{utf\=/8}\-/
-merkistökoodauksen kanssa ainakin latinalaiseen kirjaimistoon
-perustuvien kielten osalta.
+Vanha kunnon \pakettictan{babel}\yipilkku\footnote{Katso myös
+ \paketti{babel}\-/ paketin mukana toimitettavat kielikohtaiset
+ dokumentit, esimerkiksi tiedosto \koodi{finnish.pdf}.} toimii useiden
+eri Latex\-/ kääntäjien kanssa. Ennen dokumentit kirjoitettiin
+rajallisilla merkistöillä (kuten \textsc{iso-8859\=/1}), jotka
+sisältävät vain reilut kaksisataa ihmiskielten kirjoitusmerkkiä.
+\paketti{babel} kuitenkin toimii myös Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/
+kääntäjillä eli Unicode\-/ merkistön kanssa.
Kieliasetukset otetaan käyttöön \paketti{babel}\-/paketissa seuraavan
-esimerkin tavoin. Paketin valinnaiseen argumenttiin kirjoitetaan
-ladattavien kielten nimet ja viimeisenä mainitaan se kieli, joka
-halutaan pääasialliseksi kieleksi.
+esimerkin tavoin. Paketin lataamisessa valinnaiseen argumenttiin
+kirjoitetaan ladattavien kielten nimet ja viimeisenä mainitaan se kieli,
+joka halutaan pääasialliseksi kieleksi. Toisaalta pääasiallisen kielen
+voi valita myös \koodi{main}\-/ valitsimella. Seuraavassa on esimerkki
+kummastakin kieltenvalintatavasta:
\komentoi{usepackage}
\pakettii{babel}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[english,greek,finnish]{babel}
-\end{koodilohkosis}
-
-\noindent
-Pääasiallisen kielen voi valita myös \koodi{main}\-/valitsimella:
-
-\komentoi{usepackage}
-\pakettii{babel}
-\begin{koodilohkosis}
\usepackage[main=finnish,english,greek]{babel}
\end{koodilohkosis}
@@ -2456,27 +2433,10 @@
se saa tekstikappaleet näyttämään tasapainoisilta. Lähtökohtaisesti
tavutus määräytyy kielikohtaisten tavutussääntöjen ja \=/asetusten
perusteella, mutta kirjoittaja voi tehdä poikkeuksia kirjoittamalla
-tavutusvihjeitä. Käytännössä tavutusvihjeitä tarvitaan välillä.
+tavutusvihjeitä. Käytännössä tavutusvihjeitä tarvitaan välillä. Kielen
+valintaa ja yleisiä kieliasetuksia käsitellään tarkemmin luvussa
+\ref{luku/kieliasetukset}.
-Kielen valintaa ja yleisiä kieliasetuksia käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/kieliasetukset}, mutta mainitaan tässäkin, että suomen kieli
-ja sen mukainen tavutus saadaan päälle, kun dokumentin esittelyosaan
-kirjoittaa seuraavat komennot:
-
-\komentoi{usepackage}
-\komentoi{setdefaultlanguage}
-\pakettii{polyglossia}
-\begin{koodilohkosis}
-\usepackage{polyglossia}
-\setdefaultlanguage{finnish}
-\end{koodilohkosis}
-
-\noindent
-Tavutusta käsitellään tässä yhteydessä lähinnä
-\paketti{polyglossia}\-/kielipaketin näkökulmasta. Toinen kielipaketti
-\paketti{babel} toimii joissakin tavutukseen liittyvissä asioissa eri
-tavalla, ja pakettien eroja mainitaan tekstin lomassa.
-
\subsection{Yleiset tavutussäännöt}
Texin automaattinen tavutus ei perustu varsinaiseen sanojen eikä
@@ -2485,12 +2445,12 @@
huomioimaan myös typografiaan liittyviä suosituksia.
Automaattinen tavutus auttaa paljon, mutta se ei yksinään riitä, koska
-se tekee välillä virheitä tai tuottaa muuten suositusten vastaista
-jälkeä. Kirjoittajan täytyy auttaa välillä eli kirjoittaa
-tavutusvihjeitä. Yksi tapa tavutusvihjeiden kirjoittamiseen on
-\komento{hyphenation}\-/ komento, jolla määritellään yksittäisten
-sanojen tavutuskohdat kaikkialla dokumentissa. Seuraava esimerkki
-selventää komennon käyttöä:
+se tavuttaa välillä kielen kannalta väärin tai tuottaa muuten
+suositusten vastaista jälkeä. Kirjoittajan täytyy siis auttaa välillä
+eli kirjoittaa tavutusvihjeitä. Yksi tapa tavutusvihjeiden
+kirjoittamiseen on \komento{hyphenation}\-/ komento, jolla määritellään
+yksittäisten sanojen tavutuskohdat kaikkialla dokumentissa. Seuraava
+esimerkki selventää komennon käyttöä:
\komentoi{hyphenation}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2523,23 +2483,20 @@
päältä ja muuttavat sanan tavutuksen yksilölliseksi. Jos sanassa on
mukana yksikin tavutusvihje (\komento{-}), yhdysmerkki (\koodi{\=/}),
lyhyt ajatusviiva (\mbox{\koodi{--}}) tai pitkä ajatusviiva
-(\mbox{\koodi{---}}), sana katkaistaan vain näiden kohdalta
-(\koodi{\keno\=/}) tai jälkeen.%
-\footnote{\paketti{polyglossia}\-/kielipaketti ja Tex toimivat tekstissä
- kuvatulla tavalla. Sen sijaan \paketti{babel}\-/paketti määrittelee
- ainakin suomen kielelle tavutusvihjeen (\komento{-}) siten, että se
- sallii sanan tavutuksen muistakin kohdista kuin tavutusvihjeen
- kohdalta. Tavutusvihjeen molemmin puolin sanan osat tavutetaan
- yleisten sääntöjen mukaisesti, ellei tavutuksen estäviä merkkejä kuten
- yhdysmerkkejä tai ajatusviivoja ole. \paketti{babel}\-/paketissa on
- myös tavutusvihje \koodi{\textquotedbl\textbar}, joka estää tavutuksen
- muualta.}
+(\mbox{\koodi{---}}), sana katkaistaan vain näiden kohdalta tai
+jälkeen.\footnote{Kielipaketti \paketti{polyglossia} ja Tex toimivat
+ tekstissä kuvatulla tavalla. Sen sijaan \paketti{babel}\-/ paketti
+ määrittelee ainakin suomen kielelle tavutusvihjeen (\komento{-})
+ siten, että se sallii sanan tavutuksen muistakin kohdista kuin
+ tavutusvihjeen kohdalta. Tavutusvihjeen molemmin puolin sanan osat
+ tavutetaan yleisten sääntöjen mukaisesti, ellei tavutuksen estäviä
+ merkkejä kuten yhdysmerkkejä tai ajatusviivoja ole.}
Myös Unicoden ajatusviivamerkit \uctunnus{u+2013 en dash} ja
-\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta ne käyttäytyvät tavutuksen
-kannalta eri tavalla Lualatex\-/{} ja Xelatex\-/kääntäjillä.
-Yhteensopivuussyistä kannattanee välttää Unicoden ajatusviivoja
-Latex\-/lähdetiedostossa.
+\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta ne ovat käyttäytyneet
+tavutuksen kannalta eri tavalla Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/ kääntäjillä.
+Yhteensopivuussyistä kannattanee välttää Unicoden ajatusviivoja Latex\-/
+lähdetiedostossa.
\leijutlk{
\begin{tabular}{lll}
@@ -2601,9 +2558,9 @@
Unicode\-/merkistön sitova yhdysmerkki \uctunnus{u+2011 non\-/breaking
hyphen} näkyy tavallisena yhdysmerkkinä, mutta se estää sanan
katkaisemisen yhdysmerkin vierestä. \uctunnus{u+2011}\-/merkkiä voi siis
-käyttää, mutta se ei ole aina toiminut luotettavasti ja yhdenmukaisesti
-eri kääntäjissä. Yhteensopivuussyistä voi olla järkevää käyttää muita
-vaihtoehtoja sitovalle yhdysmerkille.
+käyttää, mutta se ei ole aina toiminut luotettavasti eikä
+yhdenmukaisesti eri kääntäjissä. Yhteensopivuussyistä voi olla järkevää
+käyttää muita vaihtoehtoja sitovalle yhdysmerkille.
Paketti \pakettictan{extdash} tuo uusia komentoja ja mahdollisuuksia
tavutuksen hallintaan. Komennot ovat sellaisia kuin \komento{Hyphdash}
@@ -2617,13 +2574,13 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Paketti sisältää kaksi lisävaihtoehtoa kolmelle viivavälimerkille
-eli yhdysmerkille, lyhyelle ajatusviivalle ja pitkälle ajatusviivalle.
-Kun Texin viivavälimerkit (luku \ref{luku/tavutuksen-merkit}) aina
-estävät tavutuksen muualta kuin välimerkin jälkeen,
-\paketti{extdash}\-/paketin perusvaihtoehdot sallivat tavutuksen
-muualtakin. Lisäksi kaikille kolmelle viivavälimerkille on sitova
-versio, joka estää tavutuksen välimerkin jälkeen (mutta sallii muualta).
+Paketti sisältää kaksi lisävaihtoehtoa kolmelle viivavälimerkille eli
+yhdysmerkille, lyhyelle ajatusviivalle ja pitkälle ajatusviivalle. Kun
+Texin viivavälimerkit (luku \ref{luku/tavutuksen-merkit}) aina estävät
+tavutuksen muualta kuin välimerkin jälkeen, \paketti{extdash}\-/ paketin
+perusvaihtoehdot sallivat tavutuksen muualtakin. Lisäksi kaikille
+kolmelle viivavälimerkille on sitova versio, joka estää tavutuksen
+välimerkin kohdalta (mutta sallii muualta).
Taulukossa \ref{tlk/extdash} ovat \paketti{extdash}\-/paketin tärkeimmät
komennot ja niiden merkitykset. Taulukossa \ref{tlk/extdash-vertailu}
@@ -2754,42 +2711,39 @@
\label{luku/tavutus-muut}
Aiemmin mainittu \paketti{extdash}\-/paketti sisältää tavutuksen
-hallintaan liittyviä välimerkkejä, mutta sellaisia on myös
-kielipaketeissa \paketti{polyglossia} ja \paketti{babel}. Kielipakettien
-englanninkielisissä ohjekirjoissa niitä kutsutaan nimellä
-\englantik{short\-hands}.
+hallintaan liittyviä välimerkkejä, mutta kielestä riippuen sellaisia on
+myös kielipaketeissa \paketti{babel} ja \paketti{polyglossia}.
+Jälkimmäiseen pakettiin lisävälimerkit täytyy kytkeä erikseen päälle
+käyttämällä valitsinta \koodi{babelshorthands} (luku
+\ref{luku/polyglossia}).
-\paketti{babel}\-/paketti tuo suomen kieleen sitovan, tavutuksen
-sallivan yhdysmerkin \koodi{\textquotedbl\=/}, joka toimii samoin kuin
-\paketti{extdash}\-/paketin komento \komento{=/}. Lisäksi on
-tavutusvihje (\koodi{\textquotedbl\textquotedbl}), joka ei tee
-yhdysmerkkiä tavutuskohtaan. Sitä voi käyttää joidenkin teknisten
-ilmausten tavutusvihjeenä, jotta ilmaus säilyy täsmälleen samanlaisena
-myös rivien katkaisemisessa. \paketti{babel}\-/paketin toiminnot
-vaihtelevat eri kielten välillä.
+Molemmat kielipaketit tuovat suomen kieleen muun muassa sitovan,
+tavutuksen sallivan yhdysmerkin \koodi{\textquotedbl\=/}, joka toimii
+samoin kuin \paketti{extdash}\-/ paketin komento \komento{=/}. Lisäksi
+on tavutusvihje \koodi{\textquotedbl\textquotedbl}, joka ei tee
+yhdysmerkkiä katkaisukohtaan. Sitä voi käyttää teknisten ilmausten
+tavutusvihjeenä, koska niihin ei välttämättä haluta yhdysmerkkiä edes
+katkaisutilanteessa. Muitakin yleislainausmerkillä
+(\koodi{\textquotedbl}) alkavia erikoismerkkejä sisältyy
+kieliasetuksiin.
-\paketti{polyglossia}\-/pakettiin saa samat lisätoiminnot ja eräitä
-muitakin, kun paketin lataa käyttämällä valitsinta
-\koodi{babel\-short\-hands}. Edellä mainittujen ''Baabelin lyhenteiden''
-lisäksi tulee yhdysmerkki \koodi{\textquotedbl\textasciitilde}, joka on
-sitova ja samalla kaiken tavutuksen estävä yhdysmerkki. Tälle merkille
-ei ole vastinetta \paketti{extdash}\-/paketissa. Pari muutakin
-lainausmerkillä alkavaa, tavutukseen liittyvää merkkiä on mukana.
-
Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komentom{discretionary}, joka
mahdollistaa omanlaisten tavutuskohtien määrittelyn. Komento
-kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan.
-Komennolle annetaan kolme argumenttia järjestyksessä seuraavasti:
+kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan,
+ja komennon argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
-\begin{nluetelma}
-\item katkaisutilanteessa rivin loppuun ladottavat merkit
-\item katkaisutilanteessa seuraavan rivin alkuun ladottavat merkit
-\item katkaisemattomaan sanaan ladottavat merkit.
-\end{nluetelma}
+\komentoi{discretionary}
+\begin{koodilohkosis}
+\discretionary{loppu}{alku}{katkaisematon}
+\end{koodilohkosis}
\noindent
-Normaali tavutuskohta sanaan \emph{tavu} määriteltäisiin alla olevan
-esimerkin tavoin:
+Komennon ensimmäinen argumentti \koodi{loppu} ilmaisee
+katkaisutilanteessa rivin loppuun ladottavat merkit. Toinen argumentti
+\koodi{alku} ilmaisee katkaisutilanteessa seuraavan rivin alkuun
+ladottavat merkit, ja kolmas argumentti tarkoittaa katkaisemattomaan
+sanaan ladottavia merkkejä. Normaali tavutuskohta sanaan \emph{tavu}
+määriteltäisiin seuraavan esimerkin tavoin:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2806,10 +2760,10 @@
\komento{discretionary}\-/komennolla voi luoda myös tavutuskohtia,
joihin ei ilmesty yhdysmerkkiä eikä mitään muutakaan merkkiä
-katkaisutilanteessa. Se saadaan aikaan jättämällä kaikki argumentit
-tyhjäksi. Tällainen sopii tavutusvihjeeksi teknisiin ilmauksiin, joihin
-ei selvyyden vuoksi haluta mitään ylimääräisiä merkkejä edes sanan
-katkaisutilanteessa.
+katkaisutilanteessa. Tämä vastaa kielipakettien tavutusvihjettä
+\koodi{\textquotedbl\textquotedbl} (luku \ref{luku/tavutus-muut}).
+\komento{discretionary}\-/ komennolla sama toteutetaan jättämällä kaikki
+argumentit tyhjäksi:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2821,8 +2775,9 @@
rivin loppuun kirjoitetaan yksi yhdysmerkki ja seuraavan rivin alkuun
toinen. Näin ilmaistaan, että sanassa on pysyvä yhdysmerkki eikä vain
väliaikaisesti katkaisun merkkinä. Tällaisia kieliä varten saattaa
-kielipaketissa (tai muualla) olla omat yhdysmerkkitoiminnot, mutta
-edellä kuvatun tavutuskohdan saa myös seuraavalla tavalla:
+kielipaketissa olla omat yhdysmerkkitoiminnot tai oikeanlainen
+tavutuslogiikka voi jo sisältyä kieliasetuksiin, mutta tällaisen
+tavutuskohdan saa myös seuraavalla tavalla:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2839,22 +2794,23 @@
\subsection{Suomen kielen tavutus}
-Texin kirjainyhdistelmiin perustuvat säännöt eivät yksinään riitä suomen
-kieleen, ja esimerkiksi yhdyssanojen rajakohdat tuottavat usein
-ongelmia. Sana \emph{alku\-osa} katkaistaan sääntöjen mukaan kohdista
+Texin kirjainyhdistelmiin perustuvat tavutussäännöt eivät yksinään riitä
+suomen kieleen, ja esimerkiksi yhdyssanojen rajakohdat tuottavat usein
+ongelmia. Sana \emph{alku\-osa} katkaistaan Latexissa kohdista
\emph{al-kuo-sa}. Se on kyllä oikein tavurakenteen kannalta mutta
-käytännössä ongelmallinen. Tässä ei ole kyse \emph{uo}\-/diftongista,
-vaan yhdyssanan rajalla on myös tavutuskohta (\emph{al-ku-o-sa}).
-Lisäksi sanaa ei saa katkaista siten, että siitä jää yksittäinen kirjain
-eri riville (\emph{o-sa}).
+käytännössä ongelmallinen. Tässä ei ole kyse \emph{uo}\-/ diftongista
+eli samaan tavuun kuuluvista vokaaleista, vaan yhdyssanan rajalla on
+myös tavutuskohta (\emph{al-ku-o\=/sa}). Lisäksi sanaa ei saisi
+katkaista siten, että siitä jää yksittäinen kirjain eri riville (ei:
+\emph{o\=/sa}).
Parasta olisi katkaista suomen kielen yhdyssanat vain yhdysosien välistä
(\emph{alku-osa}). Muualtakin voi katkaista (\emph{al-ku-osa}), kunhan
sanasta eikä sen yhdysosasta ei jää yksittäinen kirjain eri riville.
Mielellään ei katkaista myöskään kahden vokaalin välistä, jos ne
-kuuluvat samaan sanaan (\emph{kau-emmin}). Joskus halutaan välttää myös
-niin sanottuja orpotavuja eli sitä, että tekstikappaleen viimeiselle
-riville jää vain yksi tavu.
+kuuluvat samaan sanaan (ei: \emph{kau-emmin}). Joskus halutaan välttää
+myös niin sanottuja orpotavuja eli sitä, että tekstikappaleen
+viimeiselle riville jää vain yksi tavu.
Käytännössä siis suomenkielinen teksti ja hyvä typografia vaativat
välillä tavutusvihjeiden kirjoittamista. Yhdyssanojen osien väliin
@@ -2870,17 +2826,18 @@
\noindent
Yhdysmerkin tai ajatusviivan sisältävät pitkät yhdyssanat voivat vaatia
-tavutuskohtien lisäämistä, koska Texin yhdysmerkki ja ajatusviivat
-estävät tavutuksen muualta kuin näiden merkkien jälkeen. Ilman
-tavutuskohtien lisäämistä Texillä ei ehkä ole riittävästi vaihtoehtoja
-tekstikappaleen rivittämiseen. Voi syntyä liian suuria sanavälejä, tai
-joistakin riveistä tulee ylipitkiä, eli ne yltävät marginaalin puolelle.
+tavutuskohtien lisäämistä, koska yhdysmerkki ja ajatusviivat estävät
+tavutuksen muualta kuin näiden merkkien jälkeen. Ilman tavutuskohtien
+lisäämistä Texillä ei ehkä ole riittävästi vaihtoehtoja tekstikappaleen
+rivittämiseen. Voi syntyä liian suuria sanavälejä, tai joistakin
+riveistä tulee ylipitkiä, eli ne yltävät marginaalin puolelle.
-Tavutuskohtia voi lisätä sopiviin kohtiin omilla tavutusvihjeillä
+Tavutuskohtia voi lisätä sopiviin kohtiin tavutusvihjeillä
(\komento{-}). Vaihtoehtoisesti kaikki yleisten tavutussääntöjen
-mukaiset tavutuskohdat saa käyttöön \paketti{extdash}\-/paketin
-komennoilla (taulukko \ref{tlk/extdash}). Seuraavassa esimerkissä on
-tavutuksen hallintaa sanalle \emph{Molo\-tov--Ribben\-trop-sopi\-mus}:
+mukaiset tavutuskohdat saa käyttöön \paketti{extdash}\-/ paketin
+välimerkkikomennoilla (taulukko \ref{tlk/extdash}). Seuraavassa
+esimerkissä on tavutuksen hallintaa sanalle
+\emph{Molo\-tov--Ribben\-trop-sopi\-mus}:
\komentoi{-}
\komentoi{--}
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -7,8 +7,8 @@
Kaikki dokumentit ja painotuotteet eivät ole samanlaista tekstivirtaa,
joka koostuu jäsennellystä rakenteesta, väliotsikoista ynnä muusta
sellaisesta. Tässä luvussa käsitellään dokumentteja, jotka vaativat
-osittain toisenlaista tekniikkaa kuin luvussa \ref{luku/rakenne} on
-käsitelty.
+osittain toisenlaista rakennetta ja tekniikkaa kuin luvussa
+\ref{luku/rakenne} on käsitelty.
\section{Esitysgrafiikka}
\label{luku/esitysgrafiikka}
@@ -100,17 +100,17 @@
Oletusarvo on \koodi{43} eli kuvasuhde 4:3. Muita mahdollisia arvoja
ovat esimerkiksi \koodi{1610} (16:10) ja \koodi{54} (5:4).
-Esimerkin ensimmäisellä rivillä oleva toinen valitsin \koodi{t} tulee
-englannin kielen sanasta \englantik{top}, ja tässä se tarkoittaa, että
-diojen sisältö sijoitetaan dian yläreunaan. Oletusasetus on \koodi{c}
-(\englanti{center}), joka keskittää dian sisällön pystysuunnassa. Tämän
-asetuksen voi muuttaa kuhunkin diaan käyttämällä \ymparisto{frame}\-/
-ympäristön valinnaista argumenttia, kuten esimerkin rivillä 34 on tehty.
+Esimerkin ensimmäisellä rivillä oleva toinen valitsin \koodi{t}
+(\englanti{top}) tarkoittaa, että diojen sisältö sijoitetaan dian
+yläreunaan. Oletusasetus on \koodi{c} (\englanti{center}), joka
+keskittää dian sisällön pystysuunnassa. Tämän asetuksen voi muuttaa
+kuhunkin diaan käyttämällä \ymparisto{frame}\-/ ympäristön valinnaista
+argumenttia, kuten esimerkin rivillä 34 on tehty.
-Riveillä 5--8 määritellään dokumentin perustiedot normaaliin tapaan
-(\ref{luku/dokumentin-perustiedot}), mutta lisänä perus Latexiin on
-\komento{institute}\-/ komento, jolla voi määritellä tekijän edustaman
-laitoksen. Nämä perustiedot ladotaan näkyviin vasta
+Riveillä 5--8 määritellään dokumentin perustiedot (luku
+\ref{luku/dokumentin-perustiedot}), mutta perus Latexiin verrattuna
+mukana on uusi komento \komento{institute}, jolla voi määritellä tekijän
+edustaman laitoksen. Nämä perustiedot ladotaan näkyviin vasta
\komento{maketitle}\-/ komennolla, joka on esimerkin rivillä~15.
Jokainen yksittäinen sivu eli dia täytyy kirjoittaa \ymparisto{frame}\-/
@@ -123,11 +123,12 @@
tekstiä ja käyttää suunnilleen normaaleja Latexin komentoja. Esimerkissä
\ref{esim/beamer-runko} on käytetty muutaman kerran \komento{pause}\-/
komentoa, joka tekee esitykseen tauon. Käytännössä se jakaa sivun
-sisällön erillisiksi pdf\-/ sivuiksi, ja siten sisällön voi paljastaa
-yleisölle vaihe vaiheelta. Esimerkin riveillä 24--28 käytetään luetelmaa
-eli \ymparisto{enumerate}. Se toimii suunnilleen samoin kuin perus
-Latexin vastaava ympäristö (luku \ref{luku/luetelma-perus}), mutta
-\luokka{beamer}\-/ versiossa on hieman enemmän ominaisuuksia.
+sisällön erillisiksi pdf\-/ sivuiksi, minkä avulla sisällön voi
+paljastaa yleisölle vaihe vaiheelta. Esimerkin riveillä 24--28 käytetään
+luetelmaa eli \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöä. Se toimii suunnilleen
+samoin kuin perus Latexin vastaava ympäristö (luku
+\ref{luku/luetelma-perus}), mutta \luokka{beamer}\-/ versiossa on hieman
+enemmän ominaisuuksia.
Tästä esimerkistä puuttuu hyödyllinen \ymparisto{block}\-/ ympäristö,
jolla saa dian sisälle pienen väliotsikon ja siihen kuuluvan
@@ -151,13 +152,10 @@
seuraamista ja jäsentämistä. Näistä ominaisuuksista voi lukea lisää
\luokka{beamer}\-/ luokan ohjekirjasta.
-Tämän luvun ohjeilla saa rakennettua selkeitä perussisältöisiä
-diaesityksiä. Dioihin voi lisätä kuvatiedostoja tai vektorigrafiikkaa
-normaalin Latexin tavoin eli luvun \ref{luku/grafiikka} ohjeilla.
-Palstoja ei kuitenkaan kannata toteuttaa luvun \ref{luku/palstat}
-keinoilla vaan \luokka{beamer}\-/ luokan oman \ymparisto{columns}\-/
-ympäristön avulla. Siihen ja kaikkeen muuhunkin saa apua
-dokumenttiluokan omasta ohjekirjasta.
+Dioihin voi lisätä kuvatiedostoja tai vektorigrafiikkaa normaalin
+Latexin tavoin eli luvun \ref{luku/grafiikka} ohjeilla. Palstoja ei
+kuitenkaan kannata toteuttaa luvun \ref{luku/palstat} keinoilla vaan
+\luokka{beamer}\-/ luokan oman \ymparisto{columns}\-/ ympäristön avulla.
\subsection{Ulkoasuteemat}
@@ -166,25 +164,25 @@
teemaa saa helposti käyttöönsä jonkun henkilön suunnitteleman tyylikkään
kokonaisuuden.
-Korkeimman tason teemojen valintakomento on \komento{usetheme}. Sillä
-valitaan teema, joka voi määritellä vähän kaikkea diaesityksen ulkoasuun
-liittyvää: fontit, värit, sisällön asettelua ja dian reunoille
+Yleinen teemojen valintakomento on \komento{usetheme}. Sillä valitaan
+teema, joka voi määritellä vähän kaikkea diaesityksen ulkoasuun
+liittyvää: fontit, värit, sisällön asettelua ja diojen reunoille
ladottavaa lisätietoa. Alemmantasoisilla teemakomennoilla valitaan vain
-vain jonkin pienemmän osa\-/alueen teema. Esimerkiksi komennoilla
+jonkin pienemmän osa-alueen teema. Esimerkiksi komennoilla
\komento{usecolortheme} ja \komento{usefonttheme} valitaan vain väri-
tai fonttiteema.
Fontit tai kirjainperheet sinänsä määritellään ja otetaan käyttöön
samalla tavalla kuin Latexissa muutenkin (luku
-\ref{luku/kirjaintyypit}), mutta teema voi määritellä, mitä
-kirjainperhettä tai \=/leikkausta käytetään esimerkiksi diojen
-otsikoissa tai muissa tilanteisssa. Näiden asetusten muuttaminen voi
-vaatia \luokka{beamer}\-/ luokan omia komentoja, joista annetaan tietoa
-luvussa \ref{luku/beamer-asetuksia}.
+\ref{luku/kirjaintyypit}), mutta \luokka{beamer}\-/ luokan teema voi
+määritellä, mitä kirjainperhettä tai \=/leikkausta käytetään missäkin
+tilanteessa, esimerkiksi diojen otsikoissa tai leipätekstissä. Näiden
+asetusten muuttaminen voi vaatia \luokka{beamer}\-/ luokan omia
+komentoja, joista annetaan tietoa luvussa \ref{luku/beamer-asetuksia}.
Alemmantasoisia teemakomentoja ovat myös \komento{useinnertheme} ja
\komento{useoutertheme}. Niillä vaikutetaan erilaisiin diojen
-sisältöelementtien (\englanti{inner}) ulkoasuun ja dian reunoille
+sisältöelementtien (\englanti{inner}) ulkoasuun ja diojen reunoille
(\englanti{outer}) ladottavaan lisätietoon.
\leijutlk{
@@ -305,11 +303,10 @@
\noindent
Teemanvalintakomennoille voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
-joka sijoitetaan ensimmäiseksi eli ennen pakollista teeman nimeä.
-Valinnaisen argumentin avulla määritetään kyseisen teeman asetuksia, jos
-teema sellaisia tukee. Asetukset ovat täysin teemakohtaisia, ja niistä
-voi lukea lisää dokumenttiluokan ohjekirjasta. Seuraavassa on
-yleisluontoinen esimerkki:
+jonka avulla määritetään kyseisen teeman asetuksia, jos teema sellaisia
+tukee. Asetukset ovat teemakohtaisia, ja niistä voi lukea lisää
+dokumenttiluokan ohjekirjasta. Seuraavassa on yleisesimerkki komentojen
+rakenteesta:
\komentoi{usetheme}
\komentoi{useoutertheme}
@@ -320,14 +317,16 @@
\noindent
Fonttiteema \koodi{serif} vaihtaa koko diaesityksen kirjainperheeksi
-antiikvan. Oletuksena olevaa groteskia (\englanti{sans serif}) ei siis
-käytetä enää missään. \koodi{serif}\-/ teema sisältää kuitenkin muutaman
-valitsimen, jolla tähän voi tehdä pieniä hyödyllisiä poikkeuksia.
-Valitsimia on koottu taulukkoon \ref{tlk/beamer-serif-teema}, ja niitä
-voi antaa useampia kerralla. Seuraava esimerkki asettaa groteskin
-suuriin elementteihin eli otsikoihin ja pieniin elementteihin eli dian
-reunojen mahdollisiin lisätietoihin. Muualla käytetään antiikvaa.
+antiikvan. Sen myötä oletuksena olevaa groteskia (\englanti{sans serif})
+ei siis käytetä enää missään. \koodi{serif}\-/ teema sisältää kuitenkin
+muutaman valitsimen, joilla tähän voi tehdä pieniä hyödyllisiä
+poikkeuksia. Valitsimia on koottu taulukkoon
+\ref{tlk/beamer-serif-teema}, ja niitä voi antaa useampia kerralla.
+Seuraava esimerkki asettaa groteskin suuriin elementteihin eli
+otsikoihin ja pieniin elementteihin eli dian reunojen mahdollisiin
+lisätietoihin. Muualla käytetään antiikvaa.
+
\komentoi{usefonttheme}
\begin{koodilohkosis}
\usefonttheme[stillsansseriflarge, stillsansserifsmall]{serif}
@@ -411,8 +410,8 @@
\ref{tlk/beamer-tekstielementtejä}.
Tekstielementtien väreihin vaikutetaan komennolla
-\komento{setbeamerfont}, joka toimii lähes samalla tavalla kuin edellä
-esitelty \komento{setbeamerfont}. Värin asettamisessa käytetään
+\komento{setbeamercolor}, joka toimii lähes samalla tavalla kuin edellä
+esitelty komento \komento{setbeamerfont}. Värin asettamisessa käytetään
valitsimia \koodi{fg} ja \koodi{bg}, joista ensin mainittu vaihtaa
varsinaisen värin (\englanti{foreground}) ja jälkimmäinen taustavärin
(\englanti{background}). Seuraavassa esimerkissä vaihdetaan diojen
@@ -447,10 +446,10 @@
(\koodi{\englanti{normal text}}). Toki tässäkin voi käyttää valitsimia
\koodi{fg} ja~\koodi{bg}.
-Normaalin tekstin (\koodi{normal text}) taustaväri tarkoittaa koko dian
-tekstialueen taustaväriä. Seuraavassa on käytännön esimerkki, joka
-muuttaa diojen otsikon taustan kirkkaan vihreäksi (70\,\%) ja
-tekstialueen taustan vaalean vihreäksi (30\,\%).
+Normaalin tekstin taustaväri tarkoittaa koko dian tekstialueen
+taustaväriä. Seuraavassa on käytännön esimerkki, joka muuttaa diojen
+otsikon taustan kirkkaan vihreäksi (70\,\%) ja tekstialueen taustan
+vaalean vihreäksi (30\,\%).
\komentoi{setbeamercolor}
\begin{koodilohkosis}
@@ -487,11 +486,10 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Samalla \komento{setbeamertemplate}\-/ komennolla voi asettaa myös
-diojen oikeaan alareunaan ladottaviin navigointisymboleihin. Tässä
-yhteydessä ei käsitellä niitä sen syvällisemmin, mutta
-navigointisymbolien poistaminen onnistuu helposti seuraavalla
-komennolla:
+\komento{setbeamertemplate}\-/ komennolla voi asettaa myös diojen
+oikeaan alareunaan ladottaviin navigointisymboleihin. Tässä yhteydessä
+ei käsitellä niitä sen syvällisemmin, mutta navigointisymbolien
+poistaminen onnistuu helposti seuraavalla komennolla:
\komentoi{setbeamertemplate}
\begin{koodilohkosis}
@@ -503,9 +501,9 @@
Latexin \luokka{letter}\-/ dokumenttiluokka on tarkoitettu kirjeiden
latomiseen. Tyylillisesti se soveltuu ehkä paremmin virallisiin
-kirjeisiin kuin henkilökohtaisiin. Myös joukkojakelukirjeiden tekemiseen
-se voi olla käytännöllinen, koska tietokoneohjelman avulla voi helposti
-tuottaa Latex\-/ koodia eli lähes samanlaisia kirjeitä eri
+kirjeisiin kuin henkilökohtaisiin. Esimerkiksi joukkojakelukirjeiden
+tekemiseen se voi olla käytännöllinen, koska tietokoneohjelman avulla
+voi helposti tuottaa Latex\-/ koodia eli lähes samanlaisia kirjeitä eri
vastaanottajille.
\begin{esimerkki*}
@@ -563,7 +561,7 @@
komennot. Dokumentin esittelyosassa olevalla \komento{address}\-/
komennolla määritellään lähettäjän nimi ja osoitetiedot. Ne ladotaan
jokaisen kirjeen alkuun. Myös komennolla \komento{signature} ilmaistaan
-lähettäjän nimi, tarkemmin allekirjoitus, joka ladotaan kirjeen loppuun.
+lähettäjän nimi eli allekirjoitus, joka ladotaan kirjeen loppuun.
Komento \komento{makelabels} aiheuttaa sen, että kaikkien kirjeiden
jälkeen ladotaan sivu (tai useampia), jossa ovat kaikkien
vastaanottajien osoitetiedot. Tämä on tarkoitettu osoitetarrojen
@@ -572,7 +570,7 @@
Varsinainen kirjeen sisältö toteutetaan \ymparisto{letter}\-/ ympäristön
avulla. Ympäristölle annetaan yksi argumentti, jossa on kyseisen kirjeen
vastaanottajan nimi ja osoitetiedot. Itse kirje alkaa
-\komento{opening}\-/ komennolla, jolla ilmaistaan tervehdys tai muu
+\komento{opening}\-/ komennolla, jolla ilmaistaan tervehdys tai muut
kirjeen aloitussanat.
Kirjeen lopussa \komento{closing}\-/ komennolla on sopivaa ilmaista
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -42,6 +42,6 @@
Latexin käyttäjän arkipäivää.
Jos siis typografia, laadukkaat julkaisut ja niihin liittyvä tekniikka
-kiinnostavat, on Latexilla varmasti paljon annettavaa nykyajan
-kirjoittajalle. Toivottavasti tästä oppaasta on apua tutustumismatkassa
--- ja sen jälkeenkin. Tervetuloa mukaan!
+kiinnostavat, on Latexilla varmasti paljon annettavaa nykyajallekin.
+Toivottavasti tästä oppaasta on apua tutustumismatkassa -- ja sen
+jälkeenkin. Tervetuloa mukaan!
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -7,18 +7,19 @@
Latex on merkintäkieli, mikä tarkoittaa, että se sisältää omat tapansa
dokumentin rakenteen ja sisällön kuvaamiseen. Kaikkea ei kirjoiteta
lähdedokumenttiin sellaisenaan, vaan täytyy käyttää tiettyjä kielen
-sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja. Tässä luvussa
-käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen ymmärtää ennen
-kuin tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei tarvitse päntätä
-kerralla muistiin, mutta tänne on hyvä palata välillä kertaamaan
-perustekniikkaa.
+sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja.
+Tässä luvussa käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen
+ymmärtää ennen kuin voi tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei
+tarvitse opetella ulkoa, mutta tähän lukuun on hyvä palata välillä
+kertaamaan perustekniikkaa.
+
\section{Merkistö}
-Latex\-/dokumenttiin voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/merkistöllä ja sen
-\textsc{utf}\=/8\-/koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
+Latex\-/lähdetiedostoon voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/ merkistöllä ja
+sen \textsc{utf}\=/8\-/ koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
ohjelma kuten Lualatex tai Xelatex. Pääasiassa siis merkit kirjoitetaan
-sellaisenaan lähdedokumenttiin, mutta on kuitenkin kaikenlaisia
+sellaisenaan lähdetiedostoon, mutta on kuitenkin monenlaisia
poikkeuksia, ja niitä käsitellään tässä alaluvussa.
\subsection{Varatut erikoismerkit}
@@ -122,12 +123,11 @@
\subsection{Rivinvaihto lähdedokumentissa}
\label{luku/rivinvaihtomerkit}
-Kuten edellä todettiin, lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan
-vain sanaväleiksi eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos
-ladottuun dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan
-lähdedokumenttiin kaksi kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa
-käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden yhteydessä luvussa
-\ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
+Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
+eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
+dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
+kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
+tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
@@ -139,11 +139,12 @@
\subsection{Kappaleen vaihtuminen}
\label{luku/kappaleen-vaihtuminen}
-Tyhjä rivi tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on tyhjä silloin, kun
-se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun se sisältää vain
-välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä
-voi olla useita peräkkäin, mutta ne tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä
-rivi. Uuden tekstikappaleen voi aloittaa myös komennolla \komento{par}.
+Tyhjä rivi lähdetiedostossa tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on
+tyhjä silloin, kun se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun
+se sisältää vain välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi
+rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä voi olla useita peräkkäin, mutta ne
+tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä rivi. Uuden tekstikappaleen voi
+aloittaa myös komennolla \komento{par}.
\begin{koodilohkosis}
Nämä rivit kuuluvat
@@ -223,7 +224,7 @@
tavoin. Molemmat estävät rivinvaihdon, mutta tildemerkki sallii välin
venymisen samalla tavalla kuin tavallinenkin sanaväli sallii (luku
\ref{luku/sanaväli}). Sen sijaan merkki \uctunnus{u+00a0} on
-vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tapaan. Merkkiä
+vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tavoin. Merkkiä
\uctunnus{u+00a0} täytyy käyttää ainakin vuorosanaviivan (\==) ja sitä
seuraavan sanan välissä, koska se väli ei saa venyä.
@@ -234,7 +235,7 @@
komennolla~\komentom{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
\ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
-muiden sanavälien tapaan, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
+muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
esimerkiksi pitkien lukujen ja puhelinnumeroiden ryhmittelyyn paremmin
kun sanaväli.
@@ -305,8 +306,8 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Yllä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita kieliä
-varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
+Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
+kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
kahdella gravisaksentilla (\koodim{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
tehdään yhdellä aksentilla (\koodim{`}). Joissakin kielissä käytetään
erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
@@ -325,12 +326,12 @@
Edellä kuvatut Latexin omat lainausmerkkien merkintätavat (\koodi{''},
\koodi{>>} ym.) eli niin sanotut Tex\-/ligatuurit voi kytkeä päälle ja
-pois päältä \paketti{fontspec}\-/pakettiin kuuluvien asetusten avulla.
-Fonteissa on yleensä oletuksena päällä Tex\-/ligatuurit eli asetus
-\koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa poistettua asetuksella
-\koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta muutetaan kirjainperheen
-määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti komennolla
-\komento{addfontfeatures}.
+pois päältä fontin asetuksista eli \paketti{fontspec}\-/ pakettiin
+kuuluvien toimintojen avulla. Fonteissa on yleensä oletuksena päällä
+Tex\-/ligatuurit eli asetus \koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa
+poistettua asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta
+muutetaan kirjainperheen määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti
+komennolla \komento{addfontfeatures}.
\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
@@ -345,8 +346,8 @@
Tasalevyisessä fontissa Tex\-/ligatuurit eivät ole päällä oletuksena,
joten yksittäisissä sanoissa tai lyhyissä ilmauksissa voi estää
Tex\-/ligatuurit esimerkiksi komennolla \komento{texttt}. Samalla
-tietysti fonttikin vaihtuu. Fontteja käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/kirjaintyypit}.
+tietysti fonttikin vaihtuu tasalevyiseksi. Fontteja käsitellään
+tarkemmin luvussa \ref{luku/kirjaintyypit}.
\komentoi{texttt}
\begin{koodilohkosis}
@@ -454,19 +455,28 @@
Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
\komentom{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
-komennolla \komentom{textsubscript}. Oletusasetuksilla Latex toteuttaa
-indeksit mekaanisesti pienentämällä fonttia ja sijoittamalla pienennetyn
-tekstin alas peruslinjan tuntumaan tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.%
-\footnote{Katso typografinen viivasto, kuva \ref{kuva/kirjainmitat}
- sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.} Lopputulos ei ole typografisesti
-välttämättä kovin hyvä, koska fontin pienentäminen ohentaa samalla
-merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat voivat lähes kadota.
+komennolla \komentom{textsubscript}.
+\komentoi{textsuperscript}
+\komentoi{textsubscript}
+\begin{koodilohkosis}
+a\textsuperscript{2} a\textsubscript{2}
+\end{koodilohkosis}
+
+\noindent
+Oletusasetuksilla Latex toteuttaa indeksit mekaanisesti pienentämällä
+fonttia ja sijoittamalla pienennetyn tekstin alas peruslinjan tuntumaan
+tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.\footnote{Katso typografinen viivasto
+ eli kuva \ref{kuva/kirjainmitat} sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.}
+Lopputulos ei ole typografisesti välttämättä kovin hyvä, koska fontin
+pienentäminen ohentaa samalla merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat
+voivat lähes kadota.
+
\englanti{Open Type} \=/fontit sisältävät usein tuen oikeille ylä- ja
alaindekseille, jotka fontin suunnittelija on toteuttanut. Niitä
-kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja saa
-todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti. \englanti{Open
- Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
+kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja on
+saanut todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti.
+\englanti{Open Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
\pakettictan{realscripts}\-/ paketin avulla.
Paketti \paketti{realscripts} määrittelee uudelleen Latexin ylä- ja
@@ -507,9 +517,9 @@
Taulukossa \ref{tlk/indeksien-vertailu} vertaillaan oikeita ja
mekaanisia ylä- ja alaindeksejä. Taulukon esimerkit paljastavat, että
lopputuloksessa on eroa. Mekaaninen ylä- ja alaindeksitoiminto jättää
-merkit turhan suurikoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien viivoja
-liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita (3624)
-käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.
+merkit turhan suurikokoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien
+viivoja liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita
+(3624) käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.
Ylä- ja alaindeksejä käytettäessä on siis syytä ladata
\paketti{realscripts}\-/ paketti ja käyttää indeksit hallitsevaa
@@ -520,9 +530,9 @@
\subsection{Tavutusvihje}
-Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo tavutusalgoritmia
-katkaisemaan sanan tästä kohdasta. Samalla se voi estää sanan
-katkaisemisen muista kohdista.
+Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
+algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
+Tavutusvihje voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.
\begin{koodilohkosis}
tavutus\-algo\-ritmi
@@ -547,8 +557,7 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #3}
- & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
+ \renewcommand{\rivi}[4][]{#3 & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
\begin{tabular}{*{2}{cll}}
\toprule
\multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
@@ -603,31 +612,49 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #2} & \komento{#3} #1 & #4 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
+
\begin{tabular}{cll}
\toprule
- \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}} & \ots{Merkitys} \\
+ \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
+ & \ots{Merkitys} \\
\midrule
- \rivi[\koodi{`{}`}]{\textquotedblleft}{textquotedblleft}
- {vasen lainausmerkki}
- \rivi[\koodi{'{}'}]{\textquotedblright}{textquotedblright}
- {oikea lainausmerkki}
- \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki (\textsc{ascii})}
- \rivi[\komento{lq} \koodi{`}]{\textquoteleft}{textquoteleft}
- {vasen puolilainausmerkki}
- \rivi[\komento{rq} \koodi{'}]{\textquoteright}{textquoteright}
- {oikea puolilainausmerkki, heittomerkki}
+
+ \textquotedblleft
+ & \komento{textquotedblleft}, \koodi{`{}`}
+ & vasen lainausmerkki \\
+
+ \textquotedblright
+ & \komento{textquotedblright}, \koodi{'{}'}
+ & oikea lainausmerkki \\
+
+ \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki}
+
+ \textquoteleft
+ & \komento{textquoteleft}, \komento{lq}, \koodi{`}
+ & vasen puolilainausmerkki \\
+
+ \textquoteright
+ & \komento{textquoteright}, \komento{rq}, \koodi{'}
+ & oikea puolilainausmerkki, heittomerkki \\
+
\rivi{\textquotesingle}{textquotesingle}
- {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki (\textsc{ascii})}
- \rivi[\koodi{<{}<}]{\guillemotleft}{guillemotleft}
- {vasen kulmalainausmerkki}
- \rivi[\koodi{>{}>}]{\guillemotright}{guillemotright}
- {oikea kulmalainausmerkki}
+ {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki}
+
+ \guillemotleft
+ & \komento{guillemotleft}, \koodi{<{}<}
+ & vasen kulmalainausmerkki \\
+
+ \guillemotright
+ & \komento{guillemotright}, \koodi{>{}>}
+ & oikea kulmalainausmerkki \\
+
\rivi{\guilsinglleft}{guilsinglleft}{vasen kulmapuolilainausmerkki}
\rivi{\guilsinglright}{guilsinglright}
{oikea kulmapuolilainausmerkki}
\rivi{\quotedblbase}{quotedblbase}{rivinalinen lainausmerkki}
\rivi{\quotesinglbase}{quotesinglbase}{rivinalinen puolilainausmerkki}
+
\bottomrule
\end{tabular}
}{
@@ -637,7 +664,7 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #2} & \komento{#3} #1 & #4 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
\providecommand{\textbigcirclekorvike}{}
\renewcommand{\textbigcirclekorvike}{%
\begin{tikzpicture}
@@ -646,41 +673,90 @@
\begin{tabular}{cll}
\toprule
- \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}} & \ots{Merkitys} \\
+ \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
+ & \ots{Merkitys} \\
\midrule
- \rivi[\koodi{--}]{\textendash}{textendash}{lyhyt ajatusviiva}
- \rivi[\koodi{---}]{\textemdash}{textemdash}{pitkä ajatusviiva}
- \rivi[\koodi{!`}]{\textexclamdown}{textexclamdown}{yläsalainen huutomerkki}
- \rivi[\koodi{?`}]{\textquestiondown}{textquestiondown}
- {ylösalainen kysymysmerkki}
+
+ \textendash
+ & \komento{textendash}, \koodi{--}
+ & lyhyt ajatusviiva \\
+
+ \textemdash
+ & \komento{textemdash}, \koodi{---}
+ & pitkä ajatusviiva \\
+
+ \textexclamdown
+ & \komento{textexclamdown}, \koodi{!`}
+ & ylösalainen huutomerkki \\
+
+ \textquestiondown
+ & \komento{textquestiondown}, \koodi{?`}
+ & ylösalainen kysymysmerkki \\
+
\rivi{\textgreater}{textgreater}{suurempi kuin -merkki}
\rivi{\textless}{textless}{pienempi kuin -merkki}
- \rivi[\komento{ldots} \komento{dots}]{\ldots}{textellipsis}
- {kolme pistettä, ellipsi}
+
+ \textellipsis
+ & \komento{textellipsis}, \komento{ldots}, \komento{dots}
+ & kolme pistettä, ellipsi \\
+
\rivi{\texteuro}{texteuro}{euron merkki}
- \rivi[\komento{pounds}]{\pounds}{textsterling}{punnan merkki}
- \rivi[\komento{\$}]{\textdollar}{textdollar}{dollarin merkki}
- \rivi[\komento{S}]{\S}{textsection}{pykälän merkki}
- \rivi[\komento{P}]{\P}{textparagraph}{kappaleen merkki}
- \rivi[\komento{copyright}]{\copyright}{textcopyright}{tekijänoikeusmerkki}
+
+ \textsterling
+ & \komento{textsterling}, \komento{pounds}
+ & punnan merkki \\
+
+ \textdollar
+ & \komento{textdollar}, \komento{\$}
+ & dollarin merkki \\
+
+ \textsection
+ & \komento{textsection}, \komento{S}
+ & pykälän merkki \\
+
+ \textparagraph
+ & \komento{textparagraph}, \komento{P}
+ & kappaleen merkki \\
+
+ \textcopyright
+ & \komento{textcopyright}, \komento{copyright}
+ & tekijänoikeusmerkki \\
+
\rivi{\textregistered}{textregistered}{rekisteröity tavaramerkki}
\rivi{\texttrademark}{texttrademark}{tavaramerkki}
- \rivi[\komento{dag}]{\dag}{textdagger}{risti}
- \rivi[\komento{ddag}]{\ddag}{textdaggerdbl}{kaksoisristi}
- \rivi[\komento{\^{}}\komentoarg{}]
- {\textasciicircum}{textasciicircum}{sirkumfleksi}
- \rivi[\komento{\~{}}\komentoarg{}]
- {\textasciitilde}{textasciitilde}{tilde}
+
+ \textdagger
+ & \komento{textdagger}, \komento{dag}
+ & risti \\
+
+ \textdaggerdbl
+ & \komento{textdaggerdbl}, \komento{ddag}
+ & kaksoisristi \\
+
+ \textasciicircum
+ & \komento{textasciicircum}, \komento{\^{}}\komentoarg{}
+ & sirkumfleksi \\
+
+ \textasciitilde
+ & \komento{textasciitilde}, \komento{\~{}}\komentoarg{}
+ & tilde \\
+
\rivi{\textasteriskcentered}{textasteriskcentered}
{rivinkeskinen asteriski, tähti}
\rivi{\textbackslash}{textbackslash}{kenoviiva}
\rivi{\textbar}{textbar}{pystyviiva}
\rivi{\textbardbl}{textbardbl}{kaksoispystyviiva}
- \rivi[\komento{\{}]{\textbraceleft}{textbraceleft}{vasen aaltosulje}
- \rivi[\komento{\}}]{\textbraceright}{textbraceright}{oikea aaltosulje}
+
+ \textbraceleft
+ & \komento{textbraceleft}, \komento{\{}
+ & vasen aaltosulje \\
+
+ \textbraceright
+ & \komento{textbraceright}, \komento{\}}
+ & oikea aaltosulje \\
+
\rivi{\textbullet}{textbullet}{luetelmaympyrä}
\rivi{\textbigcirclekorvike}{textbigcircle}{suuri ympyrä}
- % \rivi{\textcircled{a}}{textcircled\{\ldots\}}{ympyröity merkki}
\rivi{\textleftarrow}{textleftarrow}{nuoli vasemmalle}
\rivi{\textrightarrow}{textrightarrow}{nuoli oikealle}
\rivi{\textordfeminine}{textordfeminine}
@@ -688,7 +764,11 @@
\rivi{\textordmasculine}{textordmasculine}
{maskuliininen järjestysluvun merkki}
\rivi{\textperiodcentered}{textperiodcentered}{rivinkeskinen piste}
- \rivi[\komento{\_}]{\textunderscore}{textunderscore}{alaviiva}
+
+ \textunderscore
+ & \komento{textunderscore}, \komento{\_}
+ & alaviiva \\
+
\rivi{\textvisiblespace}{textvisiblespace}{näkyvä välilyönti}
\bottomrule
\end{tabular}
@@ -775,7 +855,7 @@
Komennon yhteydessä sanavälejä käsitellään hieman poikkeuksellisesti.
Esimerkiksi komennon nimen perässä olevat sanavälit syödään pois, jos
komennolle ei anneta yhtään argumenttia. Seuraavassa esimerkissä sana
-\emph{Latex} ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
+''Latex'' ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
kirjoita mitään eikä vaikuta tekstin latomiseen.
\begin{koodilohkosis}
@@ -812,7 +892,7 @@
aluksi luoda komento, jolla merkitään kaikki Latexin komennot. Komennon
nimi voisi olla vaikka \komentox{komento}, ja sen voisi määritellä
siten, että se lisää automaattisesti komennon nimen alkuun kenoviivan
-(\keno) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä kirjainperheellä.
+(\koodi{\keno}) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä fontilla.
Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelemisestä ja
käytöstä:
@@ -835,7 +915,7 @@
ja jos nimen tavuttaa, täytyisi se tehdä englannin sääntöjen mukaisesti.
Esimerkkinä olleen \komentox{komento}\-/ komennon määritelmässä voisi
siis vaihtaa myös kielen komennolla \komento{textenglish}.%
-\footnote{Lisätietoa kieliasetuksista voi lukea luvusta
+\footnote{Kieliasetuksista käsitellään luvussa
\ref{luku/kieliasetukset}.}
Jos ollaan kirjoittamassa laajaa tietoteosta, Latex\-/ komennot halutaan
@@ -1276,12 +1356,12 @@
Koska typografia on pitkälti teksti- ja muiden elementtien sijoittelua,
tarvitaan sitä varten mittavälineitä. Niinpä Texissäkin on pituusmittoja
-(engl. \emph{length}) ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon
-\ref{tlk/mittayksiköt} on koottu mittayksiköiden lyhenteet ja
-merkitykset. Teknisesti on samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä
-ne ovat vain välineitä pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää
-sp-yksikköä, joka ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton
-mitta on 1\,sp (5,36\,nm).
+ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon \ref{tlk/mittayksiköt} on
+koottu mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset. Teknisesti on
+samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä ne ovat vain välineitä
+pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää sp-yksikköä, joka
+ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton mitta on 1\,sp
+(5,36\,nm).
\leijutlk{
\begin{tabular}{ll}
@@ -1335,6 +1415,17 @@
\hspace{1.75em}erillään.
\end{tulossis}
+\noindent
+Jos pystysuuntaisen välin tekevä komento \komento{vspace} sattuu
+sivunvaihdon kohdalle, väli jätetään kokonaan tekemättä. Komennosta on
+olemassa tähtiversio \komento{vspace*}, joka tekee välin myös
+sivunvaihdon kohdalle eli ennen tai jälkeen sivunvaihdon.
+
+Vastaavalla tavalla toimii myös vaakasuuntainen väli \komento{hspace}.
+Jos komento sattuu rivinvaihdon kohdalle, komentoa ei huomioida eli väli
+jätetään tekemättä. Tähtiversio \komento{hspace*} tekee välin joka
+tapauksessa.
+
\subsection{Mittakomennot ja typografinen viivasto}
Mittoja tallennetaan eräänlaisiin muuttujiin, jotka näyttävät päällepäin
@@ -1380,12 +1471,13 @@
josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.
\leijukuva{
+ \rmfamily
\begin{tikzpicture}
[viiva/.style={line width=.7bp, densely dotted, color=apuviiva},
nuoli/.style={<->, line width=1bp, color=mittanuoli}, xscale=1.1,
yscale=1.9, baseline=0pt]
- \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\viivastofontti p};
+ \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont p};
\draw [viiva] (-1,.98) rectangle (1,-.5);
\draw [viiva] (1,.98) -- (2.25,.98);
@@ -1407,7 +1499,7 @@
\node at (3.13,.02) {peruslinja};
\node at (3.13,-.5) {alalinja};
- \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\viivastofontti H};
+ \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont H};
\draw [viiva] (5.05,1.47) rectangle (7.95,.02);
\draw [viiva] (5.05,.02) -- (4,.02);
@@ -1568,9 +1660,9 @@
Edellisessä esimerkissä ensimmäinen venyvä mitta \koodi{1filll} mitätöi
jälkimmäisen \koodi{1fill} kokonaan. Yleensä lienee parasta käyttää
keskimmäistä (\koodi{fill}), mutta eri tärkeysasteille voi olla käyttöä
-esimerkiksi paketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että kirjoittaja
-tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton sääntö,
-joka syrjäyttää muut.
+esimerkiksi laajennuspaketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että
+kirjoittaja tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton
+sääntö, joka syrjäyttää muut.
Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
on jo valmiiksi asetettu mittaan \mittam{fill}. Sitä on kätevää käyttää
@@ -2147,7 +2239,7 @@
\noindent
Grafiikkaan kuten kuviin ja väreihin erikoistunut paketti
-\paketti{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
+\pakettictan{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
\komento{scalebox}, \komento{resizebox} ja \komento{rotatebox}. Komento
\komento{scalebox} skaalaa tekstin eri kokoiseksi vaaka- tai
pystysuunnassa.
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -151,7 +151,7 @@
Silloin kun kappaleet ladotaan erilleen toisistaan, on yleensä hyvä
sallia kappalevälin venyä tai kutistua hieman, koska venyvät
pystysuuntaiset välit antavat Texille paremmat mahdollisuudet latoa
-hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivun
+hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivujen
tekstialueen ylä- ja alareunat saadaan aina samalle kohdalle. Toisaalta
myös liian suuret ja toisistaan liiaksi poikkeavat kappalevälit voivat
olla rumannäköisiä.
@@ -251,9 +251,8 @@
alkuun mutta ei kuitenkaan otsikoiden jälkeen.
Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent}
-avulla, esimerkiksi seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö
-tähän tarkoitukseen on \emph{em}, koska se viittaa suoraan nykyisen
-fontin kokoon.
+avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
+tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.
\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
@@ -338,7 +337,7 @@
Myös virallisten asiakirjojen muotoilussa käytetään riippuvaa
sisennystä. Niissä kappaleen ensimmäinen rivi voi sisältää otsikon, joka
-on tasattu vasempaan marginaaliin. Otsikon perässä on sarkainhyppy
+on tasattu vasempaan reunaan. Otsikon perässä on sarkainhyppy
tekstikappaleen sisennyksen tasalle, ja kappaleen muut rivit on
sisennettynä samalla tasolle.
@@ -366,16 +365,15 @@
\pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
\ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
-argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti (positiivinen
-kokonaisluku) määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta jätetään
-sisentämättä. Jos taas toinen argumentti on negatiivinen luku, luvun
+argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
+monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
+argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun
itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.
Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
-riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristön
-aloituskomennolle annetaan samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/
-komennollekin.
+riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
+samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.
\ymparistoi{hangparas}
\begin{koodilohkosis}
@@ -424,7 +422,7 @@
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\sarkain}
-\setlength{\sarkain}{2.3cm}
+\setlength{\sarkain}{23mm}
\newcommand{\kappale}[1][]{\par\hangpara{2\sarkain}{1}%
\makebox[2\sarkain][l]{\ignorespaces #1}\ignorespaces}
\end{koodilohkosis}
@@ -592,7 +590,7 @@
\noindent
Rivinvaihtokomennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
joka ilmaisee rivien väliin ladottavan ylimääräisen pystysuuntaisen
-tilan. Argumentin on siis oltava mitta (luku \ref{luku/mitat}).
+tilan. Argumentin on siis oltava mitta.
\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
@@ -607,7 +605,7 @@
Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten
ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
-mitan. Sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
+mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento
ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
@@ -664,8 +662,8 @@
haitallisuusarvoa tai sakkoarvoa (\englanti{penalty}), ja jos lesket ja
orvot halutaan estää, määritellään niiden haitallisuusarvo
mahdollisimman korkeaksi. Käytännössä arvo 10\,000 tarkoittaa samaa kuin
-ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, että
-sellaisia ei sallita.
+ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, ettei
+sellaisia sallita.
\komentoi{widowpenalty}
\komentoi{clubpenalty}
@@ -700,7 +698,7 @@
Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka
argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
-ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin riippuen siitä, kumpi on
+ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
oletuksena oikeaan marginaaliin. Mikäli sivu on kaksipalstaisessa
tilassa (luku \ref{luku/palstat}), marginaalihuomautus ladotaan
@@ -716,13 +714,13 @@
% Miten valinnainen argumentti toimii? \marginpar[left]{right}
\noindent
-Yleensä marginaalihuomautukset ladotaan erilaisella kirjainleikkauksella
-kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan. Jos leipätekstissä
-käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää esimerkiksi pienempää
-groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa määritellä uusi komento,
-vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota käyttämällä
-marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi. Seuraavassa on
-esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:
+Yleensä marginaalihuomautukset kannattaa latoa erilaisella
+kirjainleikkauksella kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan.
+Jos leipätekstissä käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää
+esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa
+määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota
+käyttämällä marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi.
+Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:
\komentoi{newcommand}
\komentoi{marginpar}
@@ -749,7 +747,7 @@
leipätekstin lukemista. \noclub[3]
Sivun marginaalissa olevan huomautuspalstan leveys voidaan määrittää
-sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \paketti{geometry}\-/
+sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \pakettictan{geometry}\-/
paketin valitsimella \koodi{marginparwidth} asetetaan palstan leveys ja
valitsimella \koodi{marginparsep} palstan etäisyys leipätekstistä.
Valitsimella \koodi{reversemarginpar} siirretään marginaalihuomautukset
@@ -756,7 +754,7 @@
päinvastaiseen marginaaliin. Näitä ja muitakin sivun asetuksia
käsitellään luvussa~\ref{luku/sivuasetukset}.
-Asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
+Edellä mainittuja asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
\mitta{marginparwidth} määrittää marginaalihuomautuspalstan leveyden ja
mitta \mitta{marginparsep} sen etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
mitta \mitta{marginparpush}, jolla asetetaan peräkkäisten
@@ -769,8 +767,8 @@
\mittai{marginparpush}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\marginparwidth}{50bp}
-\setlength{\marginparsep}{10bp}
-\setlength{\marginparpush}{6bp}
+\setlength{\marginparsep} {10bp}
+\setlength{\marginparpush} {6bp}
\end{koodilohkosis}
\noindent
@@ -783,13 +781,13 @@
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp, nindent=4bp,
slope=4bp]{A}{nfangit} ovat suurikokoisia tekstin alkukirjaimia.
Tyypillisesti kirjaimen korkeus on kahdesta viiteen riviä ja se
-upotetaan kappaleen sisään, mutta joskus se sijoitetaan kokonaan
-marginaalin puolelle tai yltää normaalin tekstirivin yläpuolelle.
+upotetaan kappaleen sisään. Joskus anfangi sijoitetaan kokonaan
+marginaalin puolelle tai se sijaitsee normaalisti tekstin peruslinjalla.
Anfangikirjain voidaan latoa erilaisella kirjainleikkauksella kuin
leipäteksti. Esimerkiksi vanhassa ja vanhantyylisessä typografiassa
anfangiin voi sopia erityisen koristeellinen kirjain.
-\smallskip
+\medskip
\lettrine[lines=2, lhang=1, nindent=0bp]{E\hspace{1.5bp}}{dellä
olevaan}, tähän ja seuraavaan tekstikappaleeseen anfangit sopivat
@@ -949,9 +947,10 @@
kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten
kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen
-kirjainmuotoilijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen
-mekaanisesti pienentämä versio versaalikirjaimista. Jos fonttiin ei
-sisälly pienversaalia ja sellaisen silti haluaa omaan
+suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti
+pienentämä versio versaalikirjaimista.
+
+Jos fonttiin ei sisälly pienversaalia ja sellaisen silti haluaa omaan
keinovalikoimaansa, voi yrittää vähemmän tyylikästä mekaanista
toteutusta luvussa \ref{luku/fontit-keinopienversaali} kerrotuilla
asetuksilla. Luvuissa \ref{luku/fontit-välistys} ja
@@ -978,26 +977,40 @@
pari gemenanumeroiden kanssa erilaisiin teknisiin koodeihin ja muihin
ilmauksiin, jotka koostuvat kirjaimista ja numeroista. Sen sijaan
versaalikirjaimia ja gemenanumeroita ei sovi käyttää yhdessä, koska
-merkkien kokoero on häiritsevän suuri. Kuten seuraavista esimerkeistä
-näkyy, versaalit ovat joskus miltei kaksinkertaisia gemenanumeroihin
-verrattuna, ja muutenkin gemenanumerot asettuvat keskimäärin eri
-korkeustasolle.
+merkkien kokoero on häiritsevän suuri. Kuten taulukosta
+\ref{tlk/versaali-pienversaali-vertailu} näkyy, versaalit ovat joskus
+miltei kaksinkertaisia gemenanumeroihin verrattuna, ja muutenkin
+gemenanumerot asettuvat keskimäärin eri korkeustasolle.
-\begin{tulossis}
- \begin{tabular}[t]{@{}lll}
- Väärin:
+\leijutlk{
+ \setlength{\tabcolsep}{3bp}
+ \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
+ \begin{tabular}{llll}
+ \toprule
+ & \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkit}}
+ & \ots{Kirjainten ja numeroiden muoto} \\
+ \midrule
+ \otsrivi{Väärin:}
& {\gemenanum ISO-8859-1}
- & {\gemenanum 2012 a.D.} \\[1ex]
- Oikein:
+ & {\gemenanum 2012 a.D.}
+ & versaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
+ \otsrivi{Oikein:}
& {\gemenanum\scshape iso-8859-1}
- & {\gemenanum\scshape 2012 a.d.} \\[1ex]
- Oikein:
+ & {\gemenanum\scshape 2012 a.d.}
+ & pienversaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
+ \otsrivi{Oikein:}
& {\versaalinum ISO-8859-1}
- & {\versaalinum 2012 A.D.} \\
+ & {\versaalinum 2012 A.D.}
+ & versaalikirjaimet ja versaalinumerot \\
+ \bottomrule
\end{tabular}
-\end{tulossis}
+}{
+ \caption{Versaalikirjainten, pienversaalin sekä gemena\-/\ ja
+ versaalinumeroiden vertailua. Versaalikirjaimet ja gemenanumerot
+ eivät sovi yhteen}
+ \label{tlk/versaali-pienversaali-vertailu}
+}
-\noindent
Fontin näkökulmasta gemenanumerot ovat erillinen ominaisuus, jonka
fontin suunnittelija on toteuttanut. Ominaisuuden käyttöönottoa ja muita
numeroihin liittyviä fonttiasetuksia käsitellään luvussa
@@ -1044,7 +1057,7 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
\renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2}
- % \setlength{\ULdepth}{.2ex}
+ \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
\begin{tabular}{llll}
\toprule
\ots{Komento}
@@ -1293,10 +1306,10 @@
Latexissa verkko\-/osoitteet kannattaa toteuttaa siihen tarkoitetun
paketin avulla. Paketti \pakettictan{hyperref} sisältää toimintoja
paitsi verkko\-/ osoitteiden latomiseen mutta myös pdf\-/tiedoston
-asetusten ja ristiviitteiden hallintaan (luku \ref{luku/pdf-asetukset}).
-Paketin avulla valmiin pdf\-/ tiedoston verkkolinkit toimivat, eli
-pdf\-/lukijassa linkkiä napsauttamalla pitäisi avautua verkkoselain ja
-linkin osoittama sivu.
+asetusten (luku \ref{luku/pdf-asetukset}) ja ristiviitteiden (luku
+\ref{luku/ristiviitteet}) hallintaan. Paketin avulla valmiin pdf\-/
+tiedoston verkkolinkit toimivat, eli pdf\-/ lukijassa linkkiä
+napsauttamalla pitäisi avautua verkkoselain ja linkin osoittama sivu.
Paketin käyttämisen typografinen hyöty on se, että rivin vaihdon
kohdalle sattuvat verkko\-/ osoitteet katkaistaan automaattisesti
@@ -1364,10 +1377,10 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole
-pdf\-/dokumentissa napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa
-\komentom{nolinkurl}. Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite
-ainoastaan ladotaan osoitteiden tavoin.
+Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä
+napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}.
+Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan
+osoitteiden tavoin.
Linkkinä toimivien sähköpostiosoitteiden latominen vaatii
\komento{href}- ja \komento{nolinkurl}\-/ komentojen yhdistämistä.
@@ -1430,7 +1443,7 @@
& \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkki}} \\
\midrule
\rivi{rgb}{punainen, vihreä, sininen}{1,.7,.3}
- \rivi{HTML}{punainen, vihreä, sininen}{33aaf3}
+ \rivi{HTML}{punainen vihreä sininen}{33aaf3}
\rivi{cmyk}{syaani, magenta, keltainen, musta}{.1,1,.5,0}
\rivi{hsb}{sävy, kylläisyys, kirkkaus}{.2,1,.6}
\rivi{gray}{harmaa}{.55}
@@ -1444,7 +1457,7 @@
Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee
kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon
-argumenttien rakenteesta on seuraavassa esimerkki:
+argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
\komentoi{definecolor}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1456,17 +1469,18 @@
ja se voi liittyä esimerkiksi värin käyttötarkoitukseen (''nuoli'') tai
värin yleiseen nimeen (''keltainen''). Argumentti \koodi{väri\-malli}
tarkoittaa värin ilmaisemisen tapaa. Niitä on useita erilaisia, mutta
-yleisimmät on koottu taulukkoon \ref{tlk/värimalleja}. Eri malleilla on
-eri määrä parametreja, joilla ilmaistaan värin ominaisuuksia. Kunkin
-parametrin arvo on yleensä desimaaliluku 0\==1, mutta \koodi{HTML}\-/
-värimallissa parametrit ilmaistaan yhtenä kolmen kaksinumeroisen
-heksadesimaaliluvun sarjana \textsc{html}\-/ merkintäkielen tavoin.
-Värin parametrit kirjoitetaan komennon argumenttiin
-\koodi{para\-metrit} ja ne erotetaan toisistaan pilkulla. Taulukon
-\ref{tlk/värimalleja} Esimerkki\-/sarakkeessa on parametrien antamisesta
-esimerkki. Muista värimalleista voi lukea \paketti{xcolor}\-/ paketin
-ohjekirjasta.
+yleisimmät on koottu taulukkoon \ref{tlk/värimalleja}.
+Eri värimalleilla on eri määrä parametreja, joilla ilmaistaan värin
+ominaisuuksia. Kunkin parametrin arvo on yleensä desimaaliluku 0\==1,
+mutta \koodi{HTML}\-/ värimallissa parametrit ilmaistaan yhtenä kolmen
+kaksinumeroisen heksadesimaaliluvun sarjana \textsc{html}\-/
+merkintäkielen tavoin. Värin parametrit kirjoitetaan komennon
+argumenttiin \koodi{para\-metrit} ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
+Taulukon \ref{tlk/värimalleja} Esimerkki\-/sarakkeessa on parametrien
+antamisesta esimerkki. Muista värimalleista voi lukea
+\paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta.
+
Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä.
Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on
kaksi erilaista versiota. Komento vaihtaa värin pysyvästi nykyisen
@@ -1493,9 +1507,9 @@
\noindent
Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja
-\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat ikään kuin laatikon, jonka sisällä
-taustaväri on voimassa. Ensin mainittu komento vahtaa vain taustavärin,
-ja jälkimäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
+\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
+on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja
+jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
määritellään kaksi väriä.
\begin{koodilohkosis}
@@ -1667,11 +1681,11 @@
käsitellään juuri tämäntyyppisiä asioita eli tekstikappaletta suurempien
kokonaisuuksien jäsentämistä.
-\subsection{Perustiedot, kansisivu ja tiivistelmä}
+\subsection{Perustiedot, nimiösivu ja tiivistelmä}
\label{luku/dokumentin-perustiedot}
Latexissa on yksinkertainen toiminto dokumentin perustietojen latomiseen
-dokumentin alkuun, mahdollisesti erilliselle kansisivulle. Perustietoja
+dokumentin alkuun, mahdollisesti erilliselle nimiösivulle. Perustietoja
ovat teoksen nimi, tekijä ja päiväys. Lähdedokumentin alussa perustiedot
ilmaistaan seuraavilla komennoilla:
@@ -1696,12 +1710,12 @@
tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä
-kansisivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
+nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
\koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena
-päällä, vaihtelee eri dokumenttiluokissa. Dokumenttiluokkia ja niiden
-asetuksia käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/dokumenttiluokat}.
-Yksittäiset perustiedot saa ladottua seuraavilla komennoilla:
-\komento{thetitle}, \komento{theauthor} ja \komento{thedate}.
+päällä, vaihtelee eri dokumenttiluokissa (luku
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}). Yksittäiset perustiedot saa
+ladottua seuraavilla komennoilla: \komento{thetitle},
+\komento{theauthor} ja \komento{thedate}.
Perustietokomentoihin \komento{title}, \komento{author} ja
\komento{date} ei ole tarkoitus sisällyttää kovin monimutkaisia
@@ -1712,27 +1726,28 @@
Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla
\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo
-tyhjän sivun kansisivun toteuttamiseen. Se myös aloittaa sivunumeroinnin
-alusta eli asettaa uudelleen \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
-\ymparisto{abstract}\-/ ympäristö on tarkoitettu tieteellisen artikkelin
-tiivistelmän kirjoittamiseen. Molempien edellä mainittujen ympäristöjen
-käyttö on vapaaehtoista. Kansisivun ja artikkelin tiivistelmän voi aivan
-hyvin toteuttaa ilman näitäkin.
+tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa
+sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
+Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja
+\luokka{report}\-/ dokumenttiluokissa ja on tarkoitettu tieteellisen
+artikkelin tiivistelmän kirjoittamiseen. Molempien edellä mainittujen
+ympäristöjen käyttö on vapaaehtoista. Nimiösivun ja artikkelin
+tiivistelmän voi aivan hyvin toteuttaa ilman näitäkin.
-Teoksen kansisivu -- jos sellainen on -- kannattanee lisätä pdf\-/
+Teoksen nimiösivu -- jos sellainen on -- kannattanee lisätä pdf\-/
tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon, jotta lukija voi helposti palata
alkuun myös luettelon kautta. Normaaliin ladottavaan sisällysluetteloon
-tuskin koskaan merkitään kansisivua. Pdf:n sisällysluetteloon saa oman
+tuskin koskaan merkitään nimiösivua. Pdf:n sisällysluetteloon saa oman
merkinnän esimerkiksi seuraavalla komennolla:
\komentoi{pdfbookmark}
\begin{koodilohkosis}
-\pdfbookmark[0]{Kansi}{sivu/kansi}
+\pdfbookmark[0]{Nimiö}{sivu/nimiö}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Edellä mainittu komento \komento{pdfbookmark} täytyy sijoittaa Latex\-/
-lähdedokumentissa nimenomaan kansisivulle, koska
+lähdedokumentissa nimenomaan nimiösivulle, koska
sisällysluettelomerkintä on samalla linkki kyseiseen kohtaan
dokumentissa. Komento kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin, ja sitä
käsitellään tarkemmin pdf:n asetusten yhteydessä luvussa
@@ -1787,32 +1802,33 @@
Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu
taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään.
Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla
-\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä on
-voi osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena
-roomalaisilla järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'',
-''\partname~III'' jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden
-numerointiin, eli osan vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa
-alemmantasoisten lukujen laskuria.
+\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
+osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla
+järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III''
+jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan
+vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen
+laskuria.
Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
-oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen siis suoritetaan
-automaattisesti sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai
-\komento{cleardoublepage} (luku \ref{luku/sivunvaihdot}).
-\komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot saavat oletuksena numeroinnin
-''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'', ''\chaptername~3'' jne.
-Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä otsikkotasoa ole lainkaan.
+oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti
+sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage}
+(luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot
+saavat oletuksena numeroinnin ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'',
+''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä
+otsikkotasoa ole lainkaan.
Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja
\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset
-alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2 yms.
+alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms.
Otsikoinnissa on tärkeää säilyttää suora hierarkkinen suhde
otsikkotasojen välillä: alemmantasoista otsikkoa ei saa käyttää ennen
-kuin on ensin ollut yhtä astetta ylempi otsikkotaso. Täytyy siis olla
-ensin \komento{section} ennen kuin voi olla \komento{subsection}. Muuten
-otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on \komento{part}, jota
-ei välttämättä tarvitse käyttää.
+kuin on käytetty yhtä astetta ylempää otsikkotasoa. Täytyy siis olla
+ensin \komento{section} ennen kuin voi olla \komento{subsection}\-/
+komentoja. Muuten otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on
+\komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on
+muutenkin vapaaehtoista.
Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole
ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun.
@@ -1829,10 +1845,11 @@
kyseisen otsikon teksti. Otsikkoon ei ole tarkoitus kirjoittaa kovin
monimutkaisia fontti- eikä muotoilukomentoja, vaan mieluiten ainoastaan
otsikon teksti. Typografinen muotoilu tehdään muilla keinoilla, joita
-esitellään alaluvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. Yksinkertaiset
+esitellään luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. Yksinkertaiset
korostuskomennot ja tavutusvihjeet (\komento{-}) kuitenkin toimivat
-yleensä. Hauraiden komentojen (luku \ref{luku/komennot-hauraat}) eteen
-täytyy kirjoitaa komento \komento{protect}.
+yleensä. Otsikkokomennon argumentissa olevien hauraiden komentojen (luku
+\ref{luku/komennot-hauraat}) eteen täytyy kirjoittaa komento
+\komento{protect}.
\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1842,10 +1859,9 @@
\noindent
Otsikko tulee automaattisesti mukaan teoksen sisällysluetteloon, jos
sellainen on olemassa (luku \ref{luku/sisällysluettelo}). Otsikko näkyy
-myös pdf\-/ tiedoston sisällysluettelossa, jos vain
-\paketti{hyperref}\-/ paketti on käytössä (luku
-\ref{luku/pdf-asetukset}). Lisäksi otsikon tekstiä voi käyttää
-ristiviittauksissa (luku~\ref{luku/ristiviitteet}).
+myös pdf\-/ tiedoston sisällysluettelossa, jos \paketti{hyperref}\-/
+paketti on käytössä (luku \ref{luku/pdf-asetukset}). Lisäksi otsikon
+tekstiä voi käyttää ristiviittauksissa (luku~\ref{luku/ristiviitteet}).
Otsikkokomennoille voi antaa yhden valinnaisen argumentin, jolla
ilmaistaan otsikosta lyhempi tai yksinkertaisempi versio. Tällöin
@@ -1861,8 +1877,8 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Kaikille otsikkokomennoille on olemassa myös niin sanottu tähtiversio
-eli komentovaihtoehto, jonka nimen lopussa on tähti: \komento{part*},
+Kaikille otsikkokomennoille on olemassa myös tähtiversio eli
+komentovaihtoehto, jonka nimen lopussa on tähti: \komento{part*},
\komento{chapter*}, \komento{section*}, \komento{subsection*},
\komento{subsubsection*}, \komento{paragraph*}, \komento{subparagraph*}.
Nämä vaihtoehdot latovat otsikon, jolla ei ole numerointia ja jota ei
@@ -1870,13 +1886,11 @@
Pelkän otsikon numeroinnin poistamiseen ei ehkä kannata käyttää näitä
tähtiversioita, koska yleensä otsikko kuitenkin halutaan
-sisällysluetteloon. Otsikoiden numeroinnin saa pois muilla keinoilla,
-jotka neuvotaan luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}.
+sisällysluetteloon. Otsikoiden numeroinnin saa pois keinoilla, jotka
+neuvotaan luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}. Jos kuitenkin haluaa
+käyttää tähdellistä otsikkokomentoa ja haluaa otsikon myös
+sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla tavalla:
-Jos kuitenkin jostain syystä haluaa käyttää tähdellistä otsikkokomentoa
-ja haluaa otsikon myös sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla
-tavalla:
-
\komentoi{section*}
\komentoi{addcontentsline}
\komentoi{phantomsection}
@@ -1910,10 +1924,10 @@
Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot
-numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}.
-Seuraava esimerkki määrittelee, että vain tasoon~1 (\komento{section})
-saakka otsikot numeroidaan. Alemmantasoiset otsikot
-(\komento{subsection} ym.) eivät saa numeroa.
+numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}
+(s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että
+vain tasoon~1 (\komento{section}) saakka otsikot numeroidaan.
+Alemmantasoiset otsikot (\komento{subsection} ym.) eivät saa numeroa.
\komentoi{setcounter}
\laskurii{secnumdepth}
@@ -1962,10 +1976,7 @@
Joskus ehkä halutaan, että otsikoissa eri tasojen numeroita ei eroteta
toisistaan pisteellä (2.1) vaan yhdysmerkillä tai ajatusviivalla
(2\==1). Tällainen asetus saadaan määrittelemällä alemmantasoisten
-laskurien latomiskomennot uudelleen, esimerkiksi seuraavasti:%
-\footnote{Parempi olisi ehkä käyttää sitovaa ajatusviivaa, jonka saa
- \paketti{extdash}\-/ paketin \komento{==}\-/ komennolla. Katso
- lisätietoa luvusta \ref{luku/tavutus-sallivat-sitovat}.}
+laskurien latomiskomennot uudelleen, esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thesection}
@@ -1996,16 +2007,14 @@
valintaan ja välistyksiin on kätevintä käyttää \pakettictan{titlesec}\-/
pakettia. Perus Latexissakin on kyllä otsikoiden muotoiluun tarkoitettu
komento \komentox{@startsection}, mutta sen käyttö on hankalampaa eikä
-se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Perus Latexin keinoihin voi tutustua
-esimerkiksi epävirallisen Latex\-/ hakuteoksen \textcite{unoffref}
-avulla. Tässä oppaassa sen sijaan keskitytään \paketti{titlesec}\-/
-pakettiin.
+se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Tässä oppaassa keskitytään
+\paketti{titlesec}\-/ pakettiin.
Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa
-\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumentiksi
-otsikkokomennon nimi ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava
-esimerkki vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen
-(\komento{sffamily}) ja hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
+\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
+otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki
+vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja
+hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
\komentoi{titleformat*}
\komentoi{section}
@@ -2077,7 +2086,7 @@
Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen
väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan
-argumentiksi otsikkokomennon nimi ja halutut mitat järjestyksessä vasen
+argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen
sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli.
\komentoi{titlespacing*}
@@ -2136,14 +2145,15 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Tässä \komento{renewcommand}\-/ komennot sijoitettiin \komento{addto}\-/
-komennon sisään, sen toiseen argumenttiin. Komento \komento{addto}
-täytyy suorittaa lähdedokumentin esittelyosassa, ja tässä se lisää uusia
-komentoja suomen kielen asetuksiin (\komento{captionsfinnish}), niin
-että ne tulevat voimaan samalla kun suomen kieliasetuksetkin.
-\komento{addto} kuuluu \paketti{polyglossia}\-/\ ja \paketti{babel}\-/
-paketteihin, joita käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä
-luvussa \ref{luku/kieliasetukset}.
+Edellisessä esimerkissä \komento{renewcommand}\-/ komennot sijoitettiin
+\komento{addto}\-/ komennon toiseen argumenttiin. Komento
+\komento{addto} täytyy suorittaa lähdedokumentin esittelyosassa, ja
+tässä esimerkissä se lisää uusia komentoja suomen kielen asetuksiin
+(\komento{captionsfinnish}), niin että ne tulevat voimaan samalla kun
+suomen kieliasetuksetkin. \komento{addto} kuuluu
+\paketti{polyglossia}\-/\ ja \paketti{babel}\-/ paketteihin, joita
+käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä luvussa
+\ref{luku/kieliasetukset}.
Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä
komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana
@@ -2176,7 +2186,7 @@
Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka
asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja
poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat
-teoksen kansi ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
+teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
tutkimuksen tiivistelmä ja mahdollisesti teoksen esipuhe tai muu
vastaava esittelyteksti, joka ei ole vielä varsinaista sisältöä.
@@ -2299,7 +2309,8 @@
joutuu dokumenttiluokissa \luokka{book} ja \luokka{report} käyttämään
vähän epätavallista keinoa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Sellainen neuvotaan sisällysluettelon käsittelyn yhteydessä esimerkissä
-\ref{esim/sisällysluettelo-empty}.
+\ref{esim/sisällysluettelo-empty}
+(s.~\pageref{esim/sisällysluettelo-empty}).
\section{Sisällysluettelo}
\label{luku/sisällysluettelo}
@@ -2470,10 +2481,9 @@
verran muita komentoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tämän komennon
argumentteihin. Komento \komento{contentslabel} latoo kyseisen otsikon
numeron (1.2, 1.3 tms.) tietynlevyiseen tilaan ja sisennystason
-vasemmalle puolelle (ns. riippuva sisennys). Komento
-\komento{contentspage} latoo sivunumeron. Komennolla \komento{titlerule}
-voi tehdä katsetta ohjaavan viivan tai pisteviivan otsikkotekstin ja
-sivunumeron väliin.
+vasemmalle puolelle (riippuva sisennys). Komento \komento{contentspage}
+latoo sivunumeron. Komennolla \komento{titlerule} voi tehdä katsetta
+ohjaavan viivan tai pisteviivan otsikkotekstin ja sivunumeron väliin.
Paketin \paketti{titletoc} ohjekirjassa on paljon muitakin
toimintoja ja esimerkkejä sisällysluetteloiden ehostamiseen. Ohjeisiin
@@ -2486,7 +2496,7 @@
perustyypille: numeroimaton (\ymparisto{itemize}), numeroitu
(\ymparisto{enumerate}) ja määritelmäluetelma (\ymparisto{description}).
Ne riittänevät perustarpeisiin ja ovat hieman myös muokattavissa
-typografisesti. Luetelmien perusympäristöjä käsitellään luvussa
+typografisesti. Näitä luetelmien perusympäristöjä käsitellään luvussa
\ref{luku/luetelma-perus}.
Perusluetelmien lisäksi on olemassa yleinen luetelmien rakenteluun
@@ -2511,12 +2521,12 @@
\ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä
ilmauksella.
-Luetelmien perusrakenne on samanlainen: luetelmaympäristön sisällä
-käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka aloittaa uuden
-luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia: se vain
-aloittaa uuden luetelmakohdan. Seuraavassa on esimerkki
-\ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta \ymparisto{enumerate}\-/
-ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:
+Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen:
+luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka
+aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia,
+vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa
+on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta
+\ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:
\ymparistoi{itemize}
\komentoi{item}
@@ -2531,11 +2541,11 @@
\noindent
\komento{item}\-/ komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin. Silloin ei ladota tavanomaista luetelmamerkkiä vaan
-argumentin sisältämä teksti tai koodi.
+argumentin sisältämä teksti.
\komentoi{item}
\begin{koodilohkosis}
-\item[--] Tässä kohdassa onkin ajatusviiva (--).
+\item[--] Tässä kohdassa onkin ajatusviiva.
\end{koodilohkosis}
\begin{esimerkki*}
@@ -2578,9 +2588,9 @@
Latex sisentää sisäkkäiset luetelmat automaattisesti loogisella tavalla
ja vaihtaa eri tasoilla luetelmakohtien merkkiä tai numerointitapaa.
-Esimerkiksi ulommaisin \ymparisto{itemize}\-/ ympäristö käyttää
+Esimerkiksi uloimmainen \ymparisto{itemize}\-/ ympäristö käyttää
luetelmaympyrää~(\textbullet), mutta sen sisällä oleva käyttää
-ajatusviivaa~(\==). Ulommaisin \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristö
+ajatusviivaa~(\==). Uloimmainen \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristö
käyttää arabialaisia numeroita (1, 2, 3 jne.) mutta sen sisällä oleva
kirjaimia (a, b, c jne.).
@@ -2611,13 +2621,13 @@
\begin{koodilohko}
% itemize-ympäristön luetelmamerkki
-\renewcommand{\labelitemi} {\textbullet} % ulommainen luetelma
+\renewcommand{\labelitemi} {\textbullet} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelitemii} {\normalfont\bfseries\textendash}
\renewcommand{\labelitemiii}{\textasteriskcentered}
\renewcommand{\labelitemiv} {\textperiodcentered}
% enumerate-ympäristön numerointitapa
-\renewcommand{\labelenumi} {\arabic{enumi}.} % ulommainen luetelma
+\renewcommand{\labelenumi} {\arabic{enumi}.} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelenumii} {(\alph{enumii})}
\renewcommand{\labelenumiii}{\roman{enumiii}.}
\renewcommand{\labelenumiv} {\Alph{enumiv}.}
@@ -2646,8 +2656,8 @@
Numeroiduista luetelmakohdista huolehtivat laskurit nollataan
automaattisesti aina ympäristön alussa. Joskus voi kuitenkin olla
-tarpeen aloittaa luetelmakohdat jostain muusta kuin luvusta~1,
-kirjaimesta~\textit{a} tms. Silloin kirjoittajan täytyy asettaa laskuri
+tarpeen aloittaa luetelmakohdat jostain muusta kuin luvusta~1 tai
+kirjaimesta~\textit{a}. Silloin kirjoittajan täytyy asettaa laskuri
haluamaansa arvoon \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristön sisällä. Seuraava
esimerkki asettaa uloimman luetelman \laskuri{enumi}\-/ laskurin
arvoon~3, joten ensimmäiseksi luetelmakohdaksi tulee~4.
@@ -2667,7 +2677,7 @@
Kirjoittaja voi vaikuttaa myös luetelmakohtien sisennykseen ja
pystysuuntaisiin väleihin. Sisennykseen vaikuttavat mitat alkavat
sanoilla \mittax{leftmargin} ja jatkuvat roomalaisella numerolla
-\koodi{i}\==\koodi{iv}, joka ilmaisee luetelman tasoa. Ulommaisen
+\koodi{i}\==\koodi{iv}, joka ilmaisee luetelman tasoa. Uloimmaisen
luetelman sisennys ilmaistaan suhteessa sivun tekstialueen reunaan;
sisempien luetelmien sisennys ilmaistaan suhteessa edellisen tason
sisennykseen. Oletuksena Latexin sisennykset ovat melko suuria, joten
@@ -2680,7 +2690,7 @@
\mittai{leftmarginiii}
\mittai{leftmarginiv}
\begin{koodilohkosis}
-\setlength{\leftmargini} {1.5em} % ulommainen luetelma
+\setlength{\leftmargini} {1.5em} % uloimmainen luetelma
\setlength{\leftmarginii} {1.5em}
\setlength{\leftmarginiii}{1.5em}
\setlength{\leftmarginiv} {1.5em}
@@ -2689,11 +2699,12 @@
\noindent
Edellä olevat sisennysasetukset toimivat ympäristöissä
\ymparisto{itemize}, \ymparisto{enumerate} ja \ymparisto{description}.
-Mainituissa ympäristöissä voi säätää pystysuuntaisia välejä kolmen
-seuraavassa esimerkissä mainitun mitan avulla. Mittojen sijainti
-luetelmassa on nähtävissä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}
-(s.~\pageref{kuva/list-mitat}). Seuraavat komennot on syytä sijoittaa
-luetelmaympäristön sisään heti \komento{begin}\-/ komennon jälkeen.
+Mainituissa ympäristöissä voi säätää pystysuuntaisia välejä mittojen
+\mitta{parsep}, \mitta{itemsep} ja \mitta{parskip} avulla. Mittojen
+sijainti luetelmassa on nähtävissä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}
+(s.~\pageref{kuva/list-mitat}). Mittojen asettamiskomennot on syytä
+sijoittaa luetelmaympäristön sisään heti \komento{begin}\-/ komennon
+jälkeen.
\komentoi{setlength}
\mittai{parsep}
@@ -2720,8 +2731,8 @@
kirjoittamisessa sellaisenaan, vaan kirjoittaja määrittelee oman
helppokäyttöisen luetelma\-/\ tai muun ympäristön, ja
\ymparisto{list}\-/ ympäristöä hyödynnetään ympäristön
-määrittelemisessä. Omien ympäristöjen tekemistä käsitellään tarkemmin
-luvussa \ref{luku/ympäristöt}, mutta tämänkin alaluvun loppupuolella on
+määrittelemisessä. Omien ympäristöjen tekemistä käsitellään yleisesti
+luvussa \ref{luku/ympäristöt}, mutta tämän alaluvun loppupuolella on
esimerkki, joka liittyy nimenomaan \ymparisto{list}\-/ ympäristöön.
Seuraavassa on esimerkki \ymparisto{list}\-/ ympäristön rakenteesta. Se
@@ -2737,7 +2748,7 @@
\noindent
Edellisen esimerkin argumentti \koodi{merk\-ki} sisältää tekstiä tai
-koodia, jonka muodostaa luetelmakohdan merkin. Numeroimattomassa
+koodia, joka muodostaa luetelmakohdan merkin. Numeroimattomassa
luetelmassa siihen voi laittaa esimerkiksi luetelmaympyrän eli komennon
\komento{textbullet} tai ajatusviivan (\koodi{--}). Numeroidussa
luetelmassa siihen kirjoitetaan komento, joka latoo jonkin laskurin
@@ -2967,9 +2978,9 @@
\item [labelwidth] Luetelmamerkin leveys. Merkki ladotaan oletuksena
tämän alueen oikeaan reunaan, mutta se riippuu \komento{makelabel}\-/
komennon on määrittelystä. Jos luetelmamerkki on leveämpi kuin
- \mitta{labelwidth}\-/ mitta, luetelman teksti siirtyy oikealle siten,
- että merkki mahtuu kokonaan. Luetelmamerkin alueen vasen reuna
- sijaitsee kohdassa, jonka voi laskea seuraavasta kaavasta:
+ \mitta{labelwidth}\-/ mitta, luetelmamerkin jälkeinen teksti siirtyy
+ oikealle siten, että merkki mahtuu kokonaan. Luetelmamerkin alueen
+ vasen reuna sijaitsee kohdassa, jonka voi laskea seuraavasta kaavasta:
\mitta{leftmargin} − \mitta{labelwidth} + \mitta{itemindent} −
\mitta{labelsep}. Mikäli haluaa, että luetelmamerkin vasen reuna on
sisennyksen nollakohdassa, täytyy edellä mainitut mitat asettaa siten,
@@ -2979,7 +2990,7 @@
luetelman sisältötekstiä. Oletusarvo on 0,5\,em.
\item [itemindent] Ylimääräinen luetelmakohtien ensimmäisen rivin
sisennys. Tätä voi tarvita, kun haluaa säätää luetelmamerkin vasemman
- reunan tiettyyn kohtaa. Katso mitta \mitta{labelwidth} edellä.
+ reunan tiettyyn kohtaan. Katso mitta \mitta{labelwidth} edellä.
Oletusarvo on nolla.
\item [listparindent] Luetelmakohtien toisen ja sitä seuraavien
tekstikappaleiden ensimmäisen rivin sisennys. Oletusarvo on nolla.
@@ -3068,29 +3079,29 @@
fontilla (\komento{large}). Numerot myös tasataan luetelmamerkille
varatun tilan oikeaan reunaan (\komento{hfill}). Huomaa, että parametri
\koodi{\#1} kuuluu \ymparistox{numeroitu}\-/ ympäristön määritelmään ja
-parametri \koodi{\#\#1} kuuluu sisempään, \komento{renewcommand}\-/
-komennolla tehtävään määritelmään. Katso lisätietoa komentojen
-määrittelyä käsittelevästä luvusta \ref{luku/komennot-määrittely}.
+parametri \koodi{\#\#1} kuuluu sisempään, \komento{makelabel}\-/
+komennon määritelmään. Katso lisätietoa komentojen määrittelemistä
+käsittelevästä luvusta \ref{luku/komennot-määrittely}.
\section{Taulukot}
\label{luku/taulukot}
-Taulukoiden tekemiseen on perus Latexissa kaksi ympäristöä
+Taulukoiden tekemiseen on perus Latexissa kaksi ympäristöä,
\ymparisto{tabular} ja \ymparisto{tabular*}, joskin jälkimmäisen tilalle
sopii yleensä paremmin \paketti{tabularx}\-/ paketin ympäristö
-\ymparisto{tabularx}. Ennen varsinaista taulukoiden tekniikkaa
-käsitellään kuitenkin niiden sijoittamista ja typografiaa.
+\ymparisto{tabularx}. Ennen kuin käsitellään taulukoiden teknisiä
+ohjeita on kuitenkin syytä puhua niiden sijoittelusta ja typografiasta.
Taulukon voi sijoittaa dokumenttiin eri tavoin. Yksi mahdollisuus on
-sijoittaa taulukot normaalin tekstivirran mukaan omiksi
-tekstikappaleikseen. Pieni pystysuuntainen väli on silloin tarpeen ennen
-ja jälkeen taulukon. Jos tekstikappaleiden välissä ei ole normaalisti
-ole väliä (\mitta{parskip}\-/ mitta), täytyy sellainen lisätä käsin.
-Pystysuuntaisia välejä käsitellään luvussa
-\ref{luku/pystysuuntaiset-välit}. Taulukolle tulee oletuksena sama
-sisennys kuin tekstikappaleiden ensimmäisellä rivillä on eli mitta
-\mitta{parindent} (luku \ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Jos
-sisennyksen haluaa pois, täytyy käyttää komentoa \komento{noindent}.
+sijoittaa ne normaalin tekstivirran sekaan omiksi tekstikappaleikseen.
+Pieni pystysuuntainen väli on silloin tarpeen ennen ja jälkeen taulukon.
+Jos tekstikappaleiden välissä ei ole normaalisti väliä
+(\mitta{parskip}), täytyy sellainen lisätä käsin. Pystysuuntaisia välejä
+käsitellään luvussa \ref{luku/pystysuuntaiset-välit}. Taulukolle tulee
+oletuksena sama sisennys kuin tekstikappaleiden ensimmäisellä rivillä on
+eli mitta \mitta{parindent} (luku
+\ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Jos sisennyksen haluaa pois,
+täytyy käyttää komentoa \komento{noindent}.
Toinen tyypillinen vaihtoehto on sijoittaa taulukko vaakasuunnassa sivun
keskelle, jolloin se erottuu muusta tekstistä vielä selvemmin. Tämän voi
@@ -3121,8 +3132,8 @@
\subsection{Perustoiminnot}
-Taulukoiden perusympäristö on \ymparisto{tabular}, jonka rakenne on
-seuraava:
+Taulukoiden perusympäristö on \ymparisto{tabular}, jolle täytyy antaa
+ainakin yksi argumentti. Ympäristön rakenne on seuraavanlainen:
\komentoi{\keno}
\ymparistoi{tabular}
@@ -3164,18 +3175,18 @@
\label{tlk/taulukko-sarakemerkit}
}
-Ensimmäinen pakollinen argumentti \koodi{sarakkeet} määrittelee
-taulukon sarakkeiden määrän ja tyypin. Ne ilmaistaan tietyillä
-kirjaimilla tai muilla merkeillä, jotka on koottu taulukkoon
-\ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}. Taulukon neljä ensimmäistä tyyppiä
-\koodi{lcrp} määrittelevät, millaisesta sarakkeesta on kyse. Syntyvässä
-taulukossa tulee olemaan niin monta saraketta kuin näitä on ympäristön
-\koodi{sarakkeet}\-/ argumentissa. Kolme ensin mainittua luovat
-sarakkeen, jonka leveys määräytyy sarakkeen leveimmän solun perusteella.
-Neljäs eli saraketyyppi \koodi{p} tarvitsee aaltosulkeissa argumentiksi
-mitan (luku \ref{luku/mitat}), ja sillä ilmaistaan sarakkeen kiinteä
-leveys. Tässä saraketyypissä teksti tasataan solun molemmista reunoista
-eli sanavälit voivat venyä.
+Pakollinen argumentti \koodi{sarakkeet} määrittelee taulukon sarakkeiden
+määrän ja tyypin. Ne ilmaistaan tietyillä kirjaimilla tai muilla
+merkeillä, jotka on koottu taulukkoon \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}.
+Taulukon neljä ensimmäistä tyyppiä \koodi{lcrp} määrittelevät,
+millaisesta sarakkeesta on kyse. Syntyvässä taulukossa tulee olemaan
+niin monta saraketta kuin näitä on ympäristön \koodi{sarakkeet}\-/
+argumentissa. Kolme ensin mainittua luovat sarakkeen, jonka leveys
+määräytyy sarakkeen leveimmän solun perusteella. Neljäs eli saraketyyppi
+\koodi{p} tarvitsee aaltosulkeissa argumentiksi mitan (luku
+\ref{luku/mitat}), ja sillä ilmaistaan sarakkeen kiinteä leveys. Tässä
+saraketyypissä teksti tasataan solun molemmista reunoista eli sanavälit
+voivat venyä.
Merkit \koodi{|} ja \koodi{@} voi sijoittaa edellä mainittujen
saraketyyppien väliin tai ennen ensimmäistä saraketta tai viimeisen
@@ -3275,11 +3286,11 @@
\noindent
Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli
-\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja ladotaan
-taulukkoon useita vierekkäin. Viivojen väliseen etäisyyteen voi
-vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on 2\,pt.
-Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa \mittam{arrayrulewidth},
-jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
+\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan
+taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen
+voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
+2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa
+\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä
poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka
@@ -3300,9 +3311,9 @@
\noindent
Sarakemääritelmässä voi \koodi{@}\=/ merkillä säätää sarakkeiden välit
-täysin haluamansa laiseksi. Esimerkiksi merkeillä \koodi{@\{\}}
-sarakeväli poistetaan kokonaan. Jos \koodi{@\{\dots\}}\=/ määrittelyyn
-halutaan mukaan normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
+haluamansa laiseksi. Merkeillä \koodi{@\{\}} sarakeväli poistetaan
+kokonaan. Jos \koodi{@\{\dots\}}\=/ määrittelyyn halutaan mukaan
+normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
\komento{vline}, esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{\keno}
@@ -3318,7 +3329,7 @@
\subsection{Poikkeuksellisia sarakkeita ja rivejä}
Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä
-tyypit, mutta siihen on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
+ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla
\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
@@ -3392,7 +3403,7 @@
tietyissä tilanteissa yhteen soluun voidaan latoa useampia rivejä.
Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on
leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se
-pyritään jakamaan useammalle riville. Sanoja mahdollisesti katkaistaan
+jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan
tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä
\koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla.
@@ -3496,7 +3507,7 @@
Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten
samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden
-argumentin lisää, taulukon leveysmitan:
+argumentin enemmän, taulukon leveysmitan:
\ymparistoi{tabular*}
\begin{koodilohkosis}
@@ -3508,7 +3519,7 @@
\noindent
Valitettavasti taulukon leveysmittaa voi hyödyntää vain rajallisesti. Se
vaikuttaa taulukon leveyteen silloin, kun sarakkeiden välit on
-määritelty venyviksi käyttämällä seuraavaa sarakevälin määritystä:
+määritelty venyviksi käyttämällä seuraavanlaista sarakevälin määritystä:
\komentoi{extracolsep}
\mittai{fill}
@@ -3534,12 +3545,12 @@
\noindent
Ympäristö \ymparisto{tabularx} sisältää yhden uuden
-saraketyypin:~\koodi{X} (vrt. taulukko
-\ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}). Tämä saraketyyppi toimii kuten
-tyyppi~\koodi{p}, mutta sille ei anneta argumentiksi mittaa, vaan sen
-leveys on äärettömästi venyvä. Tämäntyyppiset sarakkeet täyttävät siis
-kaiken vapaana olevan tilan, ja jos niitä on useita, ne ovat oletuksena
-keskenään yhtä leveitä. Tämä ilmenee seuraavasta esimerkistä:
+saraketyypin:~\koodi{X} (vrt. taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}).
+Tämä saraketyyppi toimii kuten tyyppi~\koodi{p}, mutta sille ei anneta
+argumentiksi mittaa, vaan sen leveys on äärettömästi venyvä.
+Tämäntyyppiset sarakkeet täyttävät siis kaiken vapaana olevan tilan, ja
+jos niitä on useita, ne ovat oletuksena keskenään yhtä leveitä. Tämä
+ilmenee seuraavasta esimerkistä:
\komentoi{hline}
\mittai{linewidth}
@@ -3660,9 +3671,9 @@
joita käsitellään luvussa \ref{luku/sarkaimet}.
Hyödyllinen taulukoiden apupaketti on \pakettictan{booktabs}, jonka
-avulla saa tyylikkäämpiä ja erilaisia vaakaviivoja. Paketin komennot
+avulla saa erilaisia ja tyylikkäämpiä vaakaviivoja. Paketin komennot
\komento{toprule}, \komento{midrule}, \komento{bottomrule} ja
-\komento{cmidrule} piirtävät rivien väliin erilaisia viivoja ja
+\komento{cmidrule} piirtävät rivien väliin erivahvuisia viivoja ja
huolehtivat myös niiden ylä- ja alapuolisesta välistä paremmin kuin
Latexin omat viivakomennot.
@@ -3691,13 +3702,13 @@
Ajatus sarkaimista on vanha, sillä mekaanisissa kirjoituskoneissakin oli
sarkainnäppäin (\englanti{tab, tabular}), joka siirsi telaa eteenpäin
-seuraavaan sarkainkohtaan. Se helpotti tekstirivien tasaamista tiettyyn
+seuraavaan sarkainkohtaan. Se helpotti tekstin tasaamista tiettyyn
kohtaan ja sen myötä taulukoiden kirjoittamista.
Latexissa on taulukoita varten omatkin ympäristönsä (luku
\ref{luku/taulukot}), mutta jos ei tarvitse varsinaista taulukkoa vaan
ainoastaan yksittäisiä tasauskohtia, voi olla kätevämpää käyttää
-\ymparisto{tabbing}\-/ sarkainympäristöä tai rakentaa sisennykset
+\ymparisto{tabbing}\-/ sarkainympäristöä tai rakentaa tasaukset
näkymättömien laatikoiden avulla. Näitä käsitellään seuraavissa
alaluvuissa.
@@ -3708,11 +3719,11 @@
\ref{esim/tabbing-perus} havainnollistaa ympäristön peruskäyttöä.
Rivillä~2 asetetaan kaikki sarkainkohdat eli tehdään vaakasuuntaisia
välejä \komento{hspace}\-/ komennolla ja merkitään sarkainkohdat
-\komento{=}\=/ komennoilla. Tämän rivin lopussa on komento
-\komento{kill}, joka hylkää rivin eli jättää sen latomatta. Seuraavien
-rivien lopussa on aina \komento{\keno}\-/ komento -- paitsi viimeisellä
-rivillä ennen ympäristön lopetuskomentoa. Rivin sisällä seuraavaan
-sarkainkohtaan hypätään \komento{>}\-/ komennolla.
+\komento{=}\=/ komennoilla. Sen rivin lopussa on komento \komento{kill},
+joka hylkää rivin eli jättää sen latomatta. Seuraavien rivien lopussa on
+\komento{\keno}\-/ komento -- paitsi viimeisellä rivillä ennen
+ympäristön lopetuskomentoa. Rivin sisällä seuraavaan sarkainkohtaan
+hypätään \komento{>}\-/ komennolla.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{tabbing}
@@ -3746,7 +3757,7 @@
\end{esimerkki*}
\ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön sisällä on käytettävissä muutama
-muukin erikoiskomento, joilla vaikutetaan sarkainten käsittelyyn.
+muukin erityiskomento, joilla vaikutetaan sarkainten käsittelyyn.
Seuraavassa kerrotaan ympäristön kaikkien erityiskomentojen merkitys, ja
esimerkissä \ref{esim/tabbing-erikois} havainnollistetaan joidenkin
komentojen käyttöä.
@@ -3754,10 +3765,10 @@
\begin{maaritelma}{\komento{#1}}
\item [\keno] Rivinvaihto, joka täytyy kirjoittaa jokaisen rivin
loppuun, lukuun ottamatta viimeistä riviä ennen ympäristön
- lopetuskomentoa (\komento{end}).
+ lopetuskomentoa \komento{end}.
\item [kill] Rivinvaihto, joka hylkää kyseisen rivin. Tämä on
käyttökelpoinen sarkainkohtien määrittelyrivillä, jota itsessään ei
- ehkä haluta latoa näkyviin.
+ haluta latoa näkyviin.
\item [=] Sarkainkohdan määrittäminen komennon kohdalle.
\item [>] Hyppää seuraavaan sarkainkohtaan nykyisellä rivillä.
\item [+] Siirtää seuraavan rivin aloituskohtaa yhden sarkaimen verran
@@ -3768,7 +3779,7 @@
vasemmalla. Tätä komentoa voi käyttää vain rivin alussa ja vain
silloin, kun rivin aloituskohtaa on sisennetty aiemmin \komento{+}\-/
komennolla. Tämä komento ei muuta pysyvästi rivin aloituskohdan
- asetusta, joka on tehty komennolla \komento{+} tai \komento{-}.
+ asetusta, joka on tehty komennoilla \komento{+} ja \komento{-}.
\item ['] Latoo komentoa edeltävän tekstin nykyisen sarkainkohdan
vasemmalle puolelle ja tasaa tekstin oikeasta reunasta. Tekstin oikean
reunan ja sarkainkohdan väliin tulee mitan \mitta{tabbingsep}
@@ -3914,7 +3925,7 @@
Leijuvat osat ovat sellaisia dokumentin osia -- käytännössä
ympäristöjä~--, joita ei ladota normaalin leipätekstin sekaan tiettyyn
-kohtaan. Ne ''leijuvat'' irrallaan muusta tekstivirrasta, ja Latex
+kohtaan. Ne ''leijuvat'' irrallaan tavallisesta tekstivirrasta, ja Latex
huolehtii niiden sijoittelusta. Leijuvilla osilla on yleensä kuvateksti,
jonka alussa on sen tyyppi ja numero, esimerkiksi ''\figurename~1'' tai
''\tablename\ 4.2''. Näiden perässä on varsinainen kuvateksti, joka
@@ -3925,19 +3936,19 @@
Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot
(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin
-avulla niitä voi tehdä muitakin (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
+avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota
käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen.
Koska Latex huolehtii leijuvien osien sijoittamisesta, niiden lopullinen
-järjestyskin voi hieman poiketa siitä, miten ne ovat Latex\-/
-lähdedokumentissa. Tosin samantyyppiset leijuvat osat, esimerkiksi
-kuvat, ladotaan aina siinä järjestyksessä kuin ne ovat
-lähdedokumentissa. Sen sijaan erityyppiset leijuvat osat saatetaan latoa
-eri järjestyksessä: esimerkiksi jokin taulukko saatetaan latoa ennen
-tiettyä kuvaa, vaikka ne olisivat lähdedokumentissa päinvastaisessa
-järjestyksessä. Latex pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja, ja leijuvien
-osien sijoittelulla se voi vaikuttaa asiaan.
+järjestyskin voi hieman poiketa siitä, miten ne ovat lähdetiedostossa.
+Tosin samantyyppiset leijuvat osat, esimerkiksi kuvat, ladotaan aina
+siinä järjestyksessä kuin ne ovat lähdetiedostossa. Sen sijaan
+erityyppiset leijuvat osat saatetaan latoa eri järjestyksessä:
+esimerkiksi jokin taulukko saatetaan latoa ennen tiettyä kuvaa, vaikka
+ne olisivat lähdedokumentissa päinvastaisessa järjestyksessä. Latex
+pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja, ja leijuvien osien sijoittelulla
+se voi vaikuttaa asiaan.
\subsection{Leijuvat taulukot ja kuvat}
\label{luku/leijuosat-latex}
@@ -3981,7 +3992,7 @@
\label{esim/leijuosat-perus}
\end{esimerkki*}
-Latex sinänsä ei ota kantaa siihen, mitä leijuva ympäristö sisältää, eli
+Latex ei sinänsä ota kantaa siihen, mitä leijuva ympäristö sisältää, eli
\ymparisto{table}\-/ ympäristön sisällä ei tarvitse olla
taulukkoympäristöä (luku \ref{luku/taulukot}), eikä
\ymparisto{figure}\-/ ympäristön sisällä ole pakko olla kuvaa (luku
@@ -3999,8 +4010,8 @@
\komentoi{tablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
- \renewcommand{\tablename}{Taulukko}
- \renewcommand{\figurename}{Kuva}
+ \renewcommand{\tablename}{Hökötys}
+ \renewcommand{\figurename}{Himmeli}
}
\end{koodilohkosis}
@@ -4021,7 +4032,7 @@
\komentoi{caption}
\begin{koodilohkosis}
-\caption[lyhyt kuvateksti]{varsinainen pitkä kuvateksti}
+\caption[Lyhyt kuvateksti.]{Varsinainen pitkä kuvateksti.}
\end{koodilohkosis}
\noindent
@@ -4029,9 +4040,9 @@
lyhempää versiota käytetään mahdollisesti luettelossa (luku
\ref{luku/leijuosat-luettelot}) ja ristiviitteissä. Kuvatekstin eli
\komento{caption}\-/ komennon jälkeen leijuvaan ympäristöön lisätään
-usein yksilöllinen tunniste ristiviittausta varten. Se tehdään
-\komento{label}\-/ komennolla, jota käsitellään ristiviitteiden
-yhteydessä luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
+usein \komento{label}\-/ komennolla yksilöllinen tunniste
+ristiviittausta varten. Komentoa käsitellään ristiviitteiden yhteydessä
+luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot,
\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
@@ -4078,8 +4089,7 @@
\end{tabular}
}{
\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon valitsimia, joilla
- vaikutetaan leijuvan osan ominaisuuksiin. Komento kuuluu
- \paketti{floatrow}\-/ pakettiin}
+ vaikutetaan leijuvan osan ominaisuuksiin}
\label{tlk/declarenewfloat}
}
@@ -4095,8 +4105,7 @@
}
\end{koodilohko}
-\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon käyttö. Komento
- kuuluu \paketti{floatrow}\-/ pakettiin}
+\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon käyttö}
\label{esim/declarenewfloat}
\end{esimerkki*}
@@ -4106,14 +4115,14 @@
ne ovat tiettyjä kirjaimia, joilla vaikutetaan leijuvan osan
sijoitteluun. Oletusarvo on \koodi{tbp}.
-Valitsin \koodi{file\-ext} on tiedoston pääte. Leijuvien osien
-luetteloita tehtäessä Latex käyttää väliaikaistiedostoa, ja sen päätteen
-voi valita tällä valitsimella. Luetteloissa on tapana käyttää
-tiedostopäätettä, joka alkaa kirjaimilla \koodi{lo} (\englanti{list
- of}). Latexin omissa leijuvissa osissa päätteet ovat \koodi{lot}
-(\englanti{list of tables}) ja \koodi{lof} (\englanti{list of figures}).
-Oletuksena omille leijuville osille tulee päätteeksi \koodi{lo}, jonka
-perässä on osan tyyppi.
+Valitsin \koodi{file\-ext} määrittelee tiedoston päätteen. Nimittäin
+leijuvien osien luetteloita tehtäessä Latex käyttää väliaikaistiedostoa,
+ja sen päätteen voi valita tällä valitsimella. Luetteloissa on tapana
+käyttää tiedostopäätettä, joka alkaa kirjaimilla \koodi{lo}
+(\englanti{list of}). Latexin omissa leijuvissa osissa päätteet ovat
+\koodi{lot} (\englanti{list of tables}) ja \koodi{lof} (\englanti{list
+ of figures}). Oletuksena omille leijuville osille tulee päätteeksi
+\koodi{lo}, jonka perässä on osan tyyppi.
Valitsimen \koodi{within} avulla vaikutetaan leijuvien osien numeroinnin
riippuvuuteen muista laskureista. Oletuksena leijuvan osan laskuri ei
@@ -4123,8 +4132,8 @@
\laskuri{section}. Vaikutus on se, että leijuvan osan laskuri on
riippuvainen näistä laskureista ja nollautuu aina, kun toisen laskurin
arvo kasvaa. Lisäksi kuvateksteissä näkyy kaksiosainen numerointi (4.1,
-4.2, 4.3 jne.), jossa ensimmäinen luku on ylemmäntasoisen laskurin arvo
--- esimerkiksi kirjan pääluvun numero -- ja toinen on leijuvan osan
+4.2 jne.), jossa ensimmäinen luku on ylemmäntasoisen laskurin arvo --
+esimerkiksi kirjan pääluvun numero -- ja toinen on leijuvan osan
laskurin arvo. Tällaisia hierarkkisia laskureita käsitellään tarkemmin
luvussa \ref{luku/hierarkkiset-laskurit}. Leijuvan osan numeroinnin
ulkoasun muokkaamista käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-ulkoasu}.
@@ -4173,8 +4182,9 @@
{~\small\titlerule*[3mm]{.}\contentspage} % pisteviiva ja sivunumero
[] % alapuolinen koodi
\end{koodilohko}
- \caption{Leijuvien osien ulkoasua muokataan \komento{titlecontents}\-/
- komennolla, joka on peräisin \paketti{titletoc}\-/ paketista}
+ \caption{Leijuvien osien luettelon ulkoasua muokataan
+ \komento{titlecontents}\-/ komennolla, joka on peräisin
+ \paketti{titletoc}\-/ paketista}
\label{esim/leijuosat-titlecontents}
\end{esimerkki*}
@@ -4198,8 +4208,8 @@
\komentoi{listtablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
- \renewcommand{\listtablename}{Omat taulukot}
- \renewcommand{\listfigurename}{Omat kuvat}
+ \renewcommand{\listtablename}{Taulukkoluettelo}
+ \renewcommand{\listfigurename}{Kuvaluettelo}
}
\end{koodilohkosis}
@@ -4209,8 +4219,8 @@
Komennon ensimmäinen argumentti on luettelon tyyppiä vastaavan tiedoston
pääte. Tyyppi \koodi{lot} (\englanti{list of tables}) on taulukoille ja
tyyppi \koodi{lof} (\englanti{list of figures}) on kuville. Omilla
-leijuvilla osilla (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) se on jotakin muuta
-ja valitaan osan määrittelyn yhteydessä.
+leijuvilla osilla (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) tiedoston pääte on
+jotakin muuta ja valitaan osan määrittelyn yhteydessä.
\komentoi{addcontentsline}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4269,7 +4279,7 @@
Oletusarvo on \koodi{tbp}, eli sen mukaan leijuva osa pyritään
sijoittamaan ensisijaisesti sivun yläosaan (\koodi{t}) mutta
mahdollisesti myös alaosaan (\koodi{b}) tai omalle sivulleen (\koodi{p})
-muiden leijuvien osien kanssa.
+mahdollisesti muiden leijuvien osien kanssa.
Vaihtoehto \koodi{h} pyrkii latomaan leijuvan osan siihen kohtaan kuin
se on lähdetiedostossa. Se on kuitenkin vain ehdotus eikä useinkaan
@@ -4329,7 +4339,7 @@
minus 4pt}. Kahden palstan tilassa käytetään mittaa
\mitta{dbltextfloatsep}.
\item [intextsep] Pystysuuntainen väli leipätekstin ja leijuvan osan
- välissä silloin, kun leijuva osa sijoitetaan tekstivirran sekaan. Tämä
+ välissä silloin, kun leijuva osa sijoitetaan osaksi tekstivirtaa. Tämä
koskee sijoitteluasetuksia \koodi{h} ja \koodi{H} (taulukko
\ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}). Oletusarvo vaihtelee
dokumenttiluokan fonttikokoasetusten (luku
@@ -4363,7 +4373,7 @@
\item [floatpagefraction] Omalle sivulleen sijoitettavien leijuvien
osien vähimmäistila sivun tekstialueen korkeudesta. Toisin sanoen
leijuvien osien täytyy viedä vähintään tämän verran tilaa sivulta,
- ennen kuin ne sijoitetaan omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä
+ jotta ne voidaan sijoittaa omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä
lainkaan. Oletusarvo on~\koodi{0.5} (50\,\%). Kahden palstan tilassa
käytetään komentoa \komento{dblfloatpagefraction}.
\end{maaritelma}
@@ -4380,8 +4390,7 @@
jonka yli leijuvat osat eivät voi siirtyä. Paketin komennolla
\komento{FloatBarrier} tehdään raja kyseiseen kohtaan lähdedokumentissa.
Jos paketin lataamisessa antaa argumentin \koodi{section}, asetetaan
-tällainen raja automaattisesti \komento{section}\-/ tasoisille
-otsikoille.
+tällainen raja automaattisesti \komento{section}\-/ otsikoille.
\komentoi{usepackage}
\pakettii{placeins}
@@ -4445,27 +4454,21 @@
\end{esimerkki*}
\noindent
-Valinnaisen argumentin \koodi{leveys} voi jättää poiskin, jolloin
-leijuva osa varaa itselleen sivun leveyden verran tilaan. Argumentiksi
-on joskus hyödyllistä antaa mitta \mitta{FBwidth}, joka on leijuvan osan
-sisällön levyinen. Käyttämällä tätä mittaa kuvatekstit rivitetään vain
-sisällön levyiseksi. Esimerkki \ref{esim/floatbox-perus} selventää,
-miten \komento{floatbox}\-/ komento toimii käytännössä.
+Valinnaisen \koodi{leveys}\-/ argumentin voi jättää poiskin, jolloin
+leijuva osa varaa itselleen sivun (tai palstan) leveyden verran tilaa.
+Argumentiksi on joskus hyödyllistä antaa mitta \mitta{FBwidth}, joka on
+leijuvan osan sisällön levyinen. Käyttämällä tätä mittaa kuvatekstit
+rivitetään sisällön levyiseksi. Esimerkki \ref{esim/floatbox-perus}
+selventää, miten \komento{floatbox}\-/ komento toimii käytännössä.
-Yksi leijuva ympäristö voi sisältää rinnakkain useampia taulukoita,
-kuvia tms., joilla jokaisella on oma kuvatekstinstä. Se tehdään
-ympäristöllä \ymparisto{floatrow}, jonka valinnainen argumentti
-ilmaisee, kuinka monta kuvaa tms. ladotaan rinnakkain. Oletusarvo on~2.
-Ympäristön sisällä täytyy olla yhtä monta \komento{floatbox}\-/
-komentoa. Seuraavasta esimerkistä selviää perusajatus kahden taulukon
-latomiseksi rinnakkain:
+\begin{esimerkki*}
+ \komentoi{caption}
+ \komentoi{floatbox}
+ \mittai{FBwidth}
+ \ymparistoi{floatrow}
+ \ymparistoi{table}
-\komentoi{caption}
-\komentoi{floatbox}
-\mittai{FBwidth}
-\ymparistoi{floatrow}
-\ymparistoi{table}
-\begin{koodilohkosis}
+\begin{koodilohko}
\begin{table}
\begin{floatrow}[2] % kaksi rinnakkain
\floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Vasen}}{…}
@@ -4472,9 +4475,22 @@
\floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Oikea}}{…}
\end{floatrow}
\end{table}
-\end{koodilohkosis}
+\end{koodilohko}
+ \caption{Rinnakkaisten leijuvien osien toteutus
+ \ymparisto{floatrow}\-/ ympäristön ja \komento{floatbox}\-/ komennon
+ avulla. Kohdassa ''\koodi{\ldots}'' olisi varsinainen sisältö eli
+ taulukon toteutus}
+ \label{esim/floatrow-floatbox}
+\end{esimerkki*}
-\noindent
+Yksi leijuva ympäristö voi sisältää rinnakkain useampia taulukoita,
+kuvia tms., joilla jokaisella on oma kuvatekstinsä. Se tehdään
+ympäristöllä \ymparisto{floatrow}, jonka valinnainen argumentti
+ilmaisee, kuinka monta kuvaa tms. ladotaan rinnakkain. Oletusarvo on~2.
+Ympäristön sisällä täytyy olla yhtä monta \komento{floatbox}\-/
+komentoa. Esimerkistä \ref{esim/floatrow-floatbox} selviää perusajatus
+kahden taulukon latomiseksi rinnakkain.
+
Kun leijuvat osat on toteutettu \komento{floatbox}\-/ komennon avulla,
voi niiden ulkoasuun vaikuttaa komennolla \komento{floatsetup}. Sille
annetaan ainakin yksi argumentti, joka voi sisältää useita pilkulla
@@ -4517,8 +4533,8 @@
\end{tabularx}
}{
\caption{Muutama \komento{floatsetup}\-/ komennon valitsin, joilla
- vaikutetaan leijuvien osien ulkoasuun. Osa tarvitsee paketin
- \paketti{ragged2e}}
+ vaikutetaan leijuvien osien ulkoasuun. Osa asetuksista tarvitsee
+ paketin \paketti{ragged2e}}
\label{tlk/floatsetup-valitsimia}
}
@@ -4550,9 +4566,9 @@
Kuvatekstien fonttia ja rivittämistä hallitaan \pakettictan{caption}\-/
paketin avulla. Tärkein komento on \komento{captionsetup}, joka yleensä
sijoitetaan dokumentin esittelyosaan tai muuten alkuun, koska silloin se
-vaikuttaa koko dokumentissa. Komennon voi sijoittaa myös esimerkiksi
-yksittäisen leijuvan ympäristön sisään, jolloin se vaikuttaa vain
-kyseisessä ympäristössä.
+vaikuttaa koko dokumentissa. Komennon voi sijoittaa myös yksittäisen
+leijuvan ympäristön sisään, jolloin se vaikuttaa vain kyseisessä
+ympäristössä.
\komentoi{captionsetup}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4614,11 +4630,11 @@
}
\noindent
-Komennon valinnainen argumentti \koodi{tyyppi} on leijuvan osan tyyppi,
-esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}, johon halutaan
-vaikuttaa. Jos sen jättää pois, asetukset vaikuttavat kaikkien leijuvien
-osien kuvateksteihin. Pakollinen argumentti on \koodi{valitsimet},
-johon kirjoitetaan valitsimia eli avainsanoja ja niiden arvoja.
+Komennon valinnainen \koodi{tyyppi}\-/ argumentti on leijuvan osan
+tyyppi, esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}, johon
+halutaan vaikuttaa. Jos sen jättää pois, asetukset vaikuttavat kaikkien
+leijuvien osien kuvateksteihin. Pakollinen argumentti on
+\koodi{valitsimet}, johon kirjoitetaan valitsimia ja niiden arvoja.
Tärkeimpiä valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/captionsetup-valitsimia}. Käytännössä komento voisi näyttää
esimerkiksi seuraavanlaiselta:
@@ -4657,13 +4673,13 @@
\end{table}
\end{koodilohko}
- \caption{Usealle leijuvalle osalle saa saman numeroinin käyttämällä
- komentoa \komento{ContinuedFloat}}
+ \caption{Usealle leijuvalle osalle saa saman numeron käyttämällä
+ jälkimmäisissä ympäristöissä komentoa \komento{ContinuedFloat}}
\label{esim/continuedfloat}
\end{esimerkki*}
Joskus halutaan, että useampi taulukko, kuva tai muu leijuva osa
-muodostavat kokonaisuuden, jolla on sama numero, esimerkiksi
+muodostaa kokonaisuuden, jolla on sama numero, esimerkiksi
''\tablename~3''. Ajatuksena on, että sama sisältö on jakautunut
useampaan osaan. Se onnistuu sijoittamalla \paketti{caption}\-/ paketin
komento \komento{ContinuedFloat} ensimmäisen jälkeisiin leijuviin
@@ -4680,7 +4696,7 @@
\komento{thetable}. Oletuksena nämä komennot latovat laskurin
arabialaisilla numeroilla. Jos laskuri on riippuvainen teoksen
pääluvuista (\komento{chapter}), ladotaan ensin pääluvun numero,
-erotinpiste ja leijuvan osan numero: 2.1, 2.2, 2.3 jne.
+erotinpiste ja leijuvan osan numero: 2.1, 2.2 jne.
Kirjoittaja voi määritellä laskurien latomiskomennon haluamallaan
tavalla. Seuraavassa esimerkissä leijuville kuville (\ymparisto{figure})
@@ -4702,12 +4718,12 @@
Ristiviittaukset tarkoittavat dokumentin sisäisiä viittauksia eli
viittauksia toisiin kohtiin samassa dokumentissa. Lukijalle ne ilmenevät
ilmauksina kuten ''luvussa 4.2'' tai ''kuvassa~5''. Kirjoittajan ei
-kuitenkaan kannata naputella luvun numeroa (esim. ''4.2'') käsin
+kuitenkaan kannata naputella luvun numeroa (esim. 4.2) käsin
lähdedokumenttiin, koska lukujen järjestys ja numerointi voi muuttua
kirjoittamisen edetessä. Joutuisi korjaamaan muuttuneet numerot
mahdollisesti useitakin kertoja ennen kuin työ on valmis.
-Latex osaa numeroida dokumentin otsikot (luvut) ja leijuvat osat
+Latex numeroi dokumentin otsikot (luvut) ja leijuvat osat
automaattisesti, eli se tietää, minkä numeron mikäkin dokumentin osa
saa. Niinpä Latex osaa myös -- kirjoittajan pienellä avustuksella --
ylläpitää ajantasaisia ristiviittauksia dokumentin eri osiin. Teknisesti
@@ -4732,8 +4748,8 @@
viimeinen jää käytännössä voimaan.
Järkevää on kirjoittaa tunnisteeseen sana tai sanoja, jotka kertovat
-jotakin kyseisen osan sisällöstä. Hyödyllistä voi olla myös kirjoittaa
-tunnisteen tieto, onko kyse luvusta, taulukosta, kuvasta vai muusta
+jotakin kyseisen osan sisällöstä. Hyödyllistä voi olla myös liittää
+mukaan tieto, onko kyse luvusta, taulukosta, kuvasta vai muusta
leijuvasta osasta, koska erityyppiset osat voivat käsitellä samaa
aihetta. Seuraavassa on esimerkkejä \komento{label}\-/ komennoista:
@@ -4740,14 +4756,14 @@
\komentoi{label}
\begin{koodilohkosis}
\label{luku/fonttien-valinta} % otsikkokomennon jälkeen
-\label{taulukko/fonttikomentoja} % taulukon \caption-komennon jälkeen
+\label{tlk/fonttikomentoja} % taulukon \caption-komennon jälkeen
\label{kuva/kirjainleikkauksia} % kuvan \caption-komennon jälkeen
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Ristiviittauksissa vähimmällä vaivalla selviää, kun muistaa kaksi asiaa:
+Ristiviittauksissa vähimmällä vaivalla selviää, kun huomioi kaksi asiaa:
1)~kirjoittaa \komento{label}\-/ komentoja vain niihin kohtiin, joihin
-täytyy viitata muualta, 2)~valitsee tunnisteet siten, ettei niitä
+täytyy viitata muualta, 2)~yrittää valita tunnisteet siten, ettei niitä
tarvitse muuttaa enää sen jälkeen, kun ne on kerran valinnut.
Tavallisimmat ristiviittaukset tehdään \komento{ref}\-/ komennolla,
@@ -4761,8 +4777,8 @@
\komentoi{ref}
\komentoi{pageref}
\begin{koodilohkosis}
-Katso taulukko \ref{taulukko/fonttimallikomennot} sivulla
-\pageref{taulukko/fonttimallikomennot}.
+Katso taulukko \ref{tlk/fonttimallikomennot} sivulla
+\pageref{tlk/fonttimallikomennot}.
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
@@ -4797,17 +4813,17 @@
olevalla yläindeksinumerolla, \=/kirjaimella tai
\=/symbolilla.\footnote{Tässä on esimerkki alaviitteestä.} Alaviitteiden
tarkoituksena on lisätä tekstiin lähes huomaamaton lisätieto, joka ei
-häiritse lukemista. Se sopii esimerkiksi lisätietoihin, joilla ei ole
-kovin suurta merkitystä tai jotka sopivat huonosti ladottavaksi
-leipätekstiin. Joskus myös tiedonlähteet ilmaistaan alaviitteiden
+häiritse lukemista. Se sopii asioille, joilla ei ole suurta merkitystä
+useimmille lukijoille tai jotka muuten sopivat huonosti leipätekstiin.
+Varsin usein myös tiedonlähteet ilmaistaan alaviitteiden
avulla.\footcites[162]{kt_oik}[127--128]{typokk}
Alaviite tehdään komennolla \komento{footnote}, jonka argumentiksi
kirjoitetaan alaviitteeseen tuleva teksti. Oletuksena Latex latoo
komennon paikalle yläindeksinumeron, joka tulee automaattisesti
-kasvavasta laskurista \laskuri{footnote}. Komennolle voi antaa myös
-valinnaisen argumentin, joka on kyseisen alaviitteen numero. Tässä
-tapauksessa komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.
+laskurista \laskuri{footnote}. Komennolle voi antaa myös valinnaisen
+argumentin, joka on kyseisen alaviitteen numero. Tässä tapauksessa
+komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.
\komentoi{footnote}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4817,11 +4833,11 @@
\noindent
Itse alaviite ladotaan samalla kirjaintyypillä kuin leipätekstikin mutta
-pienempänä: sen koko tulee komennosta \komento{footnotesize} (luku
-\ref{luku/fontit-korkea}). Samalle sivulle voi sattua useampikin
-alaviite, ja ne erotetaan leipätekstistä pienellä pystysuuntaisella
-välillä sekä oletuksena myös lyhyellä vaakaviivalla. Jos alaviitteen
-tekee leijuvaan osaan (luku \ref{luku/leijuosat}) tai
+selvästi pienempänä: sen koko tulee komennosta \komento{footnotesize}
+(luku \ref{luku/fontit-korkea}). Alaviitteet erotetaan leipätekstistä
+pienellä pystysuuntaisella välillä sekä oletuksena myös lyhyellä
+vaakaviivalla. Samalle sivulle voi sattua useampikin alaviite. Jos
+alaviitteen tekee leijuvaan osaan (luku \ref{luku/leijuosat}) tai
\ymparisto{minipage}\-/ ympäristöön (luku \ref{luku/laatikot-isot}), se
merkitään oletuksena kirjaimen avulla, ja alaviitteen teksti ladotaan
kyseisen osan alapuolelle.
@@ -4865,14 +4881,16 @@
jolloin se nollautuu itsestään, kun toisen laskurin arvo kasvaa.
Esimerkiksi dokumenttiluokassa \luokka{book} alaviitteiden laskuri
nollautuu oletuksena aina päälukujen (\komento{chapter}) vaihtuessa.
+
Joskus voi olla tarpeen tehdä alaviitteiden laskuri sivukohtaiseksi eli
riippuvaiseksi \laskuri{page}\-/ laskurista. Sen voi toteuttaa
-\paketti{chngcntr}\-/ paketin ja \komento{counterwithin*}\-/ komennon
-(luku \ref{luku/hierarkkiset-laskurit}) avulla seuraavan esimerkin
-mukaisesti. Toinen vaihtoehto on paketti \paketti{footmisc} ja valitsin
-\koodi{perpage}, jota käsitellään myöhemmin tässä luvussa.
+esimerkiksi paketin \paketti{footmisc} ja valitsimen \koodi{perpage}
+avulla. Näitä käsitellään myöhemmin tässä luvussa. Toinen vaihtoehto
+sivukohtaiseen alaviitenumerointiin on \paketti{chngcntr}\-/ paketin
+komento \komento{counterwithin*} (luku
+\ref{luku/hierarkkiset-laskurit}). Seuraavassa on siitä esimerkki:
-\komentoi{counterwithin}
+\komentoi{counterwithin*}
\laskurii{footnote}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4885,8 +4903,7 @@
ympäristöissä (luku \ref{luku/laatikot-isot}) alaviitteet numeroidaan
laskurin \laskuri{mpfootnote} avulla. Tämän laskurin arvo ladotaan
käytännössä komennolla \komento{thempfootnote}, jonka kirjoittaja voi
-määritellä uudelleen tarpeen mukaan. Laskureihin liittyvää tekniikkaa
-käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/laskurit}.
+määritellä uudelleen tarpeen mukaan.
Leipäteksti ja alaviitteet erotetaan pystysuuntaisella välillä, jonka
voi asettaa sivun asetusten yhteydessä (luku \ref{luku/sivuasetukset}).
@@ -4895,15 +4912,14 @@
\komentoi{geometry}
\begin{koodilohkosis}
-\geometry{ footnotesep=14bp }
+\geometry{footnotesep=14bp}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Välin täytyy olla ainakin niin suuri, ettei lukija sekoita alaviitteitä
-leipätekstin kappaleeseen. Ehkä riittävä väli on noin yhden
-rivikorkeuden verran tai vähän enemmän. Sopivan välin suuruus voi
-riippua siitäkin, erotetaanko leipäteksti ja alaviitteet toisistaan myös
-vaakaviivalla.
+leipätekstin kappaleeseen. Riittävä väli on noin yhden rivikorkeuden
+verran tai vähän enemmän. Sopivan välin suuruus voi riippua siitäkin,
+erotetaanko leipäteksti ja alaviitteet toisistaan myös vaakaviivalla.
Muunlaiset alaviitteisiin vaikuttavat asetukset täytyy tehdä paketin
\pakettictan{footmisc} avustuksella. Sen avulla voi esimerkiksi poistaa
@@ -4948,11 +4964,11 @@
(\komento{raggedbottom}, luku \ref{luku/sivunvaihdot}).
Oletuksena alaviitekappaleet ladotaan samalla tavalla kuin
-tekstikappaleet oletuksena muutenkin: alaviitteen ensimmäinen rivi on
-sisennetty ja sen alussa on alaviitteen numero. Seuraavia rivejä ei
-sisennetä. Tällainen asetus sopii hyvin pitkien alaviitetekstien
-latomiseen. Usein ne ovat kuitenkin lyhyitä, ja silloin voi sopia
-paremmin luetelmatyyppiset alaviitekappaleet (riippuva sisennys), joissa
+tekstikappaleet oletuksena muutenkin, eli alaviitteen ensimmäinen rivi
+on sisennetty, ja sen alussa on alaviitteen numero. Seuraavia rivejä ei
+sisennetä. Tällainen asetus sopii pitkien alaviitetekstien latomiseen.
+Usein viitteet ovat kuitenkin lyhyitä, ja silloin voi sopia paremmin
+luetelmatyyppiset alaviitekappaleet (riippuva sisennys), joissa
alaviitteen numero on omalla alueellaan ja varsinainen alaviiteteksti on
sisennetty. Tällainen asetus tehdään \paketti{footmisc}\-/ paketin
valitsimella \koodi{hang}. Sisennyksen suuruuteen voi vaikuttaa mitan
@@ -4980,7 +4996,7 @@
\begin{tulossis}
sana\textsuperscript{7}%
- \textsuperscript*{,}%
+ \yipilkku%
\textsuperscript{8}
\end{tulossis}
@@ -5012,9 +5028,9 @@
\section{Palstat}
\label{luku/palstat}
-Latexissa on perustoiminnot usean palstan käsittelyyn, mutta mihinkään
-sanoma- tai aikakauslehden kaltaiseen monipuoliseen tekstin, kuvien ja
-muiden osien sommitteluun se ei kykene. Verrattain yksinkertaiset
+Latex pystyy usean palstan käsittelyn perusasioihin, mutta mihinkään
+sanoma\-/\ tai aikakauslehden kaltaiseen monipuoliseen tekstin, kuvien
+ja muiden osien sommitteluun se ei kykene. Verrattain yksinkertaiset
monipalstaiset tekstit kuitenkin onnistuvat Latexissakin varsin
mukavasti.
@@ -5036,7 +5052,7 @@
\ref{luku/sivuasetukset}) käyttämällä valitsinta \koodi{onecolumn}
(oletus) tai \koodi{twocolumn}. Dokumentin keskellä tilaa voi vaihtaa
komennoilla \komento{onecolumn} ja \komento{twocolumn}. Kumpikin komento
-aloittaa uuden sivun, jossa valittu tila on voimassa. Komennolle
+aloittaa uuden sivun, josta alkaen valittu tila on voimassa. Komennolle
\komento{twocolumn} voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
jolla ilmaistaan sivun alkuun ladottava koko sivun levyinen sisältö:
@@ -5059,7 +5075,7 @@
ladotaan koko sivun levyisenä sivun yläosaan tai kokonaan omalle
sivulleen, jossa on vain leijuvia osia. Leijuvien osien sijoitteluun
kahden palstan tilassa voi vaikuttaa tiettyjen laskurien, mittojen ja
-komentojen avulla. Näitä käsitellään luvussa
+komentojen avulla. Niitä käsitellään luvussa
\ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.
Palstojen välissä olevan tyhjän tilan leveys on mitassa
@@ -5093,10 +5109,9 @@
Perus Latex osaa vain yhden ja kahden palstan tilan, ja ne ovat voimassa
koko sivulla. Paketti \pakettictan{multicol} tuo käyttöön myös
ympäristön \ymparisto{multicols}, jonka sisällä tietty palstamäärä on
-voimassa. Ympäristön avulla samallakin sivulla voi olla eri tavoin
-palstoitettua sisältöä. Esimerkki \ref{esim/multicols} havainnollistaa
-ympäristön käyttöä ja ladottua lopputulosta. Oleelliset tiedot ovat
-seuraavat:
+voimassa. Samallakin sivulla voi olla eri tavoin palstoitettua sisältöä.
+Esimerkki \ref{esim/multicols} havainnollistaa ympäristön käyttöä ja
+ladottua lopputulosta. Oleelliset tiedot ovat seuraavat:
\ymparistoi{multicols}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5110,10 +5125,10 @@
monelle palstalle ympäristön sisältö ladotaan. Palstojen korkeus
pyritään tasaamaan automaattisesti, niin että kaikki palstat ovat yhtä
korkeita. Käytännössä palstaympäristön viimeisen sivun viimeinen palsta
-jää hieman vajaaksi, mutta se on normaalia muutenkin. Jos käyttää
-ympäristön tähtiversiota \ymparisto{multicols*}, ei viimeisen sivun
-palstojen korkeuksia tasata, vaan ensin täytetään vasemmanpuoleinen
-palsta kokonaan, sitten seuraava jne.
+jää hieman vajaaksi. Jos käyttää ympäristön tähtiversiota
+\ymparisto{multicols*}, ei viimeisen sivun palstojen korkeuksia tasata,
+vaan ensin täytetään vasemmanpuoleinen palsta kokonaan, sitten seuraava
+jne.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{multicols}
@@ -5173,10 +5188,11 @@
\noindent
Ennen palstaympäristöä ja sen jälkeen ladotaan mitan \mitta{multicolsep}
suuruinen pystysuuntainen väli. Väliä ei kuitenkaan ladota, jos se
-sattuu sivunvaihdon kohdalle. Palstojen välissä oleva tyhjä tila
-asetetaan mitan \mitta{columnsep} avulla, ja väliin mahdollisesti
-ladottavan pystyviivan leveys on mitassa \mitta{columnseprule}. Tämän
-mitan oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa ei ladota.
+sattuu sivunvaihdon kohdalle. Palstojen välissä oleva vaakasuuntainen
+tyhjä tila asetetaan mitan \mitta{columnsep} avulla, ja väliin
+mahdollisesti ladottavan pystyviivan leveys on mitassa
+\mitta{columnseprule}. Tämän mitan oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa
+ei ladota.
\komentoi{setlength}
\mittai{multicolsep}
@@ -5267,15 +5283,15 @@
komennon argumentissa valitsimella \koodi{author\-year}
(tekijä\--vuosi). Valitsimella \koodi{aysep} määritetään, mikä
välimerkki ladotaan tekijän nimen ja vuosiluvun väliin. Tässä se
-jätetään tyhjäksi \koodi{\{\}}. \koodi{note\-sep}\-/ valitsimella
-asetetaan merkit, jotka ladotaan vuosiluvun ja sitä seuraavan
-huomautuksen kuten sivunumeroiden väliin; tässä tapauksessa määritettiin
-kaksoispiste ja väli \koodi{\{:~\}}, mutta pilkkukin on yleinen
-käytäntö. \komento{setcitestyle}\-/ komennon valitsimet erotetaan
-toisistaan pilkulla, eikä erotinpilkkujen ympärillä saa olla
-välilyöntejä. Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi
-seuraavanlaisilta:
+jätetään tyhjäksi. \koodi{note\-sep}\-/ valitsimella asetetaan merkit,
+jotka ladotaan vuosiluvun ja sitä seuraavan huomautuksen kuten
+sivunumeroiden väliin; tässä tapauksessa määritettiin kaksoispiste ja
+väli \koodi{\{:~\}}, mutta pilkkukin on yleinen käytäntö.
+\komento{setcitestyle}\-/ komennon valitsimet erotetaan toisistaan
+pilkulla, eikä erotinpilkkujen ympärillä saa olla välilyöntejä.
+Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi seuraavanlaisilta:
+
\komentoi{citet*}
\begin{koodilohkosis}
\citet*[27--29]{johdatus} % Viittaus teokseen ”johdatus”.
@@ -5310,11 +5326,11 @@
\bibitem[Meikäläinen ym.(2020)Meikäläinen \& Teikäläinen]{johdatus}
Meikäläinen, Matti \& Teikäläinen, Teija (2020): Johdatus alkeiden
- perusteisiin. Toinen painos. Kustantaja Oy.
+ perusteisiin. Toinen painos. Kustantaja oy.
\bibitem[Itkonen(2019)]{typografia} Itkonen, Markus (2019): Typografian
käsikirja. Viides, tarkistettu painos. Typoteekki. Graafinen
- suunnittelu Markus Itkonen Oy.
+ suunnittelu Markus Itkonen oy.
\end{thebibliography}
\end{koodilohko}
@@ -5340,10 +5356,10 @@
merkintä, joka näkyisi esimerkiksi tekstinä ''Meikäläinen \&
Teikäläinen''. Vuosiluvun sulkeiden ympärillä ei saa olla välilyöntejä.
-Komennon pakollinen argumentti on kyseisen lähdeteoksen yksilöllinen
-tunniste, jonka avulla kyseiseen teokseen viitataan. Komennon
-argumenttien jälkeen kirjoitetaan samaan tekstikappaleeseen teksti, joka
-tulee näkymään lähdeluettelossa.
+\komento{bibitem}\-/ komennon pakollinen argumentti on kyseisen
+lähdeteoksen yksilöllinen tunniste, jonka avulla teokseen viitataan.
+Komennon argumenttien jälkeen kirjoitetaan samaan tekstikappaleeseen
+teksti, joka tulee näkymään lähdeluettelossa.
Lähdeteoksiin viittaamiseen on useita eri komentoja, jotka eroavat
toisistaan siinä, mitä tietoa lähdeviittauksessa näytetään ja onko
@@ -5354,7 +5370,7 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1}\komentoarg{\dots} & #2 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
\begin{tabular}{ll}
\toprule
\ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
@@ -5379,8 +5395,7 @@
Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja
\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen
-välinen pystysuuntainen tila. Mitat asetetaan \komento{setlength}\-/
-komennolla (luku \ref{luku/mitat}):
+välinen pystysuuntainen tila.
\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
@@ -5448,8 +5463,8 @@
Edellisessä esimerkissä komennolla \komento{setcounter} määritetään,
mille otsikkotasolle dokumentin otsikoiden eli lukujen numerointi yltää.
Pieni arvo \mbox{(\koodi{-1})} käytännössä tarkoittaa, että seuraaviin
-otsikoihin ei tule numerointia; lähdeluettelon otsikkoon ei numerointia
-välttämättä haluta. Komento \komento{section} tekee itse otsikon.
+otsikoihin ei tule numerointia. Komento \komento{section} tekee itse
+otsikon.
Jos ei halua, että \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristö tekee
otsikon automaattisesti, voi \komento{bibsection}\-/ komennon määrittää
@@ -5462,14 +5477,13 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Tässä alaluvussa on käsitelty lähdeluettelon ja lähdeviitteiden
-tekemistä \paketti{natbib}\-/paketin toimintojen avulla. Paketti
-sisältää muitakin ominaisuuksia, joihin kannattaa tutustua paketin
-ohjekirjan avulla. On muun muassa mahdollista tehdä lähdeteoksista
-tietokanta Bibtex\-/järjestelmän avulla. Jos kuitenkin siihen suuntaan
-haluaa edetä, ei kannata käyttää \paketti{natbib}\-/pakettia eikä
-Bibtexiä vaan monipuolisempaa pakettia \paketti{biblatex}, jota
-käsitellään seuraavassa alaluvussa.
+Paketti \paketti{natbib} sisältää edellä kuvattujen lisäksi muitakin
+ominaisuuksia, joihin voi tutustua paketin ohjekirjan avulla. On muun
+muassa mahdollista tehdä lähdeteoksista tietokanta Bibtex\-/
+järjestelmän avulla. Jos kuitenkin siihen suuntaan haluaa edetä, ei ehkä
+kannata käyttää \paketti{natbib}\-/ pakettia eikä vanhaa Bibtexiä vaan
+monipuolisempaa pakettia \paketti{biblatex}, jota käsitellään
+seuraavassa alaluvussa.
\subsection{Vaativaan käyttöön (biblatex)}
\label{luku/biblatex}
@@ -5492,8 +5506,8 @@
\paketti{biblatex}\-/paketin käyttö vaatii hieman opettelua -- varsinkin
jos on tarve muokata lähdeluettelon ja lähdeviittausten ulkoasua.
Muutaman tiedonlähteen ylläpito on todennäköisesti paljon helpompaa ja
-nopeampaa niillä keinoilla, jotka on kuvattu luvussa \ref{luku/natbib}
-(\paketti{natbib}). Sen sijaan laajoja tieteellisiä artikkeleita
+nopeampaa \ref{luku/natbib}\-/ paketin keinoilla (luku
+\ref{luku/natbib}). Sen sijaan laajoja tieteellisiä artikkeleita
kirjoittaville \paketti{biblatex} voi olla suuri apu, koska
artikkeleissa on yleensä paljon lähteitä ja useissakin artikkeleissa
viitataan yleensä samoihin lähteisiin.
@@ -5508,7 +5522,7 @@
\begin{koodilohkosis}
@teostyyppi{tunniste,
author = {...},
- title = "..."
+ title = "..."
}
\end{koodilohkosis}
@@ -5561,7 +5575,8 @@
title = {Comprehensive TeX Archive Network},
shorttitle = {CTAN},
date = {1992/},
- url = {https://www.ctan.org/}
+ url = {https://www.ctan.org/},
+ urldate = {2021-07-14}
}
\end{koodilohko}
\caption{Lähdeteosten tietokantatiedosto}
@@ -5609,10 +5624,10 @@
ensin, ja sukunimi on lopussa.
Jos kuitenkin teoksen tekijänä on yritys tai yhteisö, täytyy sen nimi
-kirjoittaa kokonaan aaltosulkeisiin, jottei sitä tulkittaisi
-henkilönnimeksi. Tällaisten aaltosulkeiden sisällä voi käyttää
-\koodi{and}\-/ sanaa normaalisti, eikä sitä tulkita eri tekijöiden
-erottimeksi. Seuraavassa on näistä esimerkit:
+kirjoittaa kokonaan aaltosulkeisiin, jottei sitä tulkittaisi henkilön
+nimeksi. Tällaisten aaltosulkeiden sisällä voi käyttää \koodi{and}\-/
+sanaa normaalisti, eikä sitä tulkita eri tekijöiden erottimeksi.
+Seuraavassa on näistä esimerkit:
\begin{koodilohkosis}
author = {Meikäläinen, Matti and Teikäläinen, Teija}
@@ -5623,7 +5638,7 @@
Muunkinlaisia useasta osasta koostuvia kenttiä on olemassa.
Asiasanakentän (\koodi{keywords}) eri sanat erotetaan toisistaan
pilkulla, ja sivunumeroissa (\koodi{pages}) voi olla myös lukualueita,
-jotka ilmaistaan yhdysmerkillä~\mbox{(\koodi{-})}.
+jotka ilmaistaan yhdysmerkillä.
\begin{koodilohkosis}
keywords = {eri, sanoja, peräkkäin}
@@ -5643,18 +5658,18 @@
\begin{esimerkki*}
\begin{koodilohko}
@string{
- oma = {Meikäläinen, Matti},
+ itse = {Meikäläinen, Matti},
lehti = {Hienon hieno aikakauslehti}
}
@article{hieno_artikkeli,
- author = oma,
+ author = itse,
journaltitle = lehti,
...
}
@article{toinen_artikkeli,
- author = oma # { and Teikäläinen, Teija},
+ author = itse # { and Teikäläinen, Teija},
journaltitle = lehti,
...
}
@@ -5666,12 +5681,11 @@
\subsubsection{Käyttöönotto}
\paketti{biblatex}\-/paketti otetaan käyttöön esimerkin
-\ref{esim/biblatex-käyttöönotto} rivien avulla. Mukana ovat myös paketit
-\paketti{polyglossia} ja \paketti{csquotes}. Jälkimmäinen sisältää
-lainausmerkkien käyttöön liittyvää logiikkaa (luku
-\ref{luku/lainausmerkit}), jota ilman \paketti{biblatex} ei saa eri
-kielten erilaisia lainausmerkkejä oikein vaan käyttää pelkästään
-amerikkalaisia (``~'').
+\ref{esim/biblatex-käyttöönotto} rivien avulla. Mukana on myös
+kielipaketti sekä \paketti{csquotes}, joka sisältää lainausmerkkeihin
+liittyvää logiikkaa (luku \ref{luku/lainausmerkit}). Ilman sitä
+\paketti{biblatex} ei saa eri kielten erilaisia lainausmerkkejä oikein
+vaan käyttää pelkästään amerikkalaisia (``~'').
\begin{esimerkki*}
\komentoi{usepackage}
@@ -5680,8 +5694,9 @@
\pakettii{biblatex}
\begin{koodilohko}
-% Polyglossia tai babel on ladattava ennen biblatexia.
-\usepackage{polyglossia}
+% Kielipaketti polyglossia tai babel on ladattava ennen biblatexia.
+\usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish}
+%\usepackage[main=finnish]{babel}
% Kielikohtaiset lainausmerkit oikein csquoten avulla.
\usepackage{csquotes}
@@ -5704,23 +5719,21 @@
\koodi{al\-pha\-bet\-ic}. Muitakin tyylejä on olemassa, mutta tämän
oppaan esimerkeissä käsitellään tekijä--vuosi-tyyliä.
-Paketin omien lähdeluettelo\-/{} ja viittaustyylien lisäksi
-Latex\-/jakelupaketissa on todennäköisesti mukana myös ulkopuolisten
-tahojen tekemiä tyylejä. Tyylikokonaisuus nimeltä
-\pakettictan{biblatex-ext} laajentaa \paketti{biblatex}\-/ paketin
-tavallisten tyylien ominaisuuksia. Laajennettujen tyylien käyttäminen ei
-vaadi erillisen paketin lataamista, vaan tyylin saa käyttöön
-yksinkertaisesti vain kirjoittamalla sen nimen
-\paketti{biblatex}\-/paketin lataamisen yhteydessä. Laajennetut tyylit
-alkavat kirjaimilla \mbox{\koodi{ext-},} esimerkiksi
-\koodi{ext-author\-year} tai \koodi{ext-author\-year-comp}.
+Paketin omien lähdeluettelo\-/\ ja viittaustyylien lisäksi Latex\-/
+jakelupaketissa on todennäköisesti mukana myös ulkopuolisten tahojen
+tekemiä tyylejä. Tyylikokonaisuus nimeltä \pakettictan{biblatex-ext}
+laajentaa \paketti{biblatex}\-/ paketin tavallisten tyylien
+ominaisuuksia. Laajennustyylien käyttäminen ei vaadi erillisen paketin
+lataamista, vaan tyylin saa käyttöön yksinkertaisesti vain
+kirjoittamalla sen nimen \paketti{biblatex}\-/ paketin lataamisen
+yhteydessä. Laajennetut tyylit alkavat kirjaimilla \mbox{\koodi{ext-},}
+esimerkiksi \koodi{ext-author\-year} tai \koodi{ext-author\-year-comp}.
-Esimerkin \ref{esim/biblatex-käyttöönotto} komentojen lisäksi täytyy
-komennolla \komento{addbibresource} nimetä kaikki käyttöön otettavat
-teostietokantatiedostot. Komentoja ja tiedostoja voi olla useampiakin,
-ja tietokanta voi olla myös verkko\-/osoitteen takana oleva tiedosto.
-\komento{addbibresource}\-/ komennot täytyy kirjoittaa Latex\-/
-dokumentin esittelyosaan.
+Kaikki käyttöön otettavat teostietokantatiedostot täytyy esitellä
+komennolla \komento{addbibresource}. Tietokantatiedostoja voi olla
+useampiakin, ja tietokanta voi olla myös verkko\-/ osoitteen takana
+oleva tiedosto. \komento{addbibresource}\-/ komennot täytyy kirjoittaa
+Latex\-/ lähdedokumentin esittelyosaan.
\komentoi{addbibresource}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5735,9 +5748,10 @@
argumentin, jonka valitsimilla vaikutetaan esimerkiksi lähdeluettelon
otsikon tekstiin tai poistetaan automaattinen otsikointi kokonaan. On
myös olemassa erilaisia lähdeteosten rajaamisvalitsimia, joiden avulla
-voi määrittää, mitä teoksia kyseiseen luetteloon halutaan. Näin voidaan
-esimerkiksi rajata painetut lähteet yhteen luetteloon, julkaisemattomat
-toiseen ja verkkolähteet kolmanteen.
+voi määrittää, mitä teoksia kyseiseen luetteloon halutaan. Sen avulla
+voidaan esimerkiksi rajata painetut lähteet yhteen luetteloon,
+julkaisemattomat toiseen ja verkkolähteet kolmanteen. Seuraavassa on
+erilaisia esimerkkejä:
\komentoi{printbibliography}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5758,7 +5772,7 @@
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1}\komentoarg{\dots} & #2 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
\begin{tabular}{ll}
\toprule
\ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
@@ -5779,7 +5793,8 @@
}
Taulukkoon \ref{tlk/biblatex-cite} on koottu tavallisimpia
-\paketti{biblatex}\-/paketin viittauskomentoja. Komennoille voi antaa
+\paketti{biblatex}\-/paketin viittauskomentoja. Komennon argumentiksi
+annetaan teoksen yksilöllinen tunniste. Komennoille voi antaa myös
valinnaisen argumentin, jolla kerrotaan täsmentävää tietoa
lähdeviittauksesta. Yleensä se on viitattavan teoksen sivunumero.
Viittaus näkyy dokumentissa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
@@ -5959,14 +5974,14 @@
\noindent
Useiden saman teoksen tekijöiden luettelot lyhennetään automaattisesti
esimerkiksi muotoon ''Meikäläinen et~al.'', ja lyhentämisen säännöt
-määritellään tiettyjen \koodi{max}- ja \koodi{min}\-/alkuisten paketin
+määritellään tiettyjen \koodi{max}- ja \koodi{min}\-/ alkuisten paketin
valitsimien avulla. Lähdeluettelossa teoksen tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-bib\-names} ja
\koodi{min\-bib\-names}, kun taas lähdeviittausten tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-cite\-names} ja
\koodi{min\-cite\-names}. Asetukset toimivat siten, että jos
-enimmäismäärä (max) ylittyy, typistetään tekijäluettelo vähimmäismäärään
-(min) ja lisätään ilmaus ''et al.'' tms.
+enimmäismäärä (\englanti{max}) ylittyy, typistetään tekijäluettelo
+vähimmäismäärään (\englanti{min}) ja lisätään ilmaus ''et al.'' tms.
Tekijäluetteloa ei kuitenkaan välttämättä lyhennetä, jos luettelosta
tulisi täsmälleen samanlainen kuin jollakin toisella teoksella. Tähän
@@ -6009,9 +6024,8 @@
\noindent
Joskus on tapana latoa lähdeluettelossa tekijöiden nimet esimerkiksi
pienversaalilla, jotta ne erottuvat luettelosta paremmin. Tällainen
-muutos vaatii, että lähdeluettelon latomisen yhteydessä määritellään
-uudelleen henkilön nimiin liittyvät latomiskomennot
-\komento{mkbibnamefamily}, \komento{mkbibnamegiven},
+muutos vaatii, että määritellään uudelleen henkilön nimiin liittyvät
+latomiskomennot \komento{mkbibnamefamily}, \komento{mkbibnamegiven},
\komento{mkbibnameprefix} ja \komento{mkbibnamesuffix}. Se saadaan
automaattiseksi seuraavilla komennoilla:
@@ -6035,9 +6049,9 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Lähdeluettelon eri osien erottimena on yleensä piste. Joskus kuitenkin
-tekijöiden nimien ja vuosiluvun jälkeen halutaan kaksoispiste. Se
-saadaan toteutettua seuraavalla komennolla:
+Lähdeluettelossa yhden lähdemerkinnän eri osien erottimena on piste.
+Joskus kuitenkin tekijöiden nimien ja vuosiluvun jälkeen halutaan
+kaksoispiste. Se saadaan toteutettua seuraavalla komennolla:
\komentoi{DeclareDelimFormat}
\begin{koodilohkosis}
@@ -6196,11 +6210,11 @@
löytämistä. Tämän oppaan luku \enquote{\nameref{luku/asiahakemisto}}
alkaa sivulta \pageref{luku/asiahakemisto}.
-Latex tarvitsee asiahakemistojen tekemiseen paketin. Niitä tehty
+Latex tarvitsee asiahakemistojen tekemiseen paketin. Niitä on tehty
useampia, mutta parhaita taitavat olla \pakettictan{indextools} ja
-\pakettictan{imakeidx}. Ne ovat käytännössä lähes sama paketti:
-\paketti{indextools} perustuu \paketti{imakeidx}\-/ pakettiin ja korjaa
-joitakin sen puutteita.
+\pakettictan{imakeidx}, joihin tämä opas keskittyy. Paketit ovat
+käytännössä lähes samanlaisia: \paketti{indextools} perustuu
+\paketti{imakeidx}\-/ pakettiin ja korjaa joitakin sen puutteita.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{documentclass}
@@ -6245,14 +6259,11 @@
Ennen asiasanojen ja \=/hakemistojen käyttöä täytyy hakemistot
määritellä. Yksinkertaisimmillaan määrittelyksi riittää pelkkä yksi
\komento{makeindex}\-/ komento lähdedokumentin esittelyosassa, kuten
-esimerkissä \ref{esim/asiasanat-perus} on tehty. Jos haluaa vaikuttaa
-asetuksiin tai jos dokumenttiin tarvitaan useampia asiahakemistoja,
-täytyy tietää \komento{makeindex}\-/ komennosta enemmän. Tässä luvussa
-käsitellään \komento{makeindex}\-/ komennon muita ominaisuuksia
-pakettien \paketti{indextools} ja \paketti{imakeidx} näkökulmasta.
-Komennolla vaikutetaan yksittäisen hakemiston ominaisuuksiin. Yleisiä,
-kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä asetuksia käsitellään luvussa
-\ref{luku/asiasanat-asetukset}.
+esimerkissä \ref{esim/asiasanat-perus} on tehty. Jos dokumenttiin
+tarvitaan useampia asiahakemistoja tai jos haluaa vaikuttaa yksittäisten
+hakemistojen asetuksiin, täytyy tietää \komento{makeindex}\-/ komennosta
+enemmän. Sen sijaan yleisiä, kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä
+asetuksia käsitellään luvussa \ref{luku/asiasanat-asetukset}.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -6264,9 +6275,9 @@
\rivi{name}{asiahakemiston tekninen nimi}
\rivi{title}{asiahakemistolle ladottava otsikko}
\rivi{intoc}{sisällysluetteloon lisääminen}
- \rivi{columns}{asiahakemiston sarakkeiden lukumäärä}
- \rivi{columnsep}{asiahakemiston sarakkeiden väli (mitta)}
- \rivi{columnseprule}{pystyviiva sarakkeiden väliin}
+ \rivi{columns}{asiahakemiston palstojen lukumäärä}
+ \rivi{columnsep}{asiahakemiston palstojen väli (mitta)}
+ \rivi{columnseprule}{pystyviiva palstojen väliin}
\rivi{program}{asiahakemiston tekemisestä vastaava ohjelma:
\koodi{makeindex} (oletus), \koodi{xindy} ym.}
\rivi{options}{ohjelman komentorivin valitsimia}
@@ -6285,9 +6296,9 @@
Valitsin \koodi{name} on asiahakemiston tekninen nimi, jota käytetään
Latexissa sisäisesti. Valitsinta ei tarvitse käyttää, jos tarvitaan vain
yksi asiahakemisto. Tällöin nimeksi tulee sama kuin Latex\-/
-lähdedokumentin eli tiedoston nimi. Jos asiahakemistoja tarvitaan
-useita, on järkevää nimetä jokainen erikseen \koodi{name}\-/ valitsimen
-avulla. Seuraavassa esimerkissä määritellään kolme eri hakemistoa, jotka
+lähdedokumentin tiedoston nimi. Jos asiahakemistoja tarvitaan useita, on
+järkevää nimetä jokainen erikseen \koodi{name}\-/ valitsimen avulla.
+Seuraavassa esimerkissä määritellään kolme eri hakemistoa, jotka
voisivat olla Latexin komennoille, mitoille ja laskureille:
\komentoi{makeindex}
@@ -6298,23 +6309,21 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-\komento{makeindex}\-/ komennon valitsin \koodi{title} antaa otsikon
+\komento{makeindex}\-/ komennon valitsin \koodi{title} nimeää otsikon
hakemistolle, joka ladotaan \komento{printindex}\-/ komennolla (luku
\ref{luku/asiasanat-asetukset}). Jos \koodi{title}\-/ valitsinta ei ole
annettu, otsikko tulee komennosta \komento{indexname}, joka puolestaan
määräytyy kieliasetusten perusteella (luku \ref{luku/kieliasetukset}).
-Se on \paketti{polyglossia}\-/ kielipaketissa suomen kieliasetuksilla
-''\indexname''.
+Se on suomen kieliasetuksilla ''\indexname''.
-Jos valitsin \koodi{intoc} on mukana, kyseinen asiahakemisto eli sen
-otsikko lisätään myös sisällysluetteloon. Valitsimella \koodi{columns}
-asetetaan hakemiston sarakkeiden lukumäärää ja valitsimella
-\koodi{columnsep} mitta, joka on sarakkeiden välinen tyhjä tila.
-Sarakkeiden väliin saa pystyviivan antamalla valitsimen
-\koodi{columnseprule}. Teknisesti sarakkeet toteutetaan
-\paketti{multicol}\-/ paketin avulla, joten sen paketin mitat ovat
-käytettävissä myös asiahakemistojen latomisessa. Katso lisätietoa
-sarakkeista ja \paketti{multicol}\-/ paketista luvusta
+Jos valitsin \koodi{intoc} on mukana, kyseisen asiahakemiston otsikko
+lisätään myös sisällysluetteloon. Valitsimella \koodi{columns} asetetaan
+hakemiston palstojen lukumäärää ja valitsimella \koodi{columnsep} mitta,
+joka on palstojen välinen tyhjä tila. Palstojen väliin saa pystyviivan
+antamalla valitsimen \koodi{columnseprule}. Teknisesti palstat
+toteutetaan \paketti{multicol}\-/ paketin avulla, joten sen paketin
+mitat ovat käytettävissä myös asiahakemistojen latomisessa. Katso
+lisätietoa palstoista ja \paketti{multicol}\-/ paketista luvusta
\ref{luku/multicol}.
Asiahakemiston järjestelystä vastaa erillinen tietokoneohjelma, joka
@@ -6326,10 +6335,10 @@
lataamisen yhteydessä. Katso luku \ref{luku/asiasanat-asetukset}.} ja
\koodi{xindy}, joka käytännössä suorittaa \koodi{texindy}\-/ nimisen
ohjelman. Näillä ohjelmilla on omat ohjekirjansa, joita pääsee lukemaan
-GNU/\katk Linux\-/ järjestelmissä \koodi{man}\-/ komennolla. Jos käyttää
-vaihtoehtoa \koodi{program=\katk xindy}, täytyy Latexin kääntäjälle
-(\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) antaa komentorivivalitsin
-\koodi{\=/shell-escape}, joka kytkee päälle erään
+\textsc{gnu}/\katk Linux\-/ järjestelmissä \koodi{man}\-/ komennolla.
+Jos käyttää vaihtoehtoa \koodi{program=\katk xindy}, täytyy Latexin
+kääntäjälle (\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) antaa
+komentorivivalitsin \koodi{\=/shell-escape}, joka kytkee päälle erään
lisäominaisuuden.\footnote{Lisätietoa \koodi{tex}\-/ komennon
ohjekirjasta, komennolla \koodi{man tex}.}
@@ -6531,7 +6540,7 @@
\komentoi{index}
\begin{koodilohko}
-\newcommand{\katso}[2]{\textrightarrow{} #1}
+\newcommand{\katso}[2]{\textrightarrow\ #1}
% Seuraavat komennot tarvitaan vain kerran dokumentissa, koska ne vain
% viittaavat toisiin asiasanoihin.
@@ -6548,8 +6557,8 @@
fontit \\*
\makebox[\sisennys]{}kirjainleikkaus, \arabic{page} \\*
\makebox[\sisennys]{}kirjainperhe, \arabic{page} \\*
- kirjainleikkaus, \textrightarrow{} fontit \\*
- kirjainperhe, \textrightarrow{} fontit
+ kirjainleikkaus, \textrightarrow\ fontit \\*
+ kirjainperhe, \textrightarrow\ fontit
\end{tulos}
\caption{Oman \komentox{katso}\-/ komennon määrittely. Komennon nimeä
@@ -6609,7 +6618,7 @@
\label{luku/asiasanat-asetukset}
Hakemistot ladotaan komennolla \komento{printindex}. Tyypillisesti
-komento sijaitsee dokumentin lopussa eli lähinnä artikkelin tai
+komento sijaitsee dokumentin lopussa eli esimerkiksi artikkelin tai
tietokirjan viimeisillä sivuilla. Jos komennon suorittaa ilman
argumentteja, se latoo oletushakemiston eli sen, jolle ei ole annettu
teknistä nimeä \komento{makeindex}\-/ komennon \koodi{name}\-/
@@ -6705,16 +6714,14 @@
valinnaiseen argumenttiin esimerkiksi \komento{vspace}\-/ komennon ja
sen argumentiksi halutun mitan.
-Asiahakemistopaketin -- \paketti{indextools} tai \paketti{imakeidx} --
+Asiahakemistopaketin (\paketti{indextools} tai \paketti{imakeidx})
lataamisen yhteydessä voi määrittää asetuksia tiettyjen valitsimien
-avulla. \komento{usepackage}\-/ komennon valinnaiseen argumenttiin
-kirjoittaa useita valitsimia, ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
-Mahdollisia valitsimia on useita, mutta tässä oppaassa käsitellään vain
-pari tärkeintä.
+avulla. Asetusvalitsimet kirjoitetaan \komento{usepackage}\-/ komennon
+valinnaiseen argumenttiin ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
-Esimerkiksi valitsin \koodi{xindy}, aiheuttaa sen, että
-\komento{makeindex}\-/ komennoilla määritetyille asiahakemistoille tulee
-oletuksena asetus \koodi{program=\katk xindy}. Muutoin oletus on
+Esimerkiksi valitsin \koodi{xindy} aiheuttaa sen, että
+\komento{makeindex}\-/ komennoilla määritellyille asiahakemistoille
+tulee oletuksena asetus \koodi{program=\katk xindy}. Muutoin oletus on
\koodi{program=\katk makeindex} (luku \ref{luku/asiasanat-määrittely}).
\komentoi{usepackage}
@@ -6743,7 +6750,7 @@
\label{luku/grafiikka}
Perus Latex ei pysty juuri minkäänlaiseen kuvien eli tietokonegrafiikan
-käsittelyyn, mutta avuksi on tehty monipuolisia paketteja. Niiden
+käsittelyyn, mutta avuksi on tehty monipuolisia paketteja. Niiden avulla
voidaan esimerkiksi ladata ja latoa kuvatiedostoja sekä piirtää
vektorigrafiikkakuvia Latex\-/ komentojen avulla.
@@ -6761,12 +6768,13 @@
\noindent
Tällä tavoin lisätty kuvatiedosto käyttäytyy tekstikappaleessa kuin mikä
-tahansa kirjain. Edellisen esimerkin pakollisessa argumentissa oleva
-\koodi{kuvatiedosto.\katk jpg} on tiedoston nimi. Se voi sisältää myös
-hakemistopolun, jos tiedosto ei sijaitse samassa hakemistossa Latex\-/
-lähdetiedostojen kanssa. Kaikki käyttöjärjestelmän hyväksymät
-tiedostonnimet eivät Latexissa toimi, vaan kannattaa jättää välilyönnit
-pois ja pitäytyä suppeassa latinalaisessa merkkivalikoimassa.
+tahansa kirjain tai laatikko. Edellisen esimerkin pakollisessa
+argumentissa oleva \koodi{kuvatiedosto.\katk jpg} on tiedoston nimi. Se
+voi sisältää myös hakemistopolun, jos tiedosto ei sijaitse samassa
+hakemistossa Latex\-/ lähdetiedostojen kanssa. Kaikki käyttöjärjestelmän
+hyväksymät tiedostonnimet eivät Latexissa toimi, vaan kannattaa jättää
+välilyönnit pois ja pitäytyä suppeassa latinalaisessa
+merkkivalikoimassa.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -6814,10 +6822,10 @@
yhdistelmiä. Esimerkiksi \koodi{origin=\katk lt} tarkoittaa vasenta
(\koodi{l}) ylänurkkaa (\koodi{t}).
-Kuvaa voi rajata sivuilta käyttämällä yhdessä valitsimia \koodi{trim} ja
+Kuvaa voi rajata käyttämällä yhdessä valitsimia \koodi{trim} ja
\koodi{clip}. \koodi{trim}\-/ valitsimen arvoksi annetaan neljä
välilyönnillä erotettua mittaa, joiden järjestys on seuraava: vasen,
-ala, oikea, ylä. Tämä valitsin vain siirtää kuvan reunojen sijaintia,
+ala, oikea, ylä. Tämä valitsin vain siirtää kuvan reunoja sisäänpäin,
mutta kun mukaan ottaa valitsimen \koodi{clip}, kuvasta myös leikataan
reunojen ulkopuolinen alue pois. Seuraavassa esimerkissä kuvaa leikataan
vasemmalta 1\,mm, alhaalta 2\,mm, oikealta 3\,mm ja ylhäältä 4\,mm.
@@ -6844,9 +6852,8 @@
lukea, ja alkupuolella teksti johdattelee lukijaa eteenpäin helppojen ja
käytännöllisten esimerkkien avulla.
-Vektorigrafiikkaan erikoistunut kieli ja komennot toimivat ympäristön
-\ymparisto{tikzpicture} sisällä. Se ei ole mikä tahansa Latexin tekstiä
-ja merkintätapoja sisältävä ympäristö, vaan se on tarkoitettu vain
+Vektorigrafiikka toteutetaan ympäristön \ymparisto{tikzpicture} sisällä.
+Se ei ole tavallinen Latexin ympäristö, vaan se on tarkoitettu vain
piirtokomennoille, joilla on oma, muusta Latexista hieman poikkeava
kielioppinsa. Seuraavassa on pieni esimerkki:
@@ -6878,8 +6885,8 @@
origo eli koordinaatti (0,~0) sijaitsee vasemmassa alanurkassa, ja
koordinaatisto kasvaa ylös ja oikealle.
-Edellä olleessa esimerkissä piirretään komennolla \komento{draw}
-viivakuvio, jonka välipisteiden kordinaatit ilmaistaan sulkeissa.
+Edellä olevassa esimerkissä piirretään komennolla \komento{draw}
+viivakuvio, jonka välipisteiden koordinaatit ilmaistaan sulkeissa.
Lopussa oleva \koodi{cycle} piirtää viivan takaisin saman
\komento{draw}\-/ komennon alkupisteeseen. Tätä kokonaisuutta kutsutaan
poluksi, ja sen lopussa täytyy olla puolipiste
@@ -6887,14 +6894,14 @@
joka ei piirrä mitään, ellei sille anna valinnaista argumenttia
\koodi{draw}. Komento \komento{draw} on itse asiassa sama kuin
\komento{path}\komentoargv{draw}.} Esimerkissä on toinenkin polku eli
-toinen \komento{draw}\-/ komento piirtää pystyviivan suuren kolmion
-keskelle ja jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kolmioksi.
+toinen \komento{draw}\-/ komento, joka piirtää pystyviivan suuren
+kolmion keskelle ja jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kolmioksi.
Koordinaatit voi ilmaista suhteessa polun edelliseen pisteeseen
-lisäämällä koordinaatin eteen kaksi plusmerkkiä. Seuraavassa esimerkissä
-havainnollistetaan sitä. Kuvion (polun) neljä ensimmäistä pistettä
-ilmaistaan x- ja y\=/ koordinaateilla mutta viimeinen piste ilmaistaan
-kulman (25°) ja pituuden (8) avulla.
+lisäämällä koordinaattisulkeiden eteen kaksi plusmerkkiä. Seuraavassa
+esimerkissä havainnollistetaan sitä. Kuvion (polun) neljä ensimmäistä
+pistettä ilmaistaan x- ja y\=/ koordinaateilla mutta viimeinen piste
+ilmaistaan kulman (25°) ja pituuden (8) avulla.
\ymparistoi{tikzpicture}
\komentoi{draw}
@@ -6950,7 +6957,7 @@
Kuten esimerkki \ref{esim/tikz-kuvioita} osoittaa, piirtokomennoille voi
antaa hakasulkeissa lisätietoja. Mahdollisuuksia on valtavan paljon:
esimerkiksi värit, viivojen paksuus, nuolenkärjet ja kulmien pyöristys
-ilmaistaan tällaisten listätietojen avulla. Esimerkki
+ilmaistaan tällaisten lisätietojen avulla. Esimerkki
\ref{esim/tikz-asetuksia} havainnollistaa tavallisimpia valinnaisia
argumentteja. Värivalitsimien \koodi{draw} ja \koodi{fill} arvoksi voi
antaa mitä hyvänsä nimettyjä värejä, joita käsitellään tarkemmin luvussa
@@ -7030,8 +7037,7 @@
\end{tikzpicture}
\end{tulos}
- \caption{Tekstiä tai muuta sisältäviä solmuja tehdään
- \komento{node}\-/ komennolla}
+ \caption{Solmuja tehdään \komento{node}\-/ komennolla}
\label{esim/tikz-solmut}
\end{esimerkki*}
@@ -7041,7 +7047,7 @@
ladottavan sisällön. Esimerkissä \ref{esim/tikz-solmut} on kolme
erityyppistä solmua.
-Kuten esimerkistä näkyy, laatikolle voi määrittää kehykset ja niiden
+Kuten esimerkistä näkyy, solmulle voi määrittää kehykset ja niiden
värin, (\koodi{draw}), täyttövärin (\koodi{fill}), sisällön värin
(\koodi{color}), kehyksen kulmien pyöristyksen (\koodi{\englanti{rounded
corners}}) ja sisäisen tyhjän tilan suuruuden (\koodi{inner sep}).
@@ -7054,13 +7060,13 @@
\komentoi{node}
\komentoi{draw}
-\begin{koodilohkosis}
+\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
\node (ympyrä) at (0,0) [draw, circle] {vasen};
\node (suorakulmio) at (20,0) [draw, rectangle] {oikea};
\draw [->, shorten >=1mm] (ympyrä) to [out=45, in=135] (suorakulmio);
\end{tikzpicture}
-\end{koodilohkosis}
+\end{koodilohko}
\begin{tulossis}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
@@ -7075,10 +7081,10 @@
\end{esimerkki*}
Solmulle voi määrittää yksilöllisen nimen, jota voi sitten käyttää
-esimerkiksi viivojen piirtämiseen solmujen välille. Viivojen
-piirtämisessä \komento{draw}\-/ komennon koordinaattien sijasta
-käytetäänkin solmulle annettua nimeä. Tätä havainnollistetaan
-esimerkissä \ref{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}, jossa esitellään myös
+esimerkiksi viivojen piirtämiseen solmujen välille. Ei siis tarvitse
+käyttää tavallisia \komento{draw}\-/ komennon koordinaatteja vaan voi
+käyttää solmulle annettua nimeä. Tätä havainnollistetaan esimerkissä
+\ref{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}, jossa esitellään myös
\komento{draw}\-/ komennon \koodi{to}\-/ operaatio. Se mahdollistaa
solmujen välisen viivan lähtö- ja tulokulman valinnan valitsimilla
\koodi{out} ja \koodi{in}. Esimerkissä myös lyhennetään nuolta
@@ -7094,13 +7100,11 @@
\label{luku/matematiikka}
Latexin matematiikkatila on suunniteltu matemaattisten kaavojen
-latomiseen eli matematiikan syntaksia varten. Matematiikkatila on aivan
-oma todellisuutensa, joka ei pintapuolisesti tarkastellessa tunnu
-noudattavan samoja sääntöjä kuin tekstitila.
-
-Matematiikkatilassa ovat voimassa eri komennot, eri fontit, erilainen
-merkkien käyttäytyminen ja erilaiset välistykset. Tässä luvussa
-käsitellään matematiikkatilan käyttöä ja matemaattisen syntaksin
+latomiseen eli matematiikan syntaksia varten. Se on aivan oma
+todellisuutensa, joka ei tunnu noudattavan samoja sääntöjä kuin
+tekstitila. Matematiikkatilassa ovat voimassa eri komennot, eri fontit,
+erilainen merkkien käyttäytyminen ja erilaiset välistykset. Tässä
+luvussa käsitellään tilan käyttöä ja matemaattisen syntaksin
kirjoittamista. Fonttiasetuksia käsitellään luvussa
\ref{luku/matematiikka-fontit}.
@@ -7107,21 +7111,21 @@
\subsection{Matematiikkatilan käyttö}
\label{luku/matematiikka-käyttö}
-Matematiikkatila voidaan kytkeä päälle joko tavallisen tekstitilassa
+Matematiikkatila voidaan kytkeä päälle joko tavallisen, tekstitilassa
toimivan rivin sisällä tai omassa tekstikappaleessaan. Tekstirivillä
-matemaattinen teksti lisätään komentojen \komento{(} ja \komento{)}
+matemaattiset kaavat lisätään komentojen \komento{(} ja \komento{)}
väliin, kahden \koodi{\$}\-/ merkin väliin tai ympäristön
\ymparisto{math} sisälle. Seuraavassa on esimerkki kaikista kolmesta:
\begin{koodilohkosis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
-Kaava $ y = 2x + 3 $ on suoran yhtälö.
+Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
-Kaava $ y = 2x + 3 $ on suoran yhtälö.
+Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{tulossis}
@@ -7128,7 +7132,7 @@
\noindent
Kuten edellä olevasta esimerkistä näkyy, matematiikkatilassa kirjaimet
ladotaan kursiivilla. Tavalliset lähdetiedostoon kirjoitetut kirjaimet
-on tarkoitettu muuttujiksi kuten tässä esimerkissä $x$ ja $y$.
+on tarkoitettu muuttujien nimiksi, kuten tässä esimerkissä $x$ ja~$y$.
Jos matemaattiset kaavat ovat pitkiä tai vievät pystysuuntaista tilaa
enemmän kuin tavallisen rivikorkeuden verran, on parasta latoa ne omaksi
@@ -7152,7 +7156,7 @@
Ympäristön sisälle voi kirjoittaa \komento{label}\-/ komennon, jonka
argumentissa annetaan kaavalle yksilöllinen tunniste. Tekstistä voi
viitata kaavaan \komento{ref}\-/ komennolla, jonka argumenttina on
-kaavan tunniste. Ristiviittauksista on tarkempaa tietoa luvussa
+kaavan tunniste. Ristiviittauksia käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ristiviitteet}.
Kaavojen numerot tulevat laskurista \laskuri{equation}, ja numeron
@@ -7171,13 +7175,14 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Latexin lähdedokumentissa matematiikkatilassa kaiken täytyy sisältyä
+Latexin lähdedokumentissa matematiikkatilassa kaavojen täytyy sisältyä
yhteen kappaleeseen eli tyhjiä rivejä ei sallita. Matemaattiset kaavat
-ladotaan oletuksena sivun keskelle, mutta jos asettaa Latexin
-dokumenttiluokalle (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat}) valitsimen
-\koodi{fleqn}, ne ladotaan sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot
-ladotaan oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta vasemmalle ne saa
-käyttämällä dokumenttiluokan valitsinta \koodi{leqno}.
+ladotaan oletuksena sivun keskelle vaakasuunnassa, mutta jos asettaa
+Latexin dokumenttiluokalle (luku
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}) valitsimen \koodi{fleqn}, ne
+ladotaan sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot ladotaan oletuksena
+sivun oikeaan reunaan, mutta vasemmalle ne saa käyttämällä
+dokumenttiluokan valitsinta \koodi{leqno}.
Matematiikkaympäristössä on käytettävissä taulukkoympäristö
\mymparisto{array}, joka toimii pitkälti samalla tavalla kuin
@@ -7201,15 +7206,15 @@
\noindent
Pidemmälle kehitettyjä matematiikkaympäristöjä on paketissa
-\pakettictan{amsmath}. Esimerkiksi \mymparisto{align}\-/\ ja
-\mymparisto{align*}\-/ ympäristöt pystyvät tasaamaan allekkaiset kaavat
+\pakettictan{amsmath}. Esimerkiksi \ymparisto{align}\-/\ ja
+\ymparisto{align*}\-/ ympäristöt pystyvät tasaamaan allekkaiset kaavat
tietystä kohdasta, eikä taulukon sarakkeita tarvitse erikseen
-määritellä. Tasauskohta ilmaistaan lähdedokumentissa \koodi{\&}\-/
+määritellä. Tasauskohta ilmaistaan lähdedokumentissa \koodi{\&}\=/
merkillä normaalien taulukoiden tavoin. Ympäristön tähtiversio
-\mymparisto{align*} ei lado kaavan numeroa mukaan. Edellä olleen
+\ymparisto{align*} ei lado kaavan numeroa mukaan. Edellä olleen
yhtälöesimerkin voi toteuttaa yksinkertaisemmin seuraavasti:
-\mymparistoi{align*}
+\ymparistoi{align*}
\begin{koodilohkosis}
\begin{align*}
4x - 2 &= 6 \\
@@ -7218,6 +7223,11 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
+Edellä mainittuja \ymparisto{align}\-/\ ja \ymparisto{align*}\-/
+ympäristöjä ei kirjoiteta komentojen \komento{[} ja \komento{]} sisään,
+eli nämä ympäristöt on tarkoitettu tekstitilassa käytettäväksi.
+Ympäristön sisältö on matematiikkatilassa.
+
Paketti \paketti{amsmath} sisältää paljon muitakin hyödyllisiä
ympäristöjä ja komentoja matematiikan latomiseen. Paketin ohjekirjaan on
erittäin suositeltavaa tutustua.
@@ -7249,10 +7259,10 @@
Plus-, jako- ja yhtäsuuruusmerkki sekä pienempi kuin ja suurempi kuin
\=/merkit ($+ : / = \; < \; >$) kirjoitetaan näppäimistöltä
sellaisenaan. Miinusmerkki ($-$) kirjoitetaan yhdysmerkin (\koodi{-})
-avulla, eli se ladotaan dokumenttiin Unicode\-/ merkistön miinusmerkkinä
-\uctunnus{u+2212 minus sign}. Kertomerkit voi kirjoittaa
-lähdedokumenttiin sellaisenaan mutta myös komennolla \mkomento{cdot}
-($\cdot$) tai \mkomento{times} ($\times$).
+avulla, eli yhdysmerkki ladotaan dokumenttiin Unicode\-/ merkistön
+miinusmerkkinä \uctunnus{u+2212 minus sign}. Kertomerkit voi kirjoittaa
+lähdedokumenttiin sellaisenaan mutta myös komennoilla \mkomento{cdot}
+($\cdot$) ja \mkomento{times} ($\times$).
Pienet sulkeetkin voi kirjoittaa näppäimistöltä suoraan, mutta
matematiikassa tarvitaan usein erikokoisia, tilanteeseen mukautuvia
@@ -7342,8 +7352,8 @@
\[ f(x) = 3x^2 - 2x \quad f'(x) = 6x - 2 \]
\noindent
-Murtoluvuille ja murtoviivan latomiseen on komento \mkomento{frac},
-jolle annetaan kaksi argumenttia: osoittaja ja nimittäjä. Neliö- ja muut
+Murtoluvuille ja jakoviivan latomiseen on komento \mkomento{frac}, jolle
+annetaan kaksi argumenttia: osoittaja ja nimittäjä. Neliö- ja muut
juuret tehdään \mkomento{sqrt}\-/ komennolla, jolle annetaan ainakin
yksi argumentti. Komennolle voi antaa hakasulkeissa toisenkin
argumentin, joka ilmaisee juuriluvun. Seuraavassa on esimerkki
@@ -7607,9 +7617,9 @@
& \koodi{:} \\
$\leq$
- & \mkomento{leq} \mkomento{le}
+ & \mkomento{leq}, \mkomento{le}
& $\geq$
- & \mkomento{geq} \mkomento{ge}
+ & \mkomento{geq}, \mkomento{ge}
& \rivi{\ll}{ll}
& \rivi{\gg}{gg} \\
@@ -7654,7 +7664,7 @@
& \rivi{\notin}{notin} \\
$\neq$
- & \mkomento{neq} \mkomento{ne} \\
+ & \mkomento{neq}, \mkomento{ne} \\
\bottomrule
\end{tabular}
@@ -7731,8 +7741,10 @@
\begin{tabular}{*{2}{cl}}
\toprule
- \rivi{\leftarrow}{leftarrow}
- & \rivi{\rightarrow}{rightarrow} \\
+ $\leftarrow$
+ & \mkomento{leftarrow}, \mkomento{gets}
+ & $\rightarrow$
+ & \mkomento{rightarrow}, \mkomento{to} \\
\rivi{\longleftarrow}{longleftarrow}
& \rivi{\longrightarrow}{longrightarrow} \\
@@ -7801,9 +7813,9 @@
\rivi{\rceil}{rceil}
& \rivi{\lceil}{lceil}
& $|$
- & \koodi{|} \mkomento{vert}
+ & \koodi{|}, \mkomento{vert}
& $\|$
- & \mkomentox{|} \mkomento{Vert} \\
+ & \mkomentox{|}, \mkomento{Vert} \\
\rivi{\lgroup}{lgroup}
& \rivi{\rgroup}{rgroup}
@@ -7829,7 +7841,7 @@
\toprule
$\neg$
- & \mkomento{neg} \mkomento{lnot}
+ & \mkomento{neg}, \mkomento{lnot}
& \rivi{\angle}{angle}
& \rivi{\emptyset}{emptyset} \\
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -104,8 +104,7 @@
näkyy pieniä eroja. Ainakin yksittäisissä fonttien asetuksissa ja
joidenkin Unicode\-/ merkkien käsittelyssä on eroja. Tämänkin oppaan
tekstissä mainitaan pari pientä ominaisuutta, jotka toimivat vain
-toisella kääntäjällä: toiset Lualatexilla, toiset Xelatexilla. Itse
-oppaan lähdetiedostot kääntyvät ja toimivat yhtä lailla molemmilla.
+toisella kääntäjällä: toiset Lualatexilla, toiset Xelatexilla.
\subsection{Latex yläkäsitteenä}
@@ -148,7 +147,7 @@
laajennuspaketteja ja niiden ohjekirjoja. Kaikkea ei koskaan tarvitse,
mutta kun yllättävä tarve tulee tai lukee vinkkejä verkkokeskusteluista,
on mukavaa huomata, että paketti olikin itsellä jo valmiina. Siksi
-suosittelen kokonaisen jakelupaketin asentamista.
+kokonaisen jakelupaketin asentaminen on helpoin tapa.
\textsc{gnu}/Linuxissa ja muissa Unix\-/ tyyppisissä
käyttöjärjestelmissä käytetään yleensä Tex Live \=/nimistä jakelua. Se
@@ -202,7 +201,7 @@
Parhaimmillaan editorissa tietty näppäinkomento tallentaa ja kääntää
dokumentin, ja pian pdf\-/ katselin lataa muuttuneen pdf:n
automaattisesti näkyviin. Sekä editorin että pdf\-/ katselimen voi pitää
-samanaikaisesti esillä.
+esillä samanaikaisesti.
\subsection{Latexmk}
\label{luku/latexmk}
@@ -237,11 +236,10 @@
Muitakin hyödyllisiä toimintoja on mukana. Seuraavista esimerkeistä
ensimmäinen komento poistaa kääntämisen aikana luodut
-väliaikaistiedostot,%
-\footnote{Kääntäjän luomien väliaikaistiedostojen nimien päätteitä:
- \koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.} ja jälkimmäinen komento
-poistaa kaikki luodut tiedostot eli väliaikaistiedostojen lisäksi myös
-valmiin pdf\-/ tiedoston.
+väliaikaistiedostot\footnote{Kääntäjän luomien väliaikaistiedostojen
+ nimien päätteitä: \koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.}, ja
+jälkimmäinen komento poistaa kaikki luodut tiedostot eli
+väliaikaistiedostojen lisäksi myös valmiin pdf\-/ tiedoston.
\begin{koodilohkosis}
latexmk -c teksti.tex
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -34,6 +34,7 @@
an-tiik-vaa
an-tiik-vaan
an-tiik-van
+an-tiik-va-per-heen
an-tiik-vas-sa
an-tiik-vat
an-tiik-vo-jen
@@ -47,6 +48,7 @@
author
babel
babel-font
+babel-short-hands
babel-tags
back-ground
back-mat-ter
@@ -135,6 +137,8 @@
Endash
end-tab-u-larx
en-glish-font
+en-glish-font-sf
+en-glish-font-tt
en-large-this-page
en-space
enu-mer-ate
@@ -410,6 +414,7 @@
nyky-aikai-set
nyky-aikai-sia
nyky-aika-na
+nyky-ajal-le-kin
nyky-ajan
näp-päin-aset-te-lus-sa
obey-cr
@@ -468,6 +473,7 @@
pe-rus-ase-tuk-set
pe-rus-ase-tuk-sia
pe-rus-asiat
+pe-rus-asioi-hin
pe-rus-asioi-ta
pe-rus-osas-ta
pe-rus-osat
@@ -703,6 +709,7 @@
ty-po-gra-fiaan
ty-po-gra-fian
ty-po-gra-fias-sa
+ty-po-gra-fias-ta
ty-po-gra-fi-seen
ty-po-gra-fi-sen
ty-po-gra-fi-se-na
@@ -782,6 +789,7 @@
yh-dys-osas-ta
yh-dys-osien
yh-tä-lö-esi-mer-kin
+yleis-esi-merk-ki
yleis-ohje
yleis-yhdys-merk-ki
ylä-in-dek-si
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex 2022-01-06 21:07:19 UTC (rev 61511)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex 2022-01-06 21:07:34 UTC (rev 61512)
@@ -1 +1 @@
-\newcommand{\versio}{2021.12}
+\newcommand{\versio}{2022}
More information about the tex-live-commits
mailing list.