texlive[65461] Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia:
commits+karl at tug.org
commits+karl at tug.org
Wed Jan 4 22:18:41 CET 2023
Revision: 65461
http://tug.org/svn/texlive?view=revision&revision=65461
Author: karl
Date: 2023-01-04 22:18:41 +0100 (Wed, 04 Jan 2023)
Log Message:
-----------
kaytannollista-latexia (4jan23)
Modified Paths:
--------------
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
===================================================================
(Binary files differ)
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -229,9 +229,6 @@
\newcommand{\marginaali}[1]{\marginpar{\RaggedRight\footnotesize #1}}
\newcommand{\koodi}[1]{\texttt{#1}}
-% \newcommand{\koodimargin}[1]{\marginaali{\koodi{#1}}}
-\newcommand{\koodimargin}[1]{}
-\newcommand{\koodim}[1]{\koodi{#1}\koodimargin{#1}}
\newcommand{\koodil}[1]{\enquote{\texttt{#1}}}
\newcommand{\yipilkku}{\textsuperscript*{,}}
@@ -238,9 +235,6 @@
\newcommand{\luokkax}[1]{\textcolor{luokka}{\textsf{#1}}}
\newcommand{\luokkai}[1]{\index[dokumenttiluokat]{#1@\luokkax{#1}}}
\newcommand{\luokka}[1]{\luokkax{#1}\luokkai{#1}}
-% \newcommand{\luokkamargin}[1]{\marginaali{\luokkax{#1}}}
-\newcommand{\luokkamargin}[1]{}
-\newcommand{\luokkam}[1]{\luokka{#1}\luokkamargin{#1}}
\newcommand{\luokkactan}[1]{\luokka{#1}\avctan{#1}}
\newcommand{\komentox}[1]{\textcolor{komento}{\koodi{\keno #1}}}
@@ -249,9 +243,6 @@
\newcommand{\komentojatko}[1]{\katk\textcolor{komento}{\koodi{#1}}}
\newcommand{\komentoarg}[1]{\komentojatko{\{#1\}}}
\newcommand{\komentoargv}[1]{\komentojatko{[#1]}}
-% \newcommand{\komentomargin}[1]{\marginaali{\komentox{#1}}}
-\newcommand{\komentomargin}[1]{}
-\newcommand{\komentom}[1]{\komento{#1}\komentomargin{#1}}
\newcommand{\mkomentox}[1]{\textcolor{mkomento}{\koodi{\keno #1}}}
\newcommand{\mkomentoi}[1]{\index[komennot]{#1@\mkomentox{#1}}}
@@ -263,9 +254,6 @@
\newcommand{\ymparistox}[1]{\textcolor{ymparisto}{\koodi{#1}}}
\newcommand{\ymparistoi}[1]{\index[ymparistot]{#1@\ymparistox{#1}}}
\newcommand{\ymparisto}[1]{\ymparistox{#1}\ymparistoi{#1}}
-% \newcommand{\ymparistomargin}[1]{\marginaali{\ymparistox{#1}}}
-\newcommand{\ymparistomargin}[1]{}
-\newcommand{\ymparistom}[1]{\ymparisto{#1}\ymparistomargin{#1}}
\newcommand{\mymparistox}[1]{\textcolor{mymparisto}{\koodi{#1}}}
\newcommand{\mymparistoi}[1]{\index[ymparistot]{#1@\mymparistox{#1}}}
@@ -274,23 +262,14 @@
\newcommand{\mittax}[1]{\textcolor{mitta}{\koodi{\keno #1}}}
\newcommand{\mittai}[1]{\index[mitat]{#1@\mittax{#1}}}
\newcommand{\mitta}[1]{\mittax{#1}\mittai{#1}}
-% \newcommand{\mittamargin}[1]{\marginaali{\mittax{#1}}}
-\newcommand{\mittamargin}[1]{}
-\newcommand{\mittam}[1]{\mitta{#1}\mittamargin{#1}}
\newcommand{\laskurix}[1]{\textcolor{laskuri}{\koodi{#1}}}
\newcommand{\laskurii}[1]{\index[laskurit]{#1@\laskurix{#1}}}
\newcommand{\laskuri}[1]{\laskurix{#1}\laskurii{#1}}
-% \newcommand{\laskurimargin}[1]{\marginaali{\laskurix{#1}}}
-\newcommand{\laskurimargin}[1]{}
-\newcommand{\laskurim}[1]{\laskuri{#1}\laskurimargin{#1}}
\newcommand{\pakettix}[1]{\textcolor{paketti}{\textsf{#1}}}
\newcommand{\pakettii}[1]{\index[paketit]{#1@\pakettix{#1}}}
\newcommand{\paketti}[1]{\pakettix{#1}\pakettii{#1}}
-% \newcommand{\pakettimargin}[1]{\marginaali{\pakettix{#1}}}
-\newcommand{\pakettimargin}[1]{}
-\newcommand{\pakettim}[1]{\paketti{#1}\pakettimargin{#1}}
\newcommand{\pakettictan}[1]{\paketti{#1}\avctan{#1}}
\newcommand{\tavukohta}{\textcolor{tavu}{\raisebox{-.2ex}{\rule{.6bp}{2ex}}}}
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -57,7 +57,7 @@
nopeammin ajan myötä.
Normaalit paperisivuihin perustuvat dokumentit tehdään luokkien
-\luokkam{article}, \luokkam{report} tai \luokkam{book} avulla. Ne ovat
+\luokka{article}, \luokka{report} tai \luokka{book} avulla. Ne ovat
keskenään hyvin samanlaisia, mutta niiden oletusasetukset poikkeavat
toisistaan. Karkeasti jaoteltuna \luokka{article}\-/ luokka on
tarkoitettu lyhyehköille artikkeleille ja yleiseksi perustaksi
@@ -89,7 +89,7 @@
välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään luvussa
\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}.
-Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokkam{letter} ja \luokka{slides}.
+Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokka{letter} ja \luokka{slides}.
Nimensä mukaisesti \luokka{letter} on kirjeiden kirjoittamista varten.
Se sisältää kirjeen tyypilliseen rakenteeseen liittyviä komentoja ja
soveltuu varsinkin tarpeisiin, joissa täytyy automaattisesti tuottaa
@@ -100,7 +100,7 @@
luvussa \ref{luku/kirjeet}.
Piirtoheittimien läpinäkyvien kalvojen ja sen kaltaisten dokumenttien
-tekemiseen on dokumenttiluokka \luokkam{slides}. Piirtoheittimet ovat
+tekemiseen on dokumenttiluokka \luokka{slides}. Piirtoheittimet ovat
jääneet menneisyyteen, ja nykyään jokseenkin vastaavanlainen rooli on
esitysgrafiikkaohjelmilla, joilla tehdään diaesityksiä esimerkiksi
esitelmien havaintomateriaaliksi. \luokka{slides}\-/ luokkaa ei varmaan
@@ -138,7 +138,7 @@
\label{tlk/luokkavalitsimet}
}
-Sivu on oletuksena pystyasennossa, mutta valitsin \koodim{landscape}
+Sivu on oletuksena pystyasennossa, mutta valitsin \koodi{landscape}
asettaa sen vaaka\-/asentoon. Tämä asetus koskee dokumentin kaikkia
sivuja, mutta jos haluaa asettaa vain yksittäisiä sivuja
vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää \pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja
@@ -149,8 +149,8 @@
\ref{luku/sivuasetukset}). Jos sitä pakettia käyttää, ei näitä
dokumenttiluokan sivukokoasetuksia tarvita välttämättä lainkaan.
-Leipätekstin fontin koon voi määrittää valitsimilla \koodim{10pt},
-\koodim{11pt} ja \koodim{12pt}, joista ensin mainittu on oletus. Lyhenne
+Leipätekstin fontin koon voi määrittää valitsimilla \koodi{10pt},
+\koodi{11pt} ja \koodi{12pt}, joista ensin mainittu on oletus. Lyhenne
pt tarkoittaa typografista pistemittaa, joita käsitellään luvussa
\ref{luku/mitat}. Nämä asetukset vaikuttavat myös sivun marginaaleihin,
koska fontin koko vaikuttaa tekstiriville mahtuvien merkkien määrään ja
@@ -167,7 +167,7 @@
\ref{luku/kirjaintyypit}.
Dokumentista voi latoa luonnosversion käyttämällä dokumenttiluokan
-valitsinta \koodim{draft}. Luonnoksena ladottuun dokumenttiin tulevat
+valitsinta \koodi{draft}. Luonnoksena ladottuun dokumenttiin tulevat
merkityksi (musta suorakulmio) ainakin tekstipalstan yli pursuavat
rivit, mikä voi auttaa tekstikappaleiden ulkoasun korjailussa (luku
\ref{luku/kappale}). Eri paketit voivat hyödyntää \koodi{draft}\-/
@@ -179,13 +179,13 @@
sisällysluettelon tekemättä (luku \ref{luku/ristiviitteet}). Latominen
voi nopeutua huomattavasti.
-Lopullinen ladontatila on \koodim{final}, joka tarkoittaa, että
+Lopullinen ladontatila on \koodi{final}, joka tarkoittaa, että
dokumenttiin ladotaan kaikki sisältö ja ominaisuudet niin kuin se on
tarkoitettu julkaistavaksi. Tätä valitsinta ei tarvitse käyttää, koska
se on oletustila.
-Sivujen yksipuolisuus (\koodim{oneside}) ja kaksipuolisuus
-(\koodim{twoside}) ovat asetuksia, jotka vaikuttavat sivun marginaalien
+Sivujen yksipuolisuus (\koodi{oneside}) ja kaksipuolisuus
+(\koodi{twoside}) ovat asetuksia, jotka vaikuttavat sivun marginaalien
asetuksiin ja mahdollisesti uuden pääluvun (\komento{chapter})
aloitukseen. Oletus on yksipuolinen dokumentti kaikissa muissa
perusdokumenttiluokissa paitsi \luokka{book}\-/ luokassa, jonka oletus
@@ -205,12 +205,12 @@
\ref{luku/sivuasetukset}.
Jos dokumentti on määritetty kaksipuoliseksi (\koodi{twoside}), voidaan
-\koodim{open\-right}\-/ valitsimella määrittää pääluvut
+\koodi{open\-right}\-/ valitsimella määrittää pääluvut
(\komento{chapter}) alkamaan aina oikeanpuoleiselta sivulta. Se onkin
-oletus dokumenttiluokassa \luokka{book}. Valitsin \koodim{open\-any}
+oletus dokumenttiluokassa \luokka{book}. Valitsin \koodi{open\-any}
asettaa pääluvut alkamaan miltä tahansa seuraavalta sivulta.
-Valitsin \koodim{open\-bib} liittyy automaattiseen lähdeluettelon
+Valitsin \koodi{open\-bib} liittyy automaattiseen lähdeluettelon
muotoiluun. Jos tämä valitsin on mukana, automaattisessa lähdeluettelon
muotoilussa lisätään rivinvaihtoja lähdemerkinnän eri osien kuten
teoksen tekijöiden ja teoksen nimen jälkeen. Lähdemerkintöjä ja
@@ -218,14 +218,14 @@
Matemaattisten kaavojen ladontaan liittyvässä \ymparisto{equation}\-/
ympäristössä kaavat ladotaan normaalisti vaakasuunnassa sivun keskelle.
-Dokumenttiluokan valitsinta \koodim{fleqn} käyttämällä kaavat ladotaan
+Dokumenttiluokan valitsinta \koodi{fleqn} käyttämällä kaavat ladotaan
kuitenkin sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot sijoitetaan
-oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta valitsimella \koodim{leqno} ne
+oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta valitsimella \koodi{leqno} ne
saa ladottua sivun vasempaan reunaan. Matematiikkatilaa käsitellään
luvussa \ref{luku/matematiikka}.
Nimiösivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
-valitsimilla \koodim{title\-page} ja \koodim{no\-title\-page}. Latexissa
+valitsimilla \koodi{title\-page} ja \koodi{no\-title\-page}. Latexissa
on yksinkertaiset komennot dokumentin perustietojen eli pääotsikon,
tekijöiden nimien ja päiväyksen latomiseen (luku
\ref{luku/dokumentin-perustiedot}), ja näillä valitsimilla vaikutetaan
@@ -234,13 +234,13 @@
Oletus\-asetus vaihtelee eri dokumenttiluokissa.
Oletuksena sivun tekstit ladotaan yhdelle palstalle
-(\koodim{onecolumn}), mutta valitsimella \koodim{twocolumn} teksti
+(\koodi{onecolumn}), mutta valitsimella \koodi{twocolumn} teksti
ladotaan kahdelle palstalle. Nämä valitsimet vaikuttavat myös sivun
marginaaleihin. Latexin perusosat eivät hallitse useampaa kuin kaksi
palstaa, mutta \paketti{multicol}\-/paketin avulla saa enemmänkin.
Palstoja käsitellään luvussa \ref{luku/palstat}.
-Dokumenttiluokassa \luokka{slides} toimii \koodim{clock}\-/ valitsin,
+Dokumenttiluokassa \luokka{slides} toimii \koodi{clock}\-/ valitsin,
joka latoo kellonajan piirtoheitinkalvon loppuun \komento{note}\-/
komennon yhteydessä. Tämä valitsin kuulunee samaan paikkaan kuin
piirtoheittimet ja \luokka{slides}\-/luokkakin: kierrätykseen tai
@@ -286,12 +286,13 @@
taustalla kummittelee paperiarkkeihin perustuva julkaisumuoto, vaikka
dokumenttia ei varsinaisesti tulostettaisi tai painettaisi paperille.
Tämän vuoksi melkein aina täytyy määrittää sivun asetukset kuten
-paperikoko ja marginaalit. Ne tehdään \pakettim{geometry}\-/ paketin
+paperikoko ja marginaalit. Ne tehdään \paketti{geometry}\-/ paketin
avulla, jota käsitellään luvussa \ref{luku/sivun-mitat}. Joskus halutaan
muokata sivun ylä- tai alatunnistetta eli verrattain pysyviä
tunnistetietoja, jotka toistuvat joka sivulla ylä- tai alareunassa.
Niiden muokkaamiseen käytetään \paketti{fancyhdr}\-/ pakettia, jonka
-ohjeita on luvussa \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}.
+ohjeita on luvussa \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}. Sivun taustavärin
+asettamista käsitellään luvussa \ref{luku/korostus-värit}.
\subsection{Sivun koko ja marginaalit}
\label{luku/sivun-mitat}
@@ -310,7 +311,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Vaihtoehtoisesti asetukset voi ilmaista erikseen \komentom{geometry}\-/
+Vaihtoehtoisesti asetukset voi ilmaista erikseen \komento{geometry}\-/
komennon avulla seuraavalla tavalla:
\komentoi{usepackage}
@@ -322,8 +323,8 @@
\noindent
Mikäli myöhemmin dokumentissa täytyy vaihtaa sivun asettelua, käytetään
-komentoa \komentom{newgeometry}. Alkuperäiset asetukset palautetaan
-komennolla \komentom{restoregeometry}.
+komentoa \komento{newgeometry}. Alkuperäiset asetukset palautetaan
+komennolla \komento{restoregeometry}.
\komentoi{newgeometry}
\komentoi{restoregeometry}
@@ -344,7 +345,7 @@
\koodi{letter\-paper}.
Mikäli standardit koot eivät riitä, voi sivun mitat määrittää vapaasti
-\koodim{paper\-size}\-/ valitsimella, jolle annetaan arvoksi leveys- ja
+\koodi{paper\-size}\-/ valitsimella, jolle annetaan arvoksi leveys- ja
korkeusmitta.
\komentoi{geometry}
@@ -353,8 +354,8 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodim{portrait}), mutta sen voi
-asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodim{landscape}. Tämä asetus on
+Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodi{portrait}), mutta sen voi
+asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodi{landscape}. Tämä asetus on
voimassa koko dokumentin ajan. Jos sen sijaan haluaa asettaa vain
yksittäisiä sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää
\pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja sen tarjoamaa
@@ -370,7 +371,7 @@
\noindent
Sivun asetusten suunnittelussa voi olla avuksi valitsin
-\koodim{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
+\koodi{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
merkitsee myös ylä- ja alatunnisteiden sekä marginaalihuomautusten
rajoja.
@@ -462,17 +463,17 @@
Marginaalihuomautukset (luku \ref{luku/marginaalihuomautukset})
sijaitsevat oletuksena sivujen ulkomarginaalissa tai oikeanpuoleisessa
marginaalissa. Huomautuspalstan leveys asetetaan valitsimella
-\koodim{marginparwidth}, ja palstan etäisyys sivun varsinaisesta
-tekstialueesta määritellään valitsimella \koodim{marginparsep}. Kumpikin
+\koodi{marginparwidth}, ja palstan etäisyys sivun varsinaisesta
+tekstialueesta määritellään valitsimella \koodi{marginparsep}. Kumpikin
valitsin tarvitsee argumentiksi mitan. Jos haluaa vaihtaa huomautukset
sivun vastakkaiseen marginaaliin, lisätään mukaan valitsin
\koodi{reversemarginpar}.
Perus Latex osaa latoa tekstin yhdelle tai kahdelle palstalle, ja
-\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodim{onecolumn} tai
-\koodim{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
+\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodi{onecolumn} tai
+\koodi{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
Useampikin palsta on mahdollista laajennuspaketin avulla. Valitsimen
-\koodim{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
+\koodi{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
Käytännössä tämä valitsin on asettaa mitan \mitta{columnsep}, jota voi
muokata myös komennolla \komento{setlength}, kuten muitakin mittoja
(luku \ref{luku/mitat}). Tarkempaa tietoa palstoista on luvussa
@@ -607,7 +608,7 @@
alatunnisteiden muokkaamiseen, mutta pari hyödyllistä sivutyyliä on
kuitenkin mukana. Ylä- ja alatunnisteet määräytyvät sivutyylin
perusteella, ja haluttu tyyli asetetaan voimaan komennolla
-\komentom{pagestyle}:
+\komento{pagestyle}:
\komentoi{pagestyle}
\begin{koodilohkosis}
@@ -615,15 +616,15 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Edellä mainittu sivutyyli \koodim{plain} latoo alatunnisteeseen
+Edellä mainittu sivutyyli \koodi{plain} latoo alatunnisteeseen
sivunumeron. Se on yleensä oletustyyli. Sivunumero on peräisin
laskurista \laskuri{page} ja sen arvon tulostavasta komennosta
\komento{thepage} (luku \ref{luku/laskurit}). Toinen hyödyllinen tyyli
-on \koodim{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
+on \koodi{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
alatunnisteeseen ei ladota mitään.
Yksittäiselle sivulle voi asettaa muusta dokumentista poikkeavan
-sivutyylin komennolla \komentom{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
+sivutyylin komennolla \komento{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
vain sillä hetkellä ladottavan sivun tyyliin, ja sen jälkeen palataan
taas voimassa olevaan tyyliin, joka on aiemmin määritelty komennolla
\komento{pagestyle}.
@@ -634,7 +635,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Sivutyyli \koodim{headings} latoo ylätunnisteeseen aukeaman
+Sivutyyli \koodi{headings} latoo ylätunnisteeseen aukeaman
vasemmanpuoleisille sivuille esimerkiksi kirjan pääluvun nimen ja
oikeanpuoleisille sivuille meneillään olevan alaluvun nimen. Mainitut
lukujen nimet tulevat sivun sisäreunaan; ulkoreunaan ladotaan
@@ -651,7 +652,7 @@
ladotaan aukeaman oikeanpuoleisille sivuille.
Jos haluaa itse vaikuttaa ylätunnisteen tekstiin, voi käyttää sivutyyliä
-\koodim{myheadings} sekä komentoa \komento{markboth}, jolla määritellään
+\koodi{myheadings} sekä komentoa \komento{markboth}, jolla määritellään
aukeaman vasemmanpuoleisen ja oikeanpuoleisen sivun ylätunnisteen
teksti. Tämä komento on tarkoitettu suoritettavaksi päälukujen
yhteydessä. Komennolla \komento{markright} määritellään pelkästään
@@ -703,7 +704,7 @@
Monipuolisemmin ylä- ja alatunnisteita voi muokata paketin
\pakettictan{fancyhdr} toimintojen avulla. Silloin sivutyylinä voi olla
-myös \koodim{fancy}:
+myös \koodi{fancy}:
\komentoi{usepackage}
\komentoi{pagestyle}
@@ -714,7 +715,7 @@
\noindent
Kun käytössä on sivutyyli \koodi{fancy}, voi ylä- ja alatunnisteiden
-sisällön asettaa vapaasti komennolla \komentom{fancyhf}. Komennon
+sisällön asettaa vapaasti komennolla \komento{fancyhf}. Komennon
argumenttien merkitys on seuraavanlainen:
\komentoi{fancyhf}
@@ -777,7 +778,7 @@
\noindent
Paketin \paketti{fancyhdr} avulla voi myös määritellä Latexin
sivutyylejä toisenlaiseksi tai luoda kokonaan omia sivutyylejä. Nämä
-tehdään komennolla \komentom{fancypagestyle}, jonka ensimmäinen
+tehdään komennolla \komento{fancypagestyle}, jonka ensimmäinen
argumentti on sivutyylin nimi ja toinen argumentti on sivutyylin
määritelmä. Määritelmä sisältää tarvittavat \komento{fancyhf}\-/
komennot, joilla ylä- ja alatunnisteet määritellään.
@@ -806,7 +807,7 @@
\noindent
Ylä- ja alatunniste voidaan erottaa tekstipalstasta vaakasuuntaisella
viivalla, jonka leveyttä on mahdollista muuttaa määrittelemällä
-uudelleen komennot \komentom{headrulewidth} ja \komentom{footrulewidth}.
+uudelleen komennot \komento{headrulewidth} ja \komento{footrulewidth}.
Komennon määritelmäksi kirjoitetaan Texin mitta. Seuraavassa esimerkissä
asetetaan yhden typografisen pisteen (1\,bp) levyiset viivat. Mitan
voisi asettaa myös nollaksi (0\,bp), jolloin erotinviiva katoaa kokonaan
@@ -823,7 +824,7 @@
\noindent
Mikäli haluaa omiin ylätunnisteisiin esimerkiksi päälukujen ja
alalukujen nimiä, täytyy tunnisteisiin sisällyttää aiemmin kuvatut
-\komentom{leftmark}- ja \komentom{rightmark}\-/komennot. Ensin mainittu
+\komento{leftmark}- ja \komento{rightmark}\-/komennot. Ensin mainittu
sisältää pääluvun nimen ja jälkimmäinen alaluvun nimen.
\komentoi{fancyhf}
@@ -837,8 +838,8 @@
\noindent
Latex latoo pää- ja alalukujen nimet oletuksena versaalikirjaimilla eli
isoilla kirjaimilla. Jos ne haluaa johonkin toiseen muotoon, täytyy itse
-määritellä uudelleen komennot \komentom{chaptermark},
-\komentom{sectionmark} tai \komentom{subsectionmark} (vain kaksi näistä)
+määritellä uudelleen komennot \komento{chaptermark},
+\komento{sectionmark} tai \komento{subsectionmark} (vain kaksi näistä)
ja käyttää määritelmässä komentoja \komento{markboth} ja
\komento{markright}. Esimerkkiin \ref{esim/fancyhdr-koko} on koottu
varsin kokonaisvaltainen koodi omien ylä- ja alatunnisteiden
@@ -930,7 +931,7 @@
\paketti{hyperref}\-/ paketin asetuksia voi määritellä valitsimien
avulla \komento{usepackage}\-/ komennon yhteydessä mutta myös
-erillisellä \komentom{hypersetup}\-/ komennolla. Komennolle annetaan
+erillisellä \komento{hypersetup}\-/ komennolla. Komennolle annetaan
yksi argumentti, joka sisältää pilkuilla erotettuna erilaisia valitsimia
ja niiden arvoja.
@@ -972,7 +973,7 @@
sisällysluetteloonkin (luku \ref{luku/sisällysluettelo}). Pdf\-/
tiedoston luetteloon voi kuitenkin itse lisäillä omia otsikoita, jotka
eivät näy missään muualla. Se tehdään \paketti{hyperref}\-/ paketin
-komennolla \komentom{pdfbookmark}:
+komennolla \komento{pdfbookmark}:
\komentoi{pdfbookmark}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1131,10 +1132,10 @@
fontin ominaisuuksia. Edellisessä esimerkissä käytetään vain
\koodi{Scale}\-/ valitsinta, jolla fontin voi skaalata haluttuun kokoon.
-Peruskirjainperheen (\komentom{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
+Peruskirjainperheen (\komento{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
esimerkissä \koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko
valitsimen voisi jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla
-kirjainperheellä (\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont})
+kirjainperheellä (\komento{setsansfont}, \komento{setmonofont})
käytetään kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin
siten, että gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
peruskirjainperheessä. Mikäli skaalausasetus \koodi{MatchLowercase} ei
@@ -1273,7 +1274,7 @@
Fonttiasetuksiin kuuluu fontin koon lisäksi toinenkin mitta: rivikorkeus
(\mitta{baselineskip}). Se on peräkkäisten rivien peruslinjojen välinen
etäisyys. Fontin koko ja rivikorkeus määritellään samanaikaisesti, koska
-ne ovat saman \komentom{fontsize}\-/ komennon argumentteja. Esimerkki:
+ne ovat saman \komento{fontsize}\-/ komennon argumentteja. Esimerkki:
\komentoi{fontsize}
\komentoi{selectfont}
@@ -1285,7 +1286,7 @@
Ensimmäinen argumentti on fontin kokomitta ja toinen on rivikorkeus.
Mittayksiköt voivat olla mitä tahansa Texin mittoja, ja oletuksena
käytetään pt\-/pistemittaa, jos yksikköä ei ole mainittu. Komento
-\komentom{selectfont} on mukana, koska vasta sen myötä matalan tason
+\komento{selectfont} on mukana, koska vasta sen myötä matalan tason
fonttikomennot tulevat voimaan. Korkean tason fonttikomennot (luku
\ref{luku/fontit-korkea}) suorittavat sen automaattisesti.
@@ -1575,7 +1576,6 @@
\paketti{fontspec}\-/paketin tarjoamaa komentoa ja tilanteeseen sopivaa
skaalauskerrointa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
-\komentomargin{addfontfeatures}
\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\addfontfeatures{Scale=3.2} Poikkeuksellisen isoa tekstiä}
@@ -1715,8 +1715,8 @@
\label{luku/fontit-oletusasetukset}
Oletuksena Latex\-/dokumentin peruskirjainperheessä
-(\komentom{setmainfont}) ja pääteviivattomassa kirjainperheessä
-(\komentom{setsansfont}) ovat päällä muun muassa seuraavat asetukset:%
+(\komento{setmainfont}) ja pääteviivattomassa kirjainperheessä
+(\komento{setsansfont}) ovat päällä muun muassa seuraavat asetukset:%
\begin{koodilohkosis}
Ligatures={TeX, Common}
@@ -1746,7 +1746,7 @@
kirjainperheeltä pois, kun antaa arvoksi \koodi{None}. Tavutusta
käsitellään perusteellisemmin luvussa \ref{luku/tavutus}.
-Tasalevyinen kirjainperhe (\komentom{setmonofont}) toimii oletuksena
+Tasalevyinen kirjainperhe (\komento{setmonofont}) toimii oletuksena
hieman eri tavalla. Niissä muun muassa ei ole lainausmerkkien ja
ajatusviivojen kirjoittamiseen tarkoitetut Tex\-/ligatuurit päällä.
Oletusasetuksia ovat muun muassa seuraavat:
@@ -1784,7 +1784,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Komennolla \komentom{defaultfontfeatures} voi asettaa (joidenkin)
+Komennolla \komento{defaultfontfeatures} voi asettaa (joidenkin)
kirjainperheiden oletusasetukset, kun komennon suorittaa ennen
kirjainperheiden määrittelyä.
@@ -1850,7 +1850,7 @@
ligatuurin avulla, ja oletusasetuksilla Latex noudattaa niitä ohjeita.
Jos kuitenkin yksittäisen ligatuurin muodostumisen haluaa estää, voi
-kirjainten väliin kirjoittaa komennon \komentom{textcompwordmark}, joka
+kirjainten väliin kirjoittaa komennon \komento{textcompwordmark}, joka
tekee näkymättömän, juuri tähän tarkoitukseen olevan merkin
\uctunnus{u+200c zero width non-joiner}.
@@ -1867,7 +1867,7 @@
Mikäli tavallisia ligatuureja ei halua käyttöön lainkaan, on parasta
valita jo kirjainperheen tai \=/leikkauksen käyttöönotossa asetus
\koodi{Liga\-tures=\katk No\-Com\-mon}. Väliaikaisesti fontin asetuksiin
-voi vaikuttaa komennolla \komentom{addfontfeatures}, joka sekin on
+voi vaikuttaa komennolla \komento{addfontfeatures}, joka sekin on
\paketti{fontspec}\-/pakettiin sisältyvä komento.
\komentoi{addfontfeatures}
@@ -1879,10 +1879,10 @@
Tavallisten ligatuurien lisäksi \englanti{Open Type} \=/fontit voivat
sisältää myös harvinaisempia ligatuureja, jotka täytyy erikseen kytkeä
päälle. Niiden tarkoituksena on esimerkiksi erityinen koristeellisuus
-tai historiallisen kirjoitustavan jäljittely. Harvinaisia ligatuureja ei
-ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan erityisestä
-syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin tekstikappaleessa
-olevat {%
+tai historiallisen kirjainleikkauksen jäljittely. Harvinaisia
+ligatuureja ei ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan
+erityisestä syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin
+tekstikappaleessa olevat {%
\newcommand{\hlig}[1]{{\addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
\hlig{st}- ja \hlig{ct}\-/ligatuurit%
} on saatu fontin asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk His\-toric}.
@@ -1955,7 +1955,7 @@
\subsection{Välistykset: harvennus ja tiivistys}
\label{luku/fontit-välistys}
-Fontin kanssa käytettäviä sanavälejä voi säätää \koodim{Word\-Space}\-/
+Fontin kanssa käytettäviä sanavälejä voi säätää \koodi{Word\-Space}\-/
valitsimella, jonka arvoksi annetaan desimaalilukukerroin eli suhdeluku
normaaliin verrattuna. Arvona voi olla myös kolme eri kerrointa, jolloin
mukana on lisäksi sanavälin venymisen rajat. Tämä asetus on tehtävä
@@ -1965,7 +1965,7 @@
tekstikappaleiden latomista käsittelevästä luvusta \ref{luku/kappale}.
\noclub[2]
-Fonttiasetusten valitsimella \koodim{Letter\-Space} säädetään merkkien
+Fonttiasetusten valitsimella \koodi{Letter\-Space} säädetään merkkien
välistystä eli niiden välistä tyhjää tilaa. Arvoksi annetaan
positiivinen tai negatiivinen prosenttiluku, joka ilmaisee alkuperäiseen
lisättävän osuuden. Asetus \koodi{Letter\-Space=\katk 6} tuottaa siis
@@ -1999,7 +1999,7 @@
\subsection{Keinotekoinen venytys, lihavointi ja kallistus}
\label{luku/fontit-venytys}
-Valitsimella \koodim{Fake\-Stretch} voi venyttää tai kutistaa merkkejä
+Valitsimella \koodi{Fake\-Stretch} voi venyttää tai kutistaa merkkejä
leveyssuunnassa. Arvoksi annetaan desimaalilukukerroin, joka on
suhdeluku alkuperäiseen leveyteen nähden. Seuraavassa havainnollistava
esimerkki:
@@ -2029,7 +2029,7 @@
Jos kirjainperheeseen ei sisälly sopivaa lihavoitua tai kaltevaa
leikkausta, voi sellaiset koettaa tehdä myös keinotekoisesti
-\koodim{Fake\-Bold}- ja \koodim{Fake\-Slant}\-/ valitsimien avulla.
+\koodi{Fake\-Bold}- ja \koodi{Fake\-Slant}\-/ valitsimien avulla.
Niille annetaan arvoksi desimaalilukukerroin. Valitettavasti
\koodi{Fake\-Bold} toimii vain Xelatex\-/kääntäjän kanssa.
@@ -2745,7 +2745,7 @@
(\koodi{\textquotedbl}) alkavia erikoismerkkejä sisältyy
kieliasetuksiin.
-Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komentom{discretionary}, joka
+Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komento{discretionary}, joka
mahdollistaa omanlaisten tavutuskohtien määrittelyn. Komento
kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan,
ja komennon argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
@@ -2909,7 +2909,7 @@
\subsection{Tavutus pois päältä}
Tavutuksen voi kytkeä kokonaan pois päältä \paketti{polyglossia}\-/
-kielipaketin komennolla \komentom{disablehyphenation}. Tavutuksen saa
+kielipaketin komennolla \komento{disablehyphenation}. Tavutuksen saa
takaisin päälle komennolla \komento{enablehyphenation}.
Toinen vaihtoehto on käyttää fontin asetusta \koodi{Hyphen\-Char=\katk
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -99,12 +99,12 @@
oletusasetuksilla, koska kovin suuret sanavälit olisivat
tekstikappaleessa rumia. Jos sanaväleille haluaa antaa
''hätätilanteissa'' lisää venymisvaraa, täytyy käyttää mittaa
-\mittam{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
+\mitta{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
yhteydessä luvussa \ref{luku/kappale}. Mittoihin liittyvää tekniikkaa
käsitellään puolestaan luvussa \ref{luku/mitat}.
Matalatasoinen sanavälejä ja niiden venymistä säätelevä mitta on
-\mittam{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
+\mitta{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
venymisen rajat. Tätä mittaa ei ole suositeltavaa käyttää tavallisen
tekstin kanssa, mutta se sopii tilanteisiin, joihin tarvitaan hyvin
poikkeukselliset sanavälit.
@@ -126,13 +126,13 @@
Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
-kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
+kenoviivaa (\komento{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
-kytketään päälle komennolla \komentom{obeycr}; normaaliin tilaan
-palataan taas komennolla \komentom{restorecr}. Näistä komennoista voi
+kytketään päälle komennolla \komento{obeycr}; normaaliin tilaan
+palataan taas komennolla \komento{restorecr}. Näistä komennoista voi
olla hyötyä väliaikaisesti ja erityistilanteissa, mutta pysyväksi koko
dokumentin tilaksi \komento{obeycr} ei yleensä sovi.
@@ -232,7 +232,7 @@
\label{luku/ohuke}
Ohuke on tavallista sanaväliä kapeampi väli, ja se tehdään
-komennolla~\komentom{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
+komennolla~\komento{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
\ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
@@ -289,11 +289,11 @@
Latexissa voi käyttää Unicode\-/merkistöä ja lähdedokumenttiin voi
kirjoittaa suoraan ne lainausmerkit, jotka halutaan ladottavaksi, mutta
edellä mainituille merkeille on myös omat merkintätapansa.
-Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodim{'}) tuottaa
+Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodi{'}) tuottaa
ladottuna automaattisesti oikean kaarevan heittomerkin ('). Kun
-kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodim{''}), on
+kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodi{''}), on
lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
-\=/merkillä (\koodim{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).
+\=/merkillä (\koodi{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).
\begin{koodilohkosis}
''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
@@ -308,15 +308,15 @@
\noindent
Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
-kahdella gravisaksentilla (\koodim{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
-tehdään yhdellä aksentilla (\koodim{`}). Joissakin kielissä käytetään
+kahdella gravisaksentilla (\koodi{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
+tehdään yhdellä aksentilla (\koodi{`}). Joissakin kielissä käytetään
erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
osoittava merkki (<<) tehdään kahdella pienempi kuin \=/merkillä
-(\koodim{<<}).
+(\koodi{<<}).
Joskus todella halutaan latoa yleislainausmerkki (\textquotedbl) tai
yleisheittomerkki (\textquotesingle). Ne saadaan komennoilla
-\komentom{textquotedbl} ja \komentom{textquotesingle}. Yksittäinen
+\komento{textquotedbl} ja \komento{textquotesingle}. Yksittäinen
gravisaksentti (\`{}) tehdään komennolla \komento{`}\komentoarg{}.
Lainausmerkkien merkintätapoja ja komentoja on koottu taulukkoon
\ref{tlk/erikoismerkit-lainaus}
@@ -361,7 +361,7 @@
\noindent
Paketti \pakettictan{csquotes} sisältää lainausmerkkeihin liittyviä
komentoja ja kielikohtaista logiikkaa. Paketissa olevan
-\komentom{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
+\komento{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
aloittava ja lopettava lainausmerkki tai ulommat ja sisemmät
lainausmerkit kirjoitetaan missäkin kielessä. Kielipaketti
\paketti{polyglossia} tai \paketti{babel} täytyy olla ladattuna.
@@ -394,8 +394,8 @@
Oulu--Rova\-niemi), luetelmien, vuorosanojen ja virkkeen irrallisen
lisäysten merkitseminen. Suomen kielessä käytetään yleensä vain lyhyttä
ajatusviivaa \mbox{(--)}, joka tehdään Latexissa kahdella peräkkäisellä
-yhdysmerkillä (\koodim{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
-kolmella yhdysmerkillä (\koodim{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
+yhdysmerkillä (\koodi{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
+kolmella yhdysmerkillä (\koodi{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
tavutukseen samoin kuin yhdysmerkki.
\begin{koodilohkosis}
@@ -446,7 +446,7 @@
hieman erilaiselta kuin kolme peräkkäistä pistemerkkiä. Tyypillisesti
ellipsimerkissä pisteet ovat hieman harvemmassa ja erottuvat toisistaan
paremmin kuin kolmena erillisenä merkkinä ladotut pisteet. Ellipsi
-tehdään Latexissa komennoilla \komentom{dots}, \komento{ldots},
+tehdään Latexissa komennoilla \komento{dots}, \komento{ldots},
\komento{textellipsis} tai Unicode\-/merkillä \uctunnus{u+2026
horizontal ellipsis}.
@@ -454,8 +454,8 @@
\label{luku/ylä-alaindeksit}
Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
-\komentom{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
-komennolla \komentom{textsubscript}.
+\komento{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
+komennolla \komento{textsubscript}.
\komentoi{textsuperscript}
\komentoi{textsubscript}
@@ -530,7 +530,7 @@
\subsection{Tavutusvihje}
-Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
+Komento \komento{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
Tavutusvihje voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.
@@ -965,11 +965,11 @@
\noindent
Ensimmäinen pakollinen argumentti on komennon nimi (\komentox{nimi}), ja
-se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komentom{newcommand}
+se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komento{newcommand}
määrittelee uuden komennon. Mikäli komento on jo olemassa, annetaan
-virheilmoitus. Toinen komento \komentom{renewcommand} määrittelee
+virheilmoitus. Toinen komento \komento{renewcommand} määrittelee
olemassa olevan komennon uudelleen. Se antaa virheilmoituksen, jos
-komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komentom{providecommand}
+komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komento{providecommand}
puolestaan määrittelee uuden komennon vain siinä tapauksessa, että
sellaista ei ollut ennen olemassa. Se ei anna virheilmoitusta.
@@ -1144,7 +1144,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komentom{ignorespaces}\-/
+Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komento{ignorespaces}\-/
komennosta, joka jättää sanavälit huomioimatta komennon jälkeen. Ilman
tätä komentoa tulisi seuraavassa esimerkissä sanojen väliin yksi
välilyönti.
@@ -1190,7 +1190,7 @@
Monimutkaisiin komentoihin voidaan tarvita ehtorakenteita. Ne saa
toteutettua \pakettictan{ifthen}\-/ paketin tarjoaman
-\komentom{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
+\komento{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
tuttu ehtorakenne: jos annettu ehtolauseke on tosi, käsitellään
then\-/haara; muussa tapauksessa käsitellään else-haara.
@@ -1197,8 +1197,8 @@
\section{Ympäristöt}
\label{luku/ympäristöt}
-Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komentom{begin}\-/
-komento ja lopettava \komentom{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
+Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komento{begin}\-/
+komento ja lopettava \komento{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
ajatuksena on, että jokin ominaisuus tai jotkin toiminnot ovat voimassa
vain ympäristön sisällä ja asiat palautuvat ennalleen ympäristön
jälkeen. Tässä mielessä ne toimivat samalla tavalla kuin aaltosulkeet
@@ -1218,7 +1218,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparistom{document}, jonka sisään koko
+Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparisto{document}, jonka sisään koko
dokumentin sisältö kirjoitetaan. Muita ympäristöjä käytetään
tavallisesta leipätekstistä poikkeavien rakenteiden ilmaisemiseen,
esimerkiksi luetelmiin ja taulukoihin (luvut \ref{luku/luetelmat} ja
@@ -1233,9 +1233,9 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Komento \komentom{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
+Komento \komento{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
virheilmoituksen, jos samanniminen ympäristö on jo olemassa. Komento
-\komentom{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
+\komento{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
joka on jo olemassa. Se antaa virheilmoituksen, jos ympäristöä ei
ollutkaan olemassa.
@@ -1302,7 +1302,7 @@
\noindent
Ympäristön määrittelykomennoille on myös tähdelliset versiot
-\komentom{newenvironment*} ja \komentom{renewenvironment*}. Ne toimivat
+\komento{newenvironment*} ja \komento{renewenvironment*}. Ne toimivat
samoin kuin edellä kuvatut tavallisetkin komentoversiot, mutta ne eivät
salli, että määritellylle ympäristölle annetut argumentit sisältävät
enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Toiminta on siis sama kuin
@@ -1343,9 +1343,9 @@
\noindent
Joskus ympäristöjen määrittelyyn on hyödyllistä sisällyttää komento
-\komentom{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
+\komento{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
jälkeiset sanavälit. Toinen hyödyllinen on
-\komentom{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
+\komento{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeiset sanavälit. Esimerkki
\ref{esim/ignorespacesafterend} selventää näiden toimintaa.
@@ -1398,7 +1398,7 @@
Latexin mittojen mittaluvuissa desimaalierottimena on piste, ja
mittayksikön lyhenne kirjoitetaan kiinni mittalukuun. Seuraavassa
esimerkissä tehdään vaakasuuntaisia ja pystysuuntaisia välejä
-komennoilla \komentom{hspace} ja \komentom{vspace}:
+komennoilla \komento{hspace} ja \komento{vspace}:
\komentoi{hspace}
\komentoi{vspace}
@@ -1436,9 +1436,9 @@
huolimatta mittoja ei voi suorittaa komentoina; ne sopivat vain komennon
argumentiksi, silloin kun tarvitaan mitta.
-Uusia mittoja luodaan komennolla \komentom{newlength} ja olemassa olevia
-mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komentom{setlength} ja
-\komentom{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
+Uusia mittoja luodaan komennolla \komento{newlength} ja olemassa olevia
+mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komento{setlength} ja
+\komento{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
halutaan määritellä tietynsuuruinen mitta, jota käytetään Latex\-/
koodissa useita kertoja.
@@ -1466,9 +1466,9 @@
\noindent
Vaakasuuntaisten välien tekeminen on typografiassa varsin tavallista,
joten niitä varten on olemassa omia komentoja. Typografisen neliön
-levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komentom{quad}. Sen
-puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komentom{enspace}.
-Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komentom{,}\-/ komennolla,
+levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komento{quad}. Sen
+puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komento{enspace}.
+Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komento{,}\-/ komennolla,
josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.
Perus Latexissa ei voi tehdä laskutoimituksia mittojen avulla, mutta
@@ -1579,7 +1579,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komentom{the}.
+Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komento{the}.
Näin mitan pituus ladotaan dokumenttiin. Yksikkönä on typografinen piste
(pt).
@@ -1685,7 +1685,7 @@
sääntö, joka syrjäyttää muut.
Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
-on jo valmiiksi asetettu mittaan \mittam{fill}. Sitä on kätevää käyttää
+on jo valmiiksi asetettu mittaan \mitta{fill}. Sitä on kätevää käyttää
esimerkiksi vaaka- ja pystysuuntaisia välejä latovien komentojen
\komento{hspace} ja \komento{vspace} kanssa:
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -28,7 +28,7 @@
kirjoittamalla kappaleiden väliin vähintään yksi tyhjä rivi. Tätä
merkintäkielen piirrettä käsitellään myös luvussa
\ref{luku/kappaleen-vaihtuminen}. Kappale vaihtuu myös komennolla
-\komentom{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
+\komento{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
määrittelyssä (luku \ref{luku/komennot}), kun halutaan varmistaa
kappaleen vaihtuminen tietyssä kohdassa.
@@ -61,7 +61,7 @@
vajaaksi. Näin käy usein varsinkin suomen kielessä, jonka sanat ovat
usein pitkiä ja riveillä on vähänlaisesti sanavälejä. Suomen kielessä
sanavälien venymisen yläraja on usein tarpeellista asettaa oletusarvoa
-suuremmaksi. Se tehdään mitan \mittam{emergencystretch} avulla,
+suuremmaksi. Se tehdään mitan \mitta{emergencystretch} avulla,
esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{setlength}
@@ -72,7 +72,7 @@
\noindent
Kaikenlaiset kappaleiden latomiseen liittyvät tekniset rajoitukset voi
-poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komentom{sloppy}. Komento
+poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komento{sloppy}. Komento
asettaa muun muassa sanavälien venymisen ylärajaksi 3\,em. Tämän
komennon käyttö ei ole kovin suositeltavaa, koska sillä on muitakin
seurauksia ja se voi vaikuttaa myös sellaisiin kappaleisiin, jotka
@@ -79,7 +79,7 @@
muuten saataisiin ladottua nätisti. Parempi on asettaa vain mitta
\mitta{emergencystretch} riittävän suureksi. Sanavälien venymiseen ja
kappaleiden tasaiseen latomiseen liittyvät asetukset voi palauttaa
-oletusarvoihin komennolla \komentom{fussy}.
+oletusarvoihin komennolla \komento{fussy}.
Hyvin tavallista on tasata teksti pelkästään vasempaan reunaan, jolloin
rivien pituudet vaihtelevat ja oikealla on niin sanottu liehureuna.
@@ -125,7 +125,7 @@
\label{luku/pystysuuntaiset-välit}
Kappaleiden väliin ladottava pystysuuntainen tyhjä tila asetetaan mitan
-\mittam{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
+\mitta{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
kuitenkin sallitaan, eli joissakin tilanteissa kappaleiden väliin
voidaan latoa pieni tyhjä tila. Jos tyhjää tilaa ei haluta missään
tilanteessa, asetetaan mitta vain nollaksi:
@@ -158,7 +158,7 @@
Tavallista kappaleväliä suurempien pystysuuntaisten välien tekemiseen on
olemassa kolme valmista komentoa: suurimmasta pienimpään ne ovat
-\komentom{bigskip}, \komentom{medskip} ja \komentom{smallskip}. Ne
+\komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}. Ne
sopivat käytettäväksi yksittäisiin tilainteisiin, joissa normaali
kappaleväli on liian vähän. Jos sivunvaihto osuu näiden komentojen
kohdalle, mitään väliä ei ladota sivun loppuun eikä seuraavan alkuun.
@@ -180,8 +180,8 @@
\noindent
Komentojen \komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}
-sijasta voi käyttää myös komentoja \komentom{bigbreak},
-\komentom{medbreak} tai \komentom{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
+sijasta voi käyttää myös komentoja \komento{bigbreak},
+\komento{medbreak} tai \komento{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
samalla tavalla, mutta niihin sisältyy myös sivunvaihtovihje. Toisin
sanoen ne vaikuttavat ladonta\-/algoritmiin siten, että komennon
kohdalla todennäköisyys sivun vaihtumiselle kasvaa suhteessa muihin
@@ -188,10 +188,10 @@
kohtiin. Sivu voi edelleen vaihtua muustakin kohdasta, jos algoritmi
löytää omasta mielestään vielä paremman paikan.
-Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komentom{vspace}, jolle
+Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komento{vspace}, jolle
annetaan argumentiksi välin suuruus ja mahdolliset venymisen rajat.
Tämäkin komento jättää välin latomatta, jos se sattuu sivunvaihdon
-kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komentom{vspace*} latoo välin
+kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komento{vspace*} latoo välin
joka tapauksessa, vaikka se olisi sivun lopussa tai alussa.
\komentoi{vspace}
@@ -203,7 +203,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Komento \komentom{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
+Komento \komento{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
mutta se huomioi mahdolliset peräkkäiset \komento{addvspace}\-/ komennot
ja varmistaa, että vain suurin väli toteutuu. Jos siis useita
\komento{addvspace}\-/ komentoja sattuu peräkkäin, niiden määrittämiä
@@ -234,7 +234,7 @@
\komento{addvspace}\-/komentoa välien asettamiseen.
Sivun alueella äärettömästi venyvän pystysuuntaisen välin saa komennolla
-\komentom{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
+\komento{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
niin, että se täyttää kaiken tyhjän tilan sivulla. \komento{vfill}\-/
komento tarkoittaa käytännössä samaa kuin
\komento{vspace}\komentoarg{0mm plus 1fill} \=/komento. Texin venyviä
@@ -251,7 +251,7 @@
Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleiden
alkuun.
-Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent}
+Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mitta{parindent}
avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.
@@ -276,9 +276,9 @@
\noindent
\mitta{parindent}\-/ mitan levyisen välin voi tehdä mihin tahansa
-komennolla \komentom{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
+komennolla \komento{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
koska kappaleet alkavat automaattisesti sen suuruisella sisennyksellä.
-Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komentom{noindent}, joka
+Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komento{noindent}, joka
voidaan kirjoittaa kappaleen alkuun estämään kyseisen kappaleen alun
sisentäminen.
@@ -365,7 +365,7 @@
Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee
\pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
-\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
+\komento{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
\ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
@@ -373,7 +373,7 @@
itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.
Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
-\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
+\ymparisto{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.
@@ -491,9 +491,9 @@
tekstille, kun taas kolmas on tarkoitettu runon säkeiden ja säkeistöjen
latomiseen.
-\ymparistom{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
+\ymparisto{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
ensimmäisen rivin 1,5\,em:n verran, eikä kappaleiden välissä ole
-pystysuuntaista tilaa. \ymparistom{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
+pystysuuntaista tilaa. \ymparisto{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
kappaleiden ensimmäistä riviä, ja se puolestaan erottaa kappaleet
toisistaan pystysuuntaisen tilan avulla. \ymparisto{verse}\-/ ympäristöä
käytetään siten, että lähdedokumentissa runon säkeet lopetetaan
@@ -576,7 +576,7 @@
siinä missä välilyönnitkin, eli ne rivinvaihdot eivät päädy ladottuun
dokumenttiin (luvut \ref{luku/sanaväli} ja
\ref{luku/rivinvaihtomerkit}). Sen sijaan ladottuun dokumenttiin saadaan
-rivinvaihto käyttämällä komentoa \komentom{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
+rivinvaihto käyttämällä komentoa \komento{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
Komennon ei tarvitse sijaita lähdedokumentissa rivin lopussa.
\komentoi{\keno}
@@ -604,12 +604,12 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten
+Komennosta on olemassa tähtiversio \komento{\keno *}, joka edellisten
ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
-Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento
+Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komento{newline}, mutta tämä komento
ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
Komennot \komento{newline} ja \komento{\keno} käyttäytyvät eri tavoin
taulukoissa, joita käsitellään luvussa \ref{luku/taulukot}.
@@ -633,12 +633,12 @@
Latexissa leski- tai orporivit lienee käytännöllisintä estää
\pakettictan{nowidow}\-/ paketin avulla. Paketin lataamisen jälkeen
-käytetään komentoa \komentom{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
+käytetään komentoa \komento{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
pitää tekstikappaleen lopusta vähintään kaksi riviä yhdessä sivun tai
palstan yläreunassa. Komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin (kokonaisluvun), joka ilmaisee, kuinka monta riviä täytyy
vähintään pysyä yhdessä. Vastaavasti orporivit estetään komennolla
-\komentom{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
+\komento{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin.
\komentoi{usepackage}
@@ -652,8 +652,8 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komentom{nowidow}
-ja \komentom{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
+Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komento{nowidow}
+ja \komento{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
leski- ja orporiveihin. Nämä komennot täytyy sijoittaa tekstikappaleen
loppuun, ja myös niille voi antaa hakasulkeissa valinnaiseksi
argumentiksi luvun, joka kertoo yhdessä pidettävien rivien määrän.
@@ -698,7 +698,7 @@
voidaan käyttää eräänlaisina apupalstoina, joihin voi kirjoittaa
lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa.
-Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka
+Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komento{marginpar}, jonka
argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
@@ -773,9 +773,9 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Kesken dokumentin komennolla \komentom{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
+Kesken dokumentin komennolla \komento{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
-\komentom{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
+\komento{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
Marginaalihuomautuksen ensimmäisen rivin peruslinja sijoittuu oletuksena
samalle kohdalle kuin rivi, jolla \komento{marginpar}\-/ komento
@@ -838,7 +838,7 @@
Latexissa anfangien tekemistä varten on paketti \pakettictan{lettrine},
joka tarjoaa käyttöön samannimisen komennon. Jokainen anfangi on
-erilainen, ja siksi \komentom{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
+erilainen, ja siksi \komento{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
asetuksia anfangin ulkoasun hienosäätöön. Komentoa käytetään seuraavalla
tavalla:
@@ -911,7 +911,7 @@
\label{luku/peruskorostukset}
Antiikvatyyppisen kirjainleikkauksen korostamiseen sopii yleensä
-parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komentom{textit}).
+parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komento{textit}).
Lihavointi toimii huonommin antiikvan kanssa, koska pelkkä merkkien
viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia.
@@ -923,11 +923,11 @@
\end{tulossis}
\noindent
-\textbf{Lihavointi} (\komentom{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
+\textbf{Lihavointi} (\komento{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
groteskityyppisen kirjainperheen kanssa, koska lihavoitu leikkaus on
usein selvästi vahvempi normaaliin verrattuna. Groteskin kursiivi sen
sijaan ei monesti edes ole varsinainen kursiivileikkaus vaan pelkkä
-lievä kallistus (\komentom{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
+lievä kallistus (\komento{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
riittävää muotokontrastia.\footnote{Joissakin niin sanotuissa
humanistisissa groteskiperheissä on mukana ihan käyttökelpoinen ja
selvästi erottuva kursiivileikkaus.}
@@ -950,7 +950,7 @@
koska ne kuuluvat ulompaan tekstiin. Jos sulkeiden ulkopuolellakin on
voimassa kursivointi, voi itse sulkeetkin kursivoida.
-Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komentom{emph}, joka
+Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komento{emph}, joka
huomioi ympärillä olevan korostustilan. Tavallisesti komento kursivoi
argumentiksi annetun tekstin, mutta jos kursivointi on jo päällä
komennon ympärillä, se latookin argumentiksi annetun tekstin
@@ -974,7 +974,7 @@
\label{luku/korostus-pienversaali}
Melko rauhallinen typografinen keino on \textsc{pienversaali} eli
-kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
+kapiteeli (\komento{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten
kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen
suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti
@@ -1056,7 +1056,7 @@
olla kätevä keino ohjata lukijan huomio tiettyyn kohtaan esimerkiksi
pidemmässä esimerkkitekstissä.
-Latexin oma alleviivauskomento \komentom{underline} piirtää viivan
+Latexin oma alleviivauskomento \komento{underline} piirtää viivan
tekstin tai muun argumentiksi annetun sisällön alapuolelle. Komennon
huono puoli on, että erilliset alleviivaukset eivät välttämättä osu
samalle korkeudelle. Seuraavassa esimerkissä toisen sanan alleviivaus on
@@ -1253,7 +1253,7 @@
Tasalevyinen kirjainperhe määritellään fonttiasetusten yhteydessä (luku
\ref{luku/fontin-valinta}) ja valitaan käyttöön esimerkiksi komennolla
-\komentom{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on
+\komento{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on
tavallisesti tietokonekoodia, joten sille on asetettu hieman
toisenlaiset oletusasetukset kuin muille kirjainperheille. Oletuksena
tekstiä ei tavuteta, ja esimerkiksi \komento{texttt}\-/ komennon
@@ -1266,7 +1266,7 @@
\ref{luku/lainausmerkit} ja \ref{luku/yhdys-ajatus-miinus}.
Toinen vaihtoehto tasalevyisen tekstin tuottamiseen on
-\komentom{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen
+\komento{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen
sanasta \englantik{verbatim}, joka tarkoittaa 'kirjaimellisesti' tai
'sananmukaisesti'. Niin se juuri toimiikin, eli \keno{verb}\-/
komennolle annettu argumentti tulkitaan kirjaimellisesti.
@@ -1292,7 +1292,7 @@
\noindent
Yksittäisiä sanoja pidempien tietokonekoodien latomiseen on olemassa
-\ymparistom{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti
+\ymparisto{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti
tulkitaan kirjaimellisesti -- myös välilyönnit ja rivinvaihdot.
\ymparistoi{verbatim}
@@ -1312,7 +1312,7 @@
\noindent
Paljon monipuolisemman ympäristön tarjoaa paketti
-\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparistom{Verbatim}\-/
+\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparisto{Verbatim}\-/
ympäristö ymmärtää monenlaisia asetuksia, joilla vaikutetaan
tietokonekoodin latomiseen. Koodiin saa mukaan esimerkiksi rivinumerot,
tai sen voi latoa kehyksen sisään. Myös koodin sisennykseen, fontin
@@ -1362,13 +1362,13 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Edellisen esimerkin komennolla \komentom{hypersetup} vaikutetaan
+Edellisen esimerkin komennolla \komento{hypersetup} vaikutetaan
paketin asetuksiin. Oletuksena esimerkiksi linkkien ympärille
ladotaan värilliset kehykset, mutta valitsin \koodi{hide\-links} poistaa
ne. Valitsimella \koodi{url\-color} voisi vaihtaa verkko\-/osoitteiden
kehyksen väriä.
-Esimerkin seuraava komento \komentom{urlstyle} määrittää, mitä
+Esimerkin seuraava komento \komento{urlstyle} määrittää, mitä
kirjainperhettä käytetään verkko\-/ osoitteiden latomiseen. Komennon
argumentti \koodi{same} tarkoittaa, että käytetään samaa kirjainperhettä
kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan
@@ -1376,7 +1376,7 @@
roman), \koodi{sf} (groteski, sans serif) tai \koodi{tt} (tasalevyinen).
Oletusasetus on tasalevyinen kirjainperhe.
-Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komentom{href},
+Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komento{href},
jolle annetaan kaksi pakollista argumenttia: ensimmäinen on varsinainen
osoite ja toinen on dokumenttiin ladottava teksti. Linkin teksti voi
siis olla mitä hyvänsä tekstiä, ja pdf\-/ lukijassa tekstiä
@@ -1393,9 +1393,8 @@
\noindent
Kun halutaan latoa dokumenttiin itse verkko\-/osoite, käytetään komentoa
-\komento{url}, \komentomargin{url} joka osaa katkaista osoitteet
-järkevällä tavalla rivin lopussa. Komennolle annetaan vain yksi
-argumentti, verkko\-/osoite.
+\komento{url}, joka osaa katkaista osoitteet järkevällä tavalla rivin
+lopussa. Komennolle annetaan vain yksi argumentti, verkko\-/osoite.
\komentoi{url}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1408,7 +1407,7 @@
\noindent
Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä
-napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}.
+napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komento{nolinkurl}.
Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan
osoitteiden tavoin.
@@ -1485,7 +1484,7 @@
\label{tlk/värimalleja}
}
-Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee
+Omat värit määritellään komennolla \komento{definecolor}. Se tarvitsee
kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon
argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
@@ -1512,7 +1511,7 @@
\paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta.
Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä.
-Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on
+Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komento{color}, josta on
kaksi erilaista versiota. Komento vaihtaa värin pysyvästi nykyisen
ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku
\ref{luku/aaltosulkeet}) rajatun alueen sisällä.
@@ -1524,7 +1523,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komentom{textcolor}, jolle
+Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komento{textcolor}, jolle
annetaan edelliseen verrattuna vielä yksi argumentti lisää. Argumenttina
on teksti, johon värin halutaan vaikuttavan. Vaikutusalueena on siis
vain kyseinen teksti.
@@ -1536,8 +1535,8 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja
-\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
+Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komento{colorbox} ja
+\komento{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja
jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
määritellään kaksi väriä.
@@ -1550,7 +1549,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mittam{fboxrule} ja
+Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mitta{fboxrule} ja
kehyksen etäisyys sisällöstä mitassa \mitta{fboxsep}. Seuraavassa on
esimerkki useiden edellä mainittujen komentojen käytöstä. Tästä tuskin
kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön.
@@ -1578,12 +1577,11 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Sivulle voi määrittää taustavärin komennolla \komentom{pagecolor}.
+Sivulle voi asettaa taustavärin komennolla \komento{pagecolor}.
Taustäväri vaihtuu nykyiselle ja seuraaville sivuille, kunnes väri
vaihdetaan toiseksi tai poistetaan. Komennolle annetaan samanlaiset
-argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento
-\komentom{nopagecolor} poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa
-taustan oletustilaan.
+argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento \komento{nopagecolor}
+poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa taustan oletustilaan.
\komentoi{pagecolor}
\komentoi{nopagecolor}
@@ -1604,9 +1602,9 @@
sivunvaihdon kätevimmin keinoilla, jotka neuvotaan otsikoiden yhteydessä
luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}.
-Komento \komentom{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen
+Komento \komento{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen
dokumentin osa alkaa aina puhtaalta sivulta. Lähes samanlainen komento
-on \komentom{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa
+on \komento{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa
aloittaa uuden sisällön aina parittomilta sivuilta. Jos seuraavana ei
satu olemaan pariton sivu, komento tekee väliin tyhjän sivun. Tätä
ominaisuutta on käytetty tässä oppaassa: pääluvut alkavat aina
@@ -1634,7 +1632,7 @@
osat (luku \ref{luku/leijuosat}) ladottavaksi ennen uutta puhdasta
sivua.
-Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komentom{newpage}. Se sallii
+Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komento{newpage}. Se sallii
aiempien leijuvien osien latomisen myös sivunvaihdon jälkeen.
\komento{newpage} eroaa edellisistä sivuvaihtokomennoista myös siten,
että kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}) se aloittaa
@@ -1641,7 +1639,7 @@
vain uuden palstan, ei välttämättä uutta sivua.
Sivunvaihdon todennäköisyyteen tietyssä kohdassa voi vaikuttaa
-komennoilla \komentom{pagebreak} ja \komentom{nopagebreak}. Kummallekin
+komennoilla \komento{pagebreak} ja \komento{nopagebreak}. Kummallekin
voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin, joka on luku 0\==4.
Nolla tarkoittaa pienintä todennäköisyyttä sivunvaihdolle
(\komento{pagebreak}\komentoargv{0}) tai sen välttämiselle
@@ -1668,16 +1666,16 @@
tasaiseksi. Toisin sanoen se saattaa venyttää tai kutistaa sivulla
olevia pystysuuntaisia välejä niin, että kaikki sivut näyttävät yhtä
korkeilta. Tämä tila voidaan asettaa päälle komennolla
-\komentom{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin
+\komento{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin
perusdokumenttiluokissa.
-Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komentom{raggedbottom}.
+Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komento{raggedbottom}.
Komennon seurauksena sivujen alareunoja ei tasata. Toisin sanoen sivun
pystysuuntaisiin väleihin ei kosketa, joten eri sivujen alareunat voivat
sattua eri korkeudelle.
Dokumentin viimeistelyvaiheessa sivujen hienosäätöön sopinee komento
-\komentom{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun
+\komento{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun
korkeutta, käytännössä \mitta{textheight}\-/mittaa. Komennolle annetaan
argumentiksi positiivinen tai negatiivinen mitta. Seuraavassa on
esimerkkejä:
@@ -1691,7 +1689,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Komennon tähtiversio \komentom{enlargethispage*} pyrkii lisäksi
+Komennon tähtiversio \komento{enlargethispage*} pyrkii lisäksi
tiivistämään sivun sisältöä pystysuunnassa niin paljon kuin mahdollista.
Sen tyypillisin käyttötarkoitus lienee se, että sivulle pyritään
mahduttamaan yksi ylimääräinen rivi. Tämäntyyppinen sivujen hienosäätö
@@ -1738,7 +1736,7 @@
Komennot eivät itse vielä lado mitään tekstiä dokumenttiin. Ne vain
tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.
-Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
+Komennolla \komento{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä
nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
\koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena
@@ -1755,7 +1753,7 @@
ilman Latexin valmiita keinoja.
Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla
-\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo
+\ymparisto{titlepage} ja \ymparisto{abstract}. Ensin mainittu luo
tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa
sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja
@@ -1832,7 +1830,7 @@
Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu
taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään.
Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla
-\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
+\komento{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla
järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III''
jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan
@@ -1839,7 +1837,7 @@
vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen
laskuria.
-Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
+Otsikkotaso \komento{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti
sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage}
(luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot
@@ -1847,8 +1845,8 @@
''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä
otsikkotasoa ole lainkaan.
-Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja
-\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
+Seuraavat otsikkotasot \komento{section}, \komento{subsection} ja
+\komento{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset
alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms.
@@ -1860,7 +1858,7 @@
\komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on
muutenkin vapaaehtoista.
-Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole
+Otsikkotasot \komento{paragraph} ja \komento{subparagraph} eivät ole
ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun.
Nekin kyllä erottuvat leipätekstistä ja voivat toimia otsikon
kaltaisessa tehtävässä. Oletuksena kappaleotsikoita ei numeroida eivätkä
@@ -1931,13 +1929,13 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Edellä olevan esimerkin komento \komentom{addcontentsline} lisää
+Edellä olevan esimerkin komento \komento{addcontentsline} lisää
merkinnän sisällysluetteloon. Komennon ensimmäinen argumentti on
\koodi{toc} (\englanti{table of contents}), joka on sisällysluetteloiden
tekemisessä tarvittavan väliaikaistiedoston pääte. Esimerkissä lisättävä
sisällysluettelon merkintä on tasoltaan \koodi{section} eli vastaa muita
\komento{section}\-/ komennolla syntyviä sisällysluettelon kohtia.
-Komento \komentom{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/
+Komento \komento{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/
pakettiin, ja se lisää pdf\-/ tiedostoon näkymättömän ankkurin tähän
kohtaan dokumentissa. Sitä tarvitaan, jotta sisällysluettelon merkintä
viittaisi oikealle sivulle ja toimisi myös linkkinä, joka tuo juuri
@@ -1952,7 +1950,7 @@
numerointi yltää ja millä tyylillä otsikoiden numerot ylipäätään
ladotaan.
-Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
+Laskuri \laskuri{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot
numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}
(s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että
@@ -2041,7 +2039,7 @@
\paketti{titlesec}\-/ pakettiin.
Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa
-\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
+\komento{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki
vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja
hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
@@ -2064,7 +2062,7 @@
\noindent
Monipuolisemmat muotoiluasetukset saa toteutettua komennon tähdettömällä
-versiolla \komentom{titleformat}. Tämän komentoversion monista
+versiolla \komento{titleformat}. Tämän komentoversion monista
argumenteista ja ominaisuuksista kannattaa lukea \paketti{titlesec}\-/
paketin ohjekirjasta, mutta esimerkistä \ref{esim/titleformat}
selvinnevät perustoiminnot.
@@ -2095,7 +2093,7 @@
\end{esimerkki*}
Luvun numeroinnin (1.1, 1.2 jne.) tyyliin voi vaikuttaa komennolla
-\komentom{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se
+\komento{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se
vaikuttaa kaikentasoisiin otsikoihin. Tätä komentoa ei tarvita, jos
käyttää edellä mainittua ''tähdetöntä'' \komento{titleformat}\-/
komentoa, koska se sisältää jo toiminnot myös lukujen numeroinnin
@@ -2115,7 +2113,7 @@
\komento{hspace}\-/ komennolla.
Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen
-väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan
+väliin vaikutetaan komennolla \komento{titlespacing*}. Sille annetaan
argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen
sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli.
@@ -2143,7 +2141,7 @@
Tähdellinen \komento{titlespacing*}\-/ komento poistaa otsikon jälkeen
tulevasta tekstikappaleesta ensimmäisen rivin sisennyksen (luku
\ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Tähdetön komentoversio
-\komentom{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä
+\komento{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä
ei liene tarvetta käyttää koskaan, sillä otsikoiden jälkeen tulevaa
tekstikappaletta ei kuulu sisentää.
@@ -2150,12 +2148,12 @@
Teoksen osien (\komento{part}) vaihtuessa sivulle ladotaan oletuksena
teksti kuten ''\partname~I'', ''\partname~II'' jne. Mainittu sana
''\partname'' tulee suomen kieliasetuksista ja komennosta
-\komentom{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät
+\komento{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät
komennon \komento{partname} siten, että se sisältää ja latoo kyseiseen
kieleen sopivan ilmauksen. Vastaavasti päälukujen (\komento{chapter})
yhteydessä ladotaan suomen kieliasetuksilla ilmaus ''\chaptername~1'',
''\chaptername~2'' jne. Sana ''\chaptername'' tulee komennosta
-\komentom{chaptername}.
+\komento{chaptername}.
Jos omassa dokumentissa haluaa kutsua teoksen osia tai päälukuja
joksikin muuksi, voi määritellä edellä mainitut komennot uudelleen.
@@ -2187,7 +2185,7 @@
Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä
komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana
-\koodi{break}. Tavallisin lienee \komentom{sectionbreak}. Komennon
+\koodi{break}. Tavallisin lienee \komento{sectionbreak}. Komennon
määritelmään kirjoitetaan jokin sivuvaihtokomento kuten
\komento{clearpage}. Sivunvaihtokomentoja käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/sivunvaihdot}.
@@ -2213,7 +2211,7 @@
\ref{luku/tyypillinen-tietokirja} käsitellään tyypillisen suomalaisen
tietokirjan rakennetta ja teknistä toteuttamista.
-Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka
+Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komento{frontmatter}, joka
asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja
poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat
teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
@@ -2222,12 +2220,12 @@
Jos dokumentissa käytetään \komento{frontmatter}\-/ komentoa, täytynee
varsinaisten sisältölukujen alkuun kirjoittaa komento
-\komentom{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa
+\komento{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa
numeroinnin tyyliksi arabialaiset numerot (1, 2, 3 jne.) ja kytkee
päälle lukujen numeroinnin. Sen jälkeen ensimmäinen \komento{chapter}\-/
komennolla tehty luku on siis ''\chaptername~1''.
-Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komentom{appendix}. Se
+Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komento{appendix}. Se
ensinnäkin nollaa \luokka{book}- ja \luokka{report}\-/ luokissa
päälukujen laskurin \laskuri{chapter}. Sen sijaan \luokka{article}\-/
luokassa se nollaa \laskuri{section}\-/ laskurin. Sen lisäksi
@@ -2238,7 +2236,7 @@
uudella tavalla: ''\appendixname~A'', ''\appendixname~B'' jne.
Sisältösivujen ja mahdollisten liitteiden jälkeen voi olla hyödyllistä
-käyttää komentoa \komentom{backmatter}, joka lopettaa päälukujen
+käyttää komentoa \komento{backmatter}, joka lopettaa päälukujen
numeroinnin kokonaan. Tähän osaan voisi sijoittaa ainakin asiahakemistot
sekä kirjallisuus\-/\ tai lähdeluettelon.
@@ -2346,7 +2344,7 @@
\label{luku/sisällysluettelo}
Dokumentin sisällysluettelo syntyy helposti yhdellä komennolla:
-\komentom{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot})
+\komento{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot})
tehdyt otsikot tulevat automaattisesti sisällysluetteloon. Jos käytössä
on paketti \paketti{hyperref} (luku \ref{luku/pdf-asetukset}),
sisällysluettelon otsikot ovat myös linkkejä, jotka vievät kyseiseen
@@ -2361,7 +2359,7 @@
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Laskurin \laskurim{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin
+Laskurin \laskuri{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin
tasoon saakka sisällysluettelossa näytetään otsikoita. Esimerkiksi
jonkin kuvitteellisen romaanin (dokumenttiluokka \luokka{book})
sisällysluettelossa voisi näyttää ainoastaan osat (\komento{part}) ja
@@ -2378,7 +2376,7 @@
\noindent
Sisällysluettelolle ladotaan automaattisesti otsikko, joka tulee
-komennosta \komentom{contentsname}. Komento on määritelty
+komennosta \komento{contentsname}. Komento on määritelty
kieliasetuksissa, ja se latoo suomen kielessä sanan ''Sisältö'' tai
''Sisällys''.%
\footnote{Se, kumpi otsikko on käytössä, riippuu kielipakettien
@@ -2443,10 +2441,10 @@
Normaalit otsikot tulevat mukaan sisällysluetteloon itsestään, mutta
joskus voi joutua lisäämään luetteloon kohtia myös keinotekoisesti. Se
-tehdään komennolla \komentom{addcontentsline}, jonka käytöstä on
+tehdään komennolla \komento{addcontentsline}, jonka käytöstä on
esimerkki luvussa \ref{luku/otsikot}. Pelkkään pdf\-/ tiedoston
sisäiseen sisällysluetteloon voi lisätä kohtia komennolla
-\komentom{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin.
+\komento{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin.
Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}.
\begin{esimerkki*}
@@ -2495,7 +2493,7 @@
Sisällysluettelon ulkoasun muokkaamista varten on paketti
\pakettictan{titletoc}, jonka tärkeimmän komennon
-(\komentom{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä
+(\komento{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä
\ref{esim/titlecontents}. Komennolla voi muokata paitsi
sisällysluettelon kohtia mutta myös leijuvien osien (luku
\ref{luku/leijuosat}) kuten kuvien ja taulukoiden luetteloita.
@@ -2540,12 +2538,12 @@
\subsection{Perusympäristöt}
\label{luku/luetelma-perus}
-Ympäristö \ymparistom{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka
+Ympäristö \ymparisto{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka
jokainen kohta merkitään samanlaisella merkillä, esimerkiksi
-luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparistom{enumerate} puolestaan on
+luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparisto{enumerate} puolestaan on
numeroitu luetelma, eli luetelman kohdat saavat järjestysnumeron tai
muun järjestystä ilmaisevan merkinnän kuten kirjaimen tai roomalaisen
-numeron. Ympäristö \ymparistom{description} luo määritelmäluetelman,
+numeron. Ympäristö \ymparisto{description} luo määritelmäluetelman,
jossa luetellaan käsitteitä ja niiden määritelmiä. Tämä on käytännössä
sama kuin tekstikappaleen riippuva sisennys (luku
\ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä
@@ -2552,7 +2550,7 @@
ilmauksella.
Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen:
-luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka
+luetelmaympäristön sisällä käytetään \komento{item}\-/ komentoa, joka
aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia,
vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa
on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta
@@ -2749,7 +2747,7 @@
\subsection{Omat luetelmat (list)}
\label{luku/list-ympäristö}
-Ympäristö \ymparistom{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin
+Ympäristö \ymparisto{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin
asioihin: se on tarkoitettu erilaisten luetelmien rakentamiseen, mutta
sen avulla muotoilla mitä tahansa tekstikappaleita. Esimerkiksi luvussa
\ref{luku/luetelma-perus} käsitellyt luetelmat voi toteuttaa myös
@@ -3303,7 +3301,7 @@
Taulukon rivit saatetaan latoa oletuksena vähän liian lähelle toisiaan
-- varsinkin jos käytetään vaakaviivoja. Sen korjaamiseksi on
taulukoille olemassa oma rivivälikerroin, joka on komennossa
-\komentom{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali
+\komento{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali
rivikorkeus kerrotaan taulukoiden sisällä. Sopiva kerroin lienee yleensä
1\==1,3. Oletusarvo on~1. Kerroinkomennon voi määritellä milloin hyvänsä
uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti:
@@ -3318,13 +3316,13 @@
Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli
\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan
taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen
-voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
+voi vaikuttaa mitan \mitta{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa
-\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
+\mitta{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä
poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka
-on määritelty mitassa \mittam{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli
+on määritelty mitassa \mitta{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli
siis ladotaan kerran taulukon vasempaan ja oikeaan reunaan ja kaksi
kertaa jokaisen sarakkeen väliin. Oletusarvo on 6\,pt. Seuraavassa on
koonti edellä mainittujen mittojen asettamisesta ja niiden oletusarvot.
@@ -3361,8 +3359,8 @@
Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä
ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla
-\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
-\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
+\komento{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
+\komento{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{\keno}
@@ -3434,7 +3432,7 @@
Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on
leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se
jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan
-tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
+tavurajojen kohdalta. Myös \komento{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä
\koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla.
@@ -3461,7 +3459,7 @@
\noindent
Joskus puolestaan halutaan, että yksi solu levittäytyy useamman rivin
alueelle verrattuna taulukon muihin riveihin. Tämän toteutukseen
-tarvitaan \pakettim{multirow}\-/ pakettia ja sen \komentom{multirow}\-/
+tarvitaan \paketti{multirow}\-/ pakettia ja sen \komento{multirow}\-/
komentoa. Komennon pakolliset argumentit ovat seuraavat:
\komentoi{multirow}
@@ -3535,7 +3533,7 @@
\subsection{Kiinteälevyiset taulukot}
-Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten
+Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparisto{tabular*} toimii muuten
samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden
argumentin enemmän, taulukon leveysmitan:
@@ -3563,7 +3561,7 @@
hyödyllisempää, että joidenkin sarakkeiden leveys olisi venyvä ja ne
mukautuisivat koko taulukon leveyteen. Tämä ominaisuus saadaan
\pakettictan{tabularx}\-/ paketin avulla. Se määrittelee uuden
-taulukkoympäristön \ymparistom{tabularx}, joka on käytännössä parempi
+taulukkoympäristön \ymparisto{tabularx}, joka on käytännössä parempi
versio \ymparisto{tabular*}\-/ ympäristöstä. Sen käyttö on samanlaista:
\ymparistoi{tabularx}
@@ -3626,7 +3624,7 @@
\koodi{LCR}, jotka toimisivat lähes samoin kuin perus Latexin
saraketyypit \koodi{lcr} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit})
mutta olisivat kuitenkin leveydeltään venyviä. Omia saraketyyppejä
-tehdään komennolla \komentom{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit
+tehdään komennolla \komento{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit
voisi määritellä seuraavasti:
\komentoi{arraybackslash}
@@ -3670,7 +3668,7 @@
\noindent
Edellä mainitun puutteen saa korjattua käyttämällä oman ympäristön
määrittelyssä \ymparisto{tabularx}\-/ ympäristön aloitukseen komentoa
-\komentom{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komentom{endtabularx}. Ei
+\komento{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komento{endtabularx}. Ei
siis käytetä normaaleja aloitus\-/\ ja lopetuskomentoja \komento{begin}
ja \komento{end}.
@@ -3693,7 +3691,7 @@
Edellä esitellyt taulukkoympäristöt ladotaan aina kokonaisena eli vain
yhden sivun alueelle. Useammalle sivulle jakautuvia taulukoita voi tehdä
\pakettictan{longtable}\-/ paketin taulukkoympäristön
-\ymparistom{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten
+\ymparisto{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten
\ymparisto{tabular}\-/ ympäristöä, mutta lisäksi se sisältää komentoja,
joiden avulla saa joka sivulla toistumaan automaattisesti tietyt
otsikkorivit tai yhteenvetorivit. Toinen mahdollisuus yli sivurajan
@@ -3953,7 +3951,7 @@
(luku \ref{luku/ristiviitteet}).
Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot
-(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin
+(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \paketti{floatrow}\-/ paketin
avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota
käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen.
@@ -3974,8 +3972,8 @@
Käytännössä leijuvat osat ovat ympäristöjä, joiden sijoittelusta vastaa
Latex eikä kirjoittaja. Tosin kirjoittajakin voi hieman vaikuttaa
asiaan, ja tätä käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.
-Ympäristö \ymparistom{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö
-\ymparistom{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus}
+Ympäristö \ymparisto{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö
+\ymparisto{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus}
ilmenee leijuvan taulukon toteuttamisen perusasiat. Muuntyyppiset
leijuvat osat tehdään samalla tavalla, ympäristö on vain eri.
@@ -4040,7 +4038,7 @@
kieliasetuksiin (\komento{captionsfinnish}). Kieliasetuksia käsitellään
tarkemmin luvussa \ref{luku/kieliasetukset}.
-Kuvatekstit tehdään komennolla \komentom{caption}, joka sijoitetaan
+Kuvatekstit tehdään komennolla \komento{caption}, joka sijoitetaan
leijuvan ympäristön sisälle, kuten esimerkissä
\ref{esim/leijuosat-perus} on tehty. Komennolle annetaan yksi argumentti
eli haluttu kuvateksti. Siihen ei pidä kirjoittaa leijuvan osan tyyppiä
@@ -4063,7 +4061,7 @@
luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot,
-\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
+\ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
on merkitystä vain kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}),
jossa normaaliversio (esim. \ymparisto{table}) ladotaan yhden palstan
sisään ja tähdellinen versio (esim. \ymparisto{table*}) sijoitetaan
@@ -4074,7 +4072,7 @@
Omia, itse nimettyjä leijuvia osia tehdään \pakettictan{floatrow}\-/
paketin avustuksella. Se sisältää komennon on
-\komentom{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset:
+\komento{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset:
\komentoi{DeclareNewFloatType}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4160,8 +4158,8 @@
\label{luku/leijuosat-luettelot}
Dokumentin leijuvista osista voi latoa automaattisesti luetteloita:
-komennolla \komentom{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla
-\komentom{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku
+komennolla \komento{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla
+\komento{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku
\ref{luku/leijuosat-omat}) luettelo tehdään \paketti{floatrow}\-/
paketin komennolla \komento{listof}, jolle annetaan argumentiksi
leijuvan osan tyyppi sekä luettelon otsikko.
@@ -5393,8 +5391,8 @@
\end{tulossis}
\noindent
-Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparistom{thebibliography}\-/ ympäristön ja
-\komentom{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin
+Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristön ja
+\komento{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin
\ref{esim/thebibliography} tavoin. Ympäristön aloittavan komennon
(rivi~1) yhteydessä on argumentti \koodi{00}, jolla ei ole tässä
yhteydessä merkitystä. Jos lähdeviittauksen tyylinä olisi
@@ -5483,8 +5481,8 @@
\label{tlk/natbib-cite}
}
-Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja
-\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
+Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mitta{bibhang} ja
+\mitta{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen
välinen pystysuuntainen tila.
@@ -5500,7 +5498,7 @@
\noindent
Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
-komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
+komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
komennot kyseisen komennon määritelmään.
\komentoi{renewcommand}
@@ -5536,7 +5534,7 @@
\noindent
On myös mahdollista määritellä koko komentosarja, joka suoritetaan
lähdeluettelon otsikoinnin yhteydessä. Se tehdään määrittelemällä
-uudelleen komento \komentom{bibsection}.
+uudelleen komento \komento{bibsection}.
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{bibsection}
@@ -5676,19 +5674,19 @@
Todellista käyttöä vastaava tietokanta tai sen osa on esimerkissä
\ref{esim/bib-tiedosto}, jossa on neljä erityyppistä teostietuetta:
-\koodim{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}.
+\koodi{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}.
Ensin mainittu teostyyppi \koodi{book} sopii tavallisille kirjoille,
joissa tietyt tekijät (\koodi{author}) vastaavat suunnilleen koko
teoksen sisällöstä ja teoksella on jokin julkaisijataho
(\koodi{publisher}).
-Teostyyppi \koodim{incollection} tarkoittaa esimerkiksi
+Teostyyppi \koodi{incollection} tarkoittaa esimerkiksi
artikkelikokoelmaa, jonka yksittäiseen artikkeliin (\koodi{title}) ja
sen kirjoittajaan (\koodi{author}) on tarkoitus viitata. Voidaan mainita
myös artikkelin alku- ja loppusivut (\koodi{pages}). Kokoelmalla on
toimittaja (\koodi{editor}) ja yhteinen nimi (\koodi{book\-title}).
-Tyyppi \koodim{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai
+Tyyppi \koodi{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai
muun lehden artikkeleihin. Viittauskohteena on yksittäinen artikkeli ja
sen kirjoittaja. Julkaisutiedoissa mainitaan lehden nimi
(\koodi{jour\-nal\-title}), julkaisukausi (\koodi{vol\-ume}), kauteen
@@ -5695,7 +5693,7 @@
kuuluvan julkaisun järjestysnumero (\koodi{num\-ber}) sekä mahdollisesti
artikkelin sivut (\koodi{pages}).
-Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodim{online}\-/ teostyyppi,
+Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodi{online}\-/ teostyyppi,
joissa on tavanomaisten kenttien lisäksi ainakin verkko\-/osoite eli
\koodi{url}\-/kenttä ja mahdollisesti viittauspäivä (\koodi{url\-date})
osoittamassa, milloin viitatut tiedot olivat saatavilla.
@@ -5945,7 +5943,7 @@
Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa muutaman eri mitan avulla, joista
esitellään tässä yhteydessä vain osa. Lähdemerkinnän riippuvan
-sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mittam{bibhang} avulla. Yleensä
+sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mitta{bibhang} avulla. Yleensä
lienee sopivaa asettaa se samaksi kuin tekstikappaleiden ensimmäisen
rivin sisennys \mitta{parindent}.
@@ -5959,17 +5957,16 @@
\noindent
Mitta \mitta{bibitemsep} on lähdemerkintöjen välinen pystysuuntainen
-tila. \mittamargin{bibitemsep} Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa,
-jolloin lähdemerkinnät erottuvat paremmin toisistaan. Mitan
-\mittam{bibnamesep} avulla voi tehdä suuremman pystysuuntaisen välin
-lähdemerkintöjen väliin silloin, kun teoksen tekijä vaihtuu
-(\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin sanoen tämän mitan avulla
-voi ryhmitellä saman tekijän teokset tiiviimmin yhteen ja jättää väliä
-seuraavan tekijän teoksiin. Vastaavanlainen mitta on
-\mittam{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun lähdemerkinnän
-aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä lähdemerkinnät
-aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina lähdemerkinnän alkukirjaimen
-vaihtuessa.
+tila. Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa, jolloin lähdemerkinnät
+erottuvat paremmin toisistaan. Mitan \mitta{bibnamesep} avulla voi tehdä
+suuremman pystysuuntaisen välin lähdemerkintöjen väliin silloin, kun
+teoksen tekijä vaihtuu (\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin
+sanoen tämän mitan avulla voi ryhmitellä saman tekijän teokset
+tiiviimmin yhteen ja jättää väliä seuraavan tekijän teoksiin.
+Vastaavanlainen mitta on \mitta{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun
+lähdemerkinnän aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä
+lähdemerkinnät aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina
+lähdemerkinnän alkukirjaimen vaihtuessa.
\komentoi{setlength}
\mittai{bibitemsep}
@@ -5984,7 +5981,7 @@
\subsubsection{Muita asetuksia}
Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
-komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
+komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
komennot kyseisen komennon määritelmään.
\komentoi{renewcommand}
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -332,7 +332,7 @@
Luokka \luokka{article} on tyypillinen valinta lyhyehköille teksteille.
Lisätietoa dokumenttiluokista on luvussa \ref{luku/dokumenttiluokat}.
-Riveillä 2--4 käytetään komentoa \komentom{usepackage}, jonka avulla
+Riveillä 2--4 käytetään komentoa \komento{usepackage}, jonka avulla
otetaan käyttöön sivun asetuksista huolehtiva \paketti{geometry}\-/
paketti, fonttiasetuksia hoitava \paketti{fontspec}\-/ paketti ja
kieliasetuksista vastaava \paketti{polyglossia}\-/ paketti. Näitä kolmea
@@ -385,7 +385,7 @@
(\englanti{preamble}). Tässä osassa ladataan tarvittavat paketit ja
määritetään dokumentin asetuksia ja taustatietoja. Riviltä 10 alkaa
varsinainen tekstiosa eli dokumentin sivuille ladottava sisältö. Se osa
-kirjoitetaan \ymparistom{document}\-/ ympäristön sisään eli riveillä 10
+kirjoitetaan \ymparisto{document}\-/ ympäristön sisään eli riveillä 10
ja 14 olevien ympäristön aloitus\-/\ ja lopetuskomentojen väliin
(\komento{begin}, \komento{end}).
Modified: trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex
===================================================================
--- trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex 2023-01-04 17:34:58 UTC (rev 65460)
+++ trunk/Master/texmf-dist/doc/latex/kaytannollista-latexia/versio.tex 2023-01-04 21:18:41 UTC (rev 65461)
@@ -1 +1 @@
-\newcommand{\versio}{2022.9}
+\newcommand{\versio}{2023}
More information about the tex-live-commits
mailing list.